Lue keskustelun säännöt.
Sitä vaan ihmettelee tätä masennuslääkkeiden syömistä.
11.02.2007 |
Monta vuotta olen jo syönyt niitä ja lääkekin vaihtunut muutamaan kertaan ja silti vaan sairastuu 2-4 kertaa vuodessa muutaman kuukauden masennukseen. Nyt taas masentaa ja en oikein tajua mitä tässä taas hoidetaankaan...
Kommentit (17)
Tää on kyllä niin paska vaihe. Ei millään jaksais kun tää on niin turhaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimimerkillä noin 5 vuottaa jatkuvasti masentunut ollut. Se oli helvettiä, ja sitä ei oikeasti voi ymmärtää sellainen joka ei ole sitä kokenut. Nyt olen ollut ehkä noin vuoden, kaksi terve. Totta kai on päiviä jolloin " masentaa" , mutta se on lasten leikkiä oikeaan masennukseen verrattuna.
Mulla terapeutti kirjaa vain aina ylös koska masentaa, mutta ei siihen kummemmin puututa. Minä olen siitä sitten käsittänyt, että niin sen kuuluukin olla, että lääkitykselläkin masentuu, mutta ei siihen pisteeseen, että tekee itsemurhan ?? Olisi kiva tietää miten muilla lääkityillä sen masennuksen kanssa on, että onko useinkin vuoden aikana näitä masennusjaksoja?
ap
Lääkkeet eivät vaikuta niihin syihin, jotka masennusta aiheuttavat. Aika harvoinhan kyse on pelkästä aivokemiallisesta syystä, aineenvaihdunnasta? Oletko saanut keskusteluapua tilanteeseesi?
Onko siitä ollut mitään apua? Oletko miettinyt masennuksesi syitä?
enemmänkin oire kuin sairaus, oire siitä että et osaa käsitellä elämääsi ja vastaan tulevia asioita oikein. Ainakin itse koen vahvasti näin, olen myös ollut kaksi kertaa syvästi masentunut (kaksi vuotta per masennus) ja vasta kun oma elämänasenteeni muuttui, jäi masennus pois elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä minulla ole mitään muistikuvaa koko ajasta. Mies sanoi, että olin ollut poissaoleva ja kommunikointi kanssani oli todella vaikeaa kun olin omissa maailmoissani. Minusta muistihäiriöt vain pahenee. Minun on esimerkiksi vaikea muistaa mitä tein eilen. Tarvitsen mieheni apua eilisen muistamisessa...aika hyvin kun ikää on vasta 28v
ap
sillä kokemuksella mikä minulla on... Olen ollut masentunut ja syönyt lääkkeitä jo vuosia. Vastikään läheiseni teki itsemurhan ja sen seurauksena hakeuduin psykologille. Tuntuu että olen nyt saanut kiinni joistain niistä asioista jotka ovat taustalla. Myös tahto pureutua asioihin ja kiinni elämään on kova.
Vierailija:
enemmänkin oire kuin sairaus, oire siitä että et osaa käsitellä elämääsi ja vastaan tulevia asioita oikein. Ainakin itse koen vahvasti näin, olen myös ollut kaksi kertaa syvästi masentunut (kaksi vuotta per masennus) ja vasta kun oma elämänasenteeni muuttui, jäi masennus pois elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennus oli näin itseanalysoituna sisäänpäin käännettyä vihaa siitä, että annoin muitten ihmisten talloa itseäni. Olen oppinut nyt lapsen saannin myötä olemaan jämäkämpi. En ole ikinä kokenut itseäni paljon minkään arvoiseksi, mutta lapsen takia olin valmis jämäköitymään. Oma hyvinvointi ei ollut mulle syy vaikkapa sanoa ei tai tehdä omasta motivaatiosta lähteviä päätöksiä, mutta lapsen hyvinvointi oli. Siinä sivussa opin kuuntelemaan paremmin itseänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilit on tehty selviksi jo vuosia sitten menneisyyden kanssa eikä ne vaivaa minua mitenkään. Muistiongelmien takia minua vaivaa yhä harvempi asia. En saa tunteista kiinni kun en muista mitä pitää tuntea.
ap
Noin pitkään jatkuneeseen tilanteeseen on vaikea mennä sanomaan mitään! Toivottavasti saat parasta mahdollista apua!!! 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta jämäköitymisprosessin alussa, sillä luin vasta pari erittäin valaisevaa kirjaa (Ben Malinen: Häpeän monet kasvot), jotka laittoivat minut kohentamaan elämääni ja suhtautumistani asioihin. Tosin lapseni isovanhemmat eivät ole kovinkaan tyytyväisiä, kun olen noussut kynnysmatosta omia rajojani puolustavaksi aikuiseksi.
Kyseessä on siis aika kompleksinen vuorovaikutussysteemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kuin se että " välillä masentaa" ! ei ap
- kakkonen -
Olen ollut masentunut lähes koko ikäni. Ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa, kun olin 8v. Nyt olen syönyt lääkkeitä jo n. 10v, citarophramit eivät tehonneet. Olen syönyt 5kk efeksoleja, nämä sopivat minulle paremmin.
En saa KELAlta terapiaa enää, takana 2v. terapiaa. Olen ajoittain masentunut. Nyt alkaa taas alavireys hiipiä. En ole mitenkään alistunut, helvetin vaikea elämä on kyllä ollut. Ikää jo yli 40v.
Kun tietäis et miks?!
Kukapa ihminen kestää päin naamaa huutoja ja eristetyksi jättämistä. Tämä toteutui siis toisten ihmisten osalta. Kiusattuna olo oli helvettiä ja se tapahtui tyttöjen osalta.
Syynä ei ollut ulkonäkö vaan muualta muuttaminen, muutin jo aikaisemmin alaluokilla, silloin se alkoi ja loppui jossain vaiheessa. Sitten lukiossa oli kaikista kamalinta. Itku oli herkässä joka päivä ja jopa huudettiin päin naamaa. Huomasin lieviä oireita, en silloin tiennyt mistä se johtui, eli oli vaikea saada happea. Tuntui, että happi loppuu, vaikka kuinka vedän henkeä.
En tajunnut tuolloin, että se oli ahdistusta.
Terkkari huolestui verenpaineesta ja sain verenpaineseurantakortin, vaikka olin teini-ikäinen.
Se johtui kaikki siitä paineesta, mitä se kiusaaminen aiheutti. Sen jälkeen sain paniikkihäiriöitä, olen masentunut ja lääkityksellä. Monta vuotta lukion jälkeen olin terveenä, mutta ei siitä menneisyyden haamusta ole päässyt yli, kun sitä ei ole mielessä käsitellyt. Ja se kostautuu vanhimmiten. :(
kuin se että " välillä masentaa" ! ei ap