Huolettaa naapurini yh äiti.
Hän on hyvä äiti, mutta olen huomannut hänessä muutoksia, hän näyttää todellä väsyneeltä ja kuulen välillä kun hän huutaa lapselleen. Tiedän, että lapsella ei ole hätää. Lapsi on todella pirteä ja iloinen ja aina siististi puettu.
Mutta tuo äiti huolettaa, en tiedä mitä tekisin. Hän on yleensä ollut itsekin iloinen ja pirtsakka nyt hänestä ei oikein enää huomaa sitä pirtsakkaa ilmettä. Hän näyttää uupuneelta.
Käy töissä, voisiko työt uuvuttaa. Haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten lähestyisin.
Mitä itse tekisit tilanteessa? En haluaisi, että hän saa sellaisen kuvan, että tunkisin nokkani hänen asioihin vaan haluan oikeasti auttaa häntä.
Kommentit (26)
Niin pyri ystävystymään tämän ihmisen kanssa tasavertaisena ystävänä, äläkä lähesty häntä "yläpuolelta" auttajana. Sitten kun olette riittävän tuttuja keskenänne niin varmaan hän haluaa huolistaan ja väsymyksistään sinulle kertoa. Muuten tuskin. Minua ainakin lähinnä inhottaisi jos joku minulle varsin vieras naapuri alkaisi esittää minulle huolestumistaan siitä että olen välillä väsynyt. Kyyläolo siitä tulisi eikä mitään muuta.
täytät nyt oman elämäsi tyhjiötä muita kyttäämällä
ihana av-mamma. Tällaisia korppikotkia täällä vilisee.
KYTTÄÄMINEN ON ERI ASIA KUIN TOISESTA HUOLISSAAN OLEMINEN IDIOOTTI!!!!!!!
EI voi kun ihmetellä kun on juuri keskusteltu monessa viestiketjussa siitä, että miten voimme jotenkin helpotta sellasten ihmisten arkea, joiden perheessä näkyy uupumisen merkkejä ja yksi uupumisen merkki on juuri tuo huutaminen lapselle.
LAPSIHAN tässäkin tapauksessa toimii sitten sijaiskärsijänä kun äidin pinna ei kestä. Jos kukaan ei puutu niin tilanne voi kärjistyä pikkuhiljaa pahemmaksi..näin siinä aika usein käy.
Mene ap apuun ja sano vaikka, että hei olet yh:na ansainnut shoppailiu/kaupunkireissun ja otat lapsen teille tms.ja sanot että ei mitään muuttia alä nyt mennä.
Voi hitto että minä inhoan tuollasia korppikotkia, jotka eivät paskaakaan välitä ..ole yököttävä ihminen.
tekee kersansa vapaaehtoisesti, eli tietää mihin ryhtyy. Eli ei sun murhe.
tekee kersansa vapaaehtoisesti, eli tietää mihin ryhtyy. Eli ei sun murhe.
antaa lapsen kärsiä kun kerran meni syntymään tommoselle..se on sen lapsen murhe ei mun..VITUN ÄÄLIÖ
Ajattelin pyytää jos lähtisi meidän kanssa vaikka puistoon. Olemme jutelleet jonkin verran. Ei siis ole täysin vieras.
Kamalaa luettavaa jotkut kommentit. Oletteko todella noin julmia? En vaan pysty ymmärtämään tuollaista.
Ap
hirveitä ja julmia korppikotkia..ei ihme, että lapset eivät voi hyvin meidän maassa.
tarjoaisit lastenhoitoapua? Kerro äidille, että katsoisit oikein mielelläsi lasta jos hän haluaa lähteä vaikka tuulettumaan joskus. Tai voisit soittaa ovikelloa ja kertoa paistaneesi esi lättyjä ja kysyä voisiko lapsi tulla teille syömään ja kylään muutamaksi tunniksi.
tarjoaisit lastenhoitoapua? Kerro äidille, että katsoisit oikein mielelläsi lasta jos hän haluaa lähteä vaikka tuulettumaan joskus. Tai voisit soittaa ovikelloa ja kertoa paistaneesi esi lättyjä ja kysyä voisiko lapsi tulla teille syömään ja kylään muutamaksi tunniksi.
Ottaisin vaikka koko viikonlopuksi lapsen meille leikkimään. Mutta miten ilmaisen tämän hänelle niin että hän Ei ota sitä tunkeilevasti. Siksi mietin ensin jos mentäisiin puistoon ja siellä juttelun lomassa ehdottaisin parintunnin leikkihetkeä miks Ei vaikka yöksikin.
Pyydä ihmeessä lasta vaikka pienellä tkosyyllä kylään tai mukaan puistoon. Kenelle tahansa äidille siitä on apua, vaikka voi olla vaikea ottaa vastaan.
Tätä lisää.
Törmäsin tällaiseen muutaman kuukauden takaiseen viestiketjuun. Ihanaa ap, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa - tässä yhteiskunnassa kun kukaan ei tunnu haluavan enää pyyteettömästi auttaa toista.
Olen itse pienen lapsen yh - ja korppikotkille tiedoksi, että tiesin kyllä mihin ryhdyin - mutta ottaisin itsekin mieluusti juttuseuraa ja pientä lastenhoitoapua vastaan, vaikken erityisen uupunut olekaan. Saatan silti näyttää uupuneelta, kun olen luonnollisestikin välillä todella väsynyt... ja naapurit saattavat kuulla minun huutavankin joskus.
Yh-äidin elämä voi olla myös todella yksinäistä - ehkä ap:n naapurikin kaipaisi vain juttuseuraa?
"huolehtiva" kommentoimaan kun olen muutenkin väsynyt niin kyllä huutaisin semmoisen ulos niin nopeasti ettei mitään määrää. INHOAN toisten asioihin puuttumista, enkä halua olla missään tekemisissä naapurien kanssa.
t. yh joka joskus myös on väsynyt, kuten kaikki ihmiset - sallikaa se minullekin pliis
Kaikki väsyy joskus, ei aina jaksa hymyillä. Jos et ole ystävä tai puheväleissä ei kannata tarjota apua, se olisi vaan tunkeilevaa. Itsekin olen yh, painan töitä ja ylitöitä,välillä väsyn mutta aina lapsen hyvinvointi on ykkösasia:)
Ei kukaan anna lasta ihmiselle jota ei tunne eikä kapakkaan halua olla ventovieraan kanssa
Jotenkin vaikutat oudolta ja epänormaalin kiinnostuneelta toisista ihmisistä. O
Jos ei ole hoitopaikkoja lainkaan, olisi iso apu sellainen saada. Hyvää mieltä sinulle, et ole korppikotka :))
Hänestä.
Ja kyllä, hän oli lopen uupunut! Kävimme aluksi paljon puistoissa ja lapsi ollut meillä hoidossa.
Hän on pirteempi ja iloisempi kun sai juttuseuraa. Nyt me soittelemme päivittäin ja lapsemme tulee hyvin toimeen.
Eli tästä eteenpäin uskon omiin vaistoihin!
Terkuin ap.:)
Voi olla että lasta on vaikea antaa hoitoon tai hyväksyä muuta apua, niin ystävällinen kahvittelupyyntö ois paikallaan.
Osa näistä vastauksista on nykypäivän ongelmien peilikuvia. Ajatuksena on, että kaikki kyttäävät ja kyyläävät, ja jokaisen pitää selviytyä yksin ja huolehtia vain omista asioistaan. Apua ei anneta eikä oteta.
Sitten ihmetellään perhesurmia ja mietitään, mikäköhän siihen ajoi.
Ei ole mitään ihannoitavaa siinä, että ei suostu ottamaan apua vastaan, vaikka se arkea helpottaisikin. Ei ole mitään ihailtavaa siinäkään, ettei suostu apua antamaan, vaikka tietää, että se auttaisi. Nykypäivän ongelmien taustalla on nimenomaan tietynlainen empatiakyvyttömyys, ajatus, että muista viis. Oman napa se tärkein.
Veikkaan, että osaa vastaajista kiinnostaisi kovasti muuttaa asennettaan, kun makaavat yksin vuodeosastolla pissaisissa vaipoissaan eivätkä ne itsekasvatetut ja omanapaisiksi tulleet herrantertut viitsi käydä katsomassa, kun sairas äiti ei enää kuulukaan siihen ydinperheeseen - pärjätköön omillaan. Näinhän itsekin opetti.
ollenkaan. älytöntä puuttua tollaseen pikkuseikkaan.
Minustakin on ihana asia, että ap välität naapuristasi. Ja vielä hienompaa on se, että haluat toimia hienotunteisesti.
Voisitko aloittaa vaikka pyytämällä äitiä luoksesi kahville? Josko kahvittelun lomassa tulisi ilmi jotain, jossa hän tarvitsisi apua. Miten vanha naapurisi lapsi on? Tunnetteko niin hyvin, että voit tarjoutua "lapsenvahdiksi". Entä onko naapurilla autoa? Jos ei, ja sinulla taas on, niin voisitko ehdottaa hänelle yhteistä kauppareissua?