Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oma mies todellakin paras mies??? Kertokaahan

Vierailija
24.06.2012 |

kun aina palstalla(kin) tulee ilmi kun joku purkautuu puolisostaan, että miten ihmeessä voit olla tuollaisen hyypiön kanssa tai ei meillä vaan tartte tollasia miettiä ja plaa, plaa, plaa.



Minä kyseenalaistan tätäm itse aivan tahattomasti niin, että on vaan olemassa meissä naisissa nynnyjä ja ei nynnyjä.

Ne nynnyt nyt hehkuttaa ja on onnellisia kun mies hoitaa auton ja osaa käydä ruokakaupassa, osaa tehdäkin ruokaa ja joskus yllättää nynnynsä positiivisesti.

Olen huomannut joidenkin naisten olevan onnellisia niin vähästä, että itse en ikinä olisi.



Korjatkaa nyt jos olen väärässä.

Miksi juuri sinun miehesi on ehdoton ykkönen vielä vuosienkin jälkeen superihana?

Mitä isoja asioita olet antanut anteeksi?



Ja isoin kysymys: oletteko uskollisia toisillenne. Oman kumppanin suhteen ei voi kun luottaa jos ei ole kiinni jäänyt, mutta entäpä itse?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten jotkut eivät tajua että asia, mikä itselle on miehessä (vaimossa) todella tärkeä ei toiselle ole välttämättä mitenkään kärkipäässä "vaatimuslistaa".



Mies pitäisi jättää jos hän esim.:

-nukkuu aamulla pitkään

-ei tee useinkaan ruokaa

-ei osaa käydä ruokakaupassa ilman listaa

-ei pakkaa matkalle lähdettäessä

-"kestävyys" on alle 15 min



Miheni on minulle täydellinen. Hänellä on tietenkin puuttensa (ei välttämättä noita listassa mainittuja), mutta hänen puuttensa eivät ole minulle tärkeitä joten en niistä valita.

Vierailija
2/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terveys ei ole itselleni ollut aina itsestäänselvyys, ei edes hengissä säilyminen. Siinä oppii arvostamaan pieniäkin asioita.

Oma mieheni on vuosienkin jälkeen ehdoton ykkönen ja superihana siksi, ettei jättänyt minua vaikeina aikoina.

Mitään kovin isoa ei ole tarvinnut antaa anteeksi, korkeintaan jotain valkoisia valheita.

Olemme uskollisia toisilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoitaa lapsia, tekee ruokaa, on mukava ja rakastava puoliso, käy töissä ym tavallisia asiaoita. Uskollinen tietääkseni on, itse ainakin olen.Riittääkö perustelut?

Vierailija
4/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ne nynnyt nyt hehkuttaa ja on onnellisia kun mies hoitaa auton ja osaa käydä ruokakaupassa, osaa tehdäkin ruokaa ja joskus yllättää nynnynsä positiivisesti.

Olen huomannut joidenkin naisten olevan onnellisia niin vähästä, että itse en ikinä olisi.

toiset on ylimielisiä nirppanokkia, jotka eivät osaa.

Vierailija
5/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse taidan sitten olla tuollainen 'nynny'. Mieheni on hyvä mies ja rakastan häntä suunnattomasti, vaikkei hän haekkaan kuuta taivaalta vuokseni.

Vierailija
6/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ns "normaalista" parisuhteesta tuleva onnellisuus ei riitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

riittää, se, että miehesi on siitä huolimatta rinnallasi?

Itsellä sama asia, henki vaakalaudalla ollut monesti eikä mulle riittäisi pelkästään se, ettei mies jätä jos kaikki muu olisi mun vastuulla.



Jos ei nynnyt= nirppanokkia niin miksi sitten muita naisia kehotetaan eroon jo pienestäkin aiheesta, kuten jos mies ei koskaan tee ruokaa tai laskujen maksu jää naisen vastuulle, mutta kaikki muu sujuu.

Yleensä vielä nämä neuvon antajat on naisia joille riittää itselleen hyvin pienet asiat eli niitä nynnyjä.

Aina ei ole normaalia alistua liian vähään ja todella säälittävää kun joku on osastaan vielä onnellinen ja arvostelee muita.





Älkää käsittäkö minua väärin. Tarkoitukseni on hyvät sillä pohdin vaan kuinka moni pari eroaa aivan turhaan tälläisen vääristelyn vuoksi?

Miksi ei voida kannustaa toisten onnea? Miksi nynnyt on niin ilkeitä muille naisille usein? Ihan täällä palstallakin huomaa.



Sitäkö se onnellisuus pienistä asioista todellakin palstan mukaan on?



Itse olen onnellinen, mutta vaativakin puoliso. En tyydy kuin tasapuolisuuteen, mutta jos joku minulle valittaa ukkoansa jostain pienestä niin kerron jos meilä vastaavaa, ihan vai vertaistuen nimiin ja kannustan eteenpäin paria yhdessä. Neuvon jos meillä asiaan toiminut jokin ratkaisu.



Monet nynnyt kehuu vaan ettei meillä vaan ikinä ja sa siten heitettyä toiselle epäilyksen siemenenen erosta jne.



Vierailija
8/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei paljoa sulla sitten välähtänyt.



Kun idea olikin se, että mikä on normaali parisuhde?





Esim. jos mies hoitaa paljon kotitöistä, huolehtii lpanoista näin, mutta kaikki lääkärit ja neuvolat jää naisen kontolle. Antaa auliisti rahojansa laskuihin, mutta ei koskaan kunnolla tiedä missä mennään ja miksi vaimo resssaa. Mies tekee ruokaa, luuttuaa, pesee pyykkiä. Nainen opiskelee ja on töissä. Monesti nainen raahaa enemmän kuin miesvoimin ruokaa kotiin, autoa ei ole.





Joku tuossakin yhtälössä ihmettelisi miksi sairas ihminen koittaa ansaita rahaa ja tekee töitä, vaikka eläkettäkin on suositeltu.Että terve ukko hommiin ja huolehtimaan laskut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

riittää, se, että miehesi on siitä huolimatta rinnallasi?

Itsellä sama asia, henki vaakalaudalla ollut monesti eikä mulle riittäisi pelkästään se, ettei mies jätä jos kaikki muu olisi mun vastuulla.

Tässä ei kysytty kuitenkaan niitä syitä miksi/milloin/miten/mitkä asiat saivat jatkamaan vaikeiden aikojen yli. Tässä oli kyse pelkästä parisuhteesta.

t: kakkonen

Vierailija
10/10 |
24.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mies ole mikään miesten joukossa paras muotovalio, on hänellä omat puutteensa. Itselläni on vähintään yhtä paljon puutteita, joten niin kauan kun itse en ole täydellinen, en voi sitä mieheltäkään vaatia. Olemme tavallisia ihmisiä, ja uskollisia toisillemme. Minulle riittää se kun rakastamme ja arvostamme toisiamme, me haluamme elää yhdessä. Joskus huonoina päivinä tulee mieleen että mahtaako se toinen minua arvostaa yhtään, rakastaakokaan oikeasti, mutta kun löytyy hetki yhteistä aikaa niin usko avioliittoon palautuu.

En pidä itseäni kyllä minään nynnynä, tuhlasin nuoruuteni alkoholistin kanssa, ja muutenkin on elämänkokemusta tullut jo ennen kuin tapasin aviomieheni sen verran paljon, että osaan arvostaa pieniä asioita. Meitä yhdistää saman suuntaiset elämänarvot, molemmat arvostavat elämässä rauhallista normaalia elämää.

Meillä on omat harrastukset, ja omat kaverit, mutta se paras aika on kotona yhdessä, nyt kun on pieniä lapsia niin heidän kanssaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kahdeksan