Tiiättekös mitä kauheeta mä tajusin just?!

Mua itseäni surettaa ja harmittaa vuodesta toiseen se, kuinka mieheni ei juuri vietä kanssani aikaa. Jos joskus onkin kotona, hän ei ole läsnä, vaan viettää aikansa tietokoneella, television edessä tai puhelimessa, ei juuri kuule mitä mä sanon, parhaimmillaankin vain ynähtelee "joo joo" katsettaan ruudusta nostamatta.



Ja nyt mä tajusin, että oon ite ihan samanlainen lapselle!! Ollaan kaksin kotona ja tossa se on käyny mulle näyttämässä yhtä ja toista ja höpöttämässä, ja mitä mä oon tehny; tuijottanut tietsikkaa ja ynähdelly "joo joo" ja "kohta"!!





Nyt mä lähen tästä laittaan lapselle iltapalaa, istun sen viereen, kuuntelen ja juttelen samalla kun syödään. Ja yritän muistaa tämän tajuamani mokan, jatkossa paremmin toimien.

Moikat!