Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kasvattaa tytöistä tyttömäisiä?
05.06.2012 |
Mä olen aika äijämäinen. Pukeudun kyllä ihan naisten vaatteisiin ja olen naisen näköinen/naisellinen, mutta kiinnostuksen kohteet ovat aina olleet aika miesmäisiä. Sen takia olen koko ikäni tuntenut itseni aika yksinäiseksi. Naispuolisten kavereiden kanssa kiinnostuksen kohteet ei kohtaa ja miehet taas ei ota tosissaan.
No nyt sitten olen huomannut omissa tyttärissäni vähän samaa; ns. poikien lajit ja jutut kiinnostaa enemmän kuin tyttöjen.
Ei haittaisi muuten mitään, mutta jos heillekin tulee se yksinäisyyden tunne, kun ei löydä saman henkistä tyttöseuraa helpolla?
Kyllä onkin taas murehtimisen aihe...
Kommentit (12)
Jotkut tytöt vaan ovat vähemmän sukupuolensa stereotyypin mukaisia luonnostaan, ja minusta on tosi hienoa että nykyaikana tyttö saa olla sellainen kuin on, ilman tarvetta yrittää väkisin ahtaa itseään naisen muottiin johon ei sovi.
Usko tai älä, ei tyttäresi olisi todellakaan onnellisempia jos he saisivat ystäviä sillä että "myisivät sielunsa" eli näyttelisivät koko ajan jotain muuta kuin oikeasti ovat kelvatakaseen toisille. Sillä ei se ystävä silloin olisi edes hänen ystävänsä, vaan hänen esittämänsä roolin ystävä.
Minä olen myös tällainen äijämäinen nainen: teknisellä miesvaltaisella alalla, aina ollut tavallani ronski ja suoraviivainen, en ymmärrä naisellista "tippaleipäaivoajattelua" enkä naisten tunteellisuuttakaan aina. Ulkoisesti olen kuitenkin hyvinkin naisellinen. Yksin sitä minäkin olen ollut mutta ei minulle enää vuosiin ole yksinäisyys ollut kärsimys, ja todellakin ajatetlen että jos en aitona itsenänni kellekään kelpaa niin mieluummin olen kelpaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteinen "harrastus", ei tietenkään yli mutta voisit itsekin oppia jotakin.
yhteinen "harrastus", ei tietenkään yli mutta voisit itsekin oppia jotakin.
Ja on pitkät hiukset enkä piereskele yms. kuten tuossa ylempänä kirjoitettiin.
Se on tämä henkinen puoli, mutta niinhän se taitaa olla, että ei sille taida kauheasti mitään voida ja tarviiko sitten lopulta voidakaan... Toivoisin vain, että tytöt sitten kuitenkin löytäisivät saman henkistä seuraa, ettei tarvisi aina tuntea oloaan vähän kuin vieraaksi.
Tuolla ne nytkin pelaa jalkapalloa. Haittaakse? :)
tai muuhun joukkueurheiluun :) mä olen huomannut, että poikamaisilla nuorilla naisilla on ehkä jopa enemmän kavereita ja yhteisöllisyyttä kuin naisellisilla naisilla (siinä määrin kuin nyt tuollaista jakoa voi tehdä), ja suuri osa näistä kavereista on joukkueurheilun parista.
yhteinen "harrastus", ei tietenkään yli mutta voisit itsekin oppia jotakin.
Ja on pitkät hiukset enkä piereskele yms. kuten tuossa ylempänä kirjoitettiin.
Se on tämä henkinen puoli, mutta niinhän se taitaa olla, että ei sille taida kauheasti mitään voida ja tarviiko sitten lopulta voidakaan... Toivoisin vain, että tytöt sitten kuitenkin löytäisivät saman henkistä seuraa, ettei tarvisi aina tuntea oloaan vähän kuin vieraaksi.Tuolla ne nytkin pelaa jalkapalloa. Haittaakse? :)
että väännät heitä suuntaan joka ei tunnu heistä itsestään luontevalta ja kiinnostavalta, kuin että he tuntevat itsensä yksinäisiksi.
Minäkin olen tosi yksinäinen, ja aina sitä ollut, mutta mieluummin olen kuitenkin reilusti minä kuin kärsisin traumoista jotka olisivat aiheutuneet siitä etten edes kotona olisi kelvannut sellaisena kuin olen, vaan vanhempani olisivat tietoisesti pyrkineet kasvattamaan minua erilaiseksi kuin sisimmässäni olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän voin ohjata heitä sellaisen harrastuksen pariin, jossa on paljon saman henkisiä. Itselläni ei ole koskaan sellaista harrastusta ollut, niin ehkä se pieni erilaisuus ja yksinäisyys on sitten vain korostunut sen takia.
mutta tyttöni rakastaa luonnostaan tyttöjuttuja. tullut isänsä äitiin.
Ei lapsia voi muokata muuksi, ei ainakaan hyvin seurauksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän voin ohjata heitä sellaisen harrastuksen pariin, jossa on paljon saman henkisiä. Itselläni ei ole koskaan sellaista harrastusta ollut, niin ehkä se pieni erilaisuus ja yksinäisyys on sitten vain korostunut sen takia.
Sitä paitsi mä olen toi äskeinen äiti jonka tyttö rakastaa mekkoja ja tyttöjuttuja. ja hän on silti harrastanut jalkapalloa.
Ryhmässä oli ihan tavallisia tyttöjä ja he tykkäsivät siitä kovasti.
Meisän tyttö ei oikein kokenut et pysyy lajissa vauhdissa mukana ja jalkapalloharrastus jäi pois. Hänelle sopii baletti ja hepat. itse olen aina tykännyt jalkapallosta. tosin pelaan tuolla kentällä välillä kahdestaan tyttöni kanssa (9v) jalkapalloo
Mun mielestä on hienoa, jos tytöt saavat olla omia itsejään eikä tarvii ruveta keskittymään siihen miltä näyttää (ja näyttääkö riittävän söpöltä).
Mun 9-vuotias on alkanut peilailemaan ja asustelemaan itseään. Aikaisemmin ei välittänyt mitä päälleen laittaa ja keskittyi mielekkääseen tekemiseen. Koetan ohjailla hänen ajatuksiaan pois ulkonäkökeskeisyydestä parhaani mukaan, mutta käyttäytymismalli on kopioitu jostain ja tarve siihen on hyvin vahva. Minkäs teet.. ei haittaisi yhtään, jos mielenkiintonsa olisivat peruspoikamaiset. Se suojelisi tyttöä pintaliito-barbienukke-olemiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tyttö pienempänä välittänyt mistään prinsessa hömpötyksistä. Nukeilla ei leikkinyt hoiti mielummin pehmoja ja leikki dinosauruksilla. Yritin jotain tyttömäsiä juttuja "tyrkyttää" mutta ei ollut kiinostunut. Nyt 9-vuotiaana on alkanyt nämä tyttöjen jutut ihan itsestään kiinnostaa. Toki tykkää vieläkin dinosauruksistakin mutta haluaa pukeutua ja olla nätin näköinen eikä ole lainkaan poikamainen(vaikka ei missään vaiheessa ole ollutkaan).
ja ollut kiinnostunut aika poikamaisista asioista, mutta en ole silti tuntenut itseäni yksinäiseksi.
Anna lapsesi kasvaa sellaiseksi, kun luonnolliselta tuntuu, ei sinun yksinäisyyden kokemuksesi mitenkään välttämättä siirry lapsella.
ja pelätään ampiaisia ja suurin piirtein kaikkea on taas se toinen ääripää.
Tämä on miesten maailma ja ronski, hyvän itsetunnon omaava naisellisesti pukeutunut nainen pärjää parhaiten. Pukeutumisjutut oppii myöhemmin. Anna tytön tehdä mistä tykkää.