Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää tämä ainainen "lahjakkuus"
14.06.2012 |
Ärsyttää kun aina tälläkin palstalla puhutaan kuinka jonkun lapsi on/ei ole lahjakas jossakin tai että pitää olla lahjakas että voi pärjätä jossakin. Koittakaa jo ymmärtää, että LAHJAKKUUS ON KOVAA TYÖTÄ. Jos haluaa olla hyvä jossakin, pitää yksinketaisesti jaksaa tehdä töitä sen eteen, eikä vain maata sohvalla "kun en minä/minun lapsi nyt kuitenkaan ole lahjakas". Jokainen lapsi on syntyessään suurinpiirtein yhtä lahjakas ja on täysin kasvatuksesta kiinni, mihin suuntaan se "lahjakkuus lähtee kehittymään" Kaikki ammattiurheilijatkin ovat aloittaneet jo aivan pikkulapsina harjoittelun. Joten jos joku tulee vielä mulle sanomaan, että oma lapsi ei ole niin "lahjakas" kuin ikätoverinsa, niin minä sanon suoraan, että hän on laiska ja tyhmä ja on siirtänyt nämä ominaisuudet myös lapsilleen.
Kommentit (44)
Lahjakkutta ei ole. Taipumuksia sen sijaan on. Ja harjoittelu on tärkeintä. Ilman sitä ei tule mitään, pelkkä taipumus ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakkuus taitaa olla osin perinnölllistä. En tajunnut tätä lapsena/nuorena/nuorena aikuisena, vaan todella hakkasin päätä seinään ja pänttäsin ja pänttäsin. Pärjäsin koulussa ihan hyvin, mutta suurin osa paremmin pärjänneistä teki työtä paljon vähemmän. Ja kun olin kiltti tyttö niin opiskelemaan mahdollisimman ns. pitkälle. Jossain vaiheessa aloin miettiä, kuka olen, mistä tulen, mihin menen, ja nykyisin keskityn tekemisiin, joissa toteutan itseäni, vaikka ovat monen mielestä rupuhommia. Ihmisellä on luontaisia taipumuksia johonkin suuntaan ja on todella kuluttavaa ja typerää vaan hakata päätään seinään ja yrittää jotain sellaista, missä ei ikinä tule olemaan oikein hyvä. (Eri asia tietysti on, jos asiasta muuten nauttii!) Omat lapseni ovat perineet isältään erityyppistä "lahjakkuutta" ja vaikka minä olen heidät pääosin kasvattanut, kyllä ne kiinnostuksenkohteet ja vahvuudet puskee vahvasti esiin. Toki ns. menestyminen vaatii sitten lisäksi kovaa työtä, mutta uskon vahvasti siihen, että ihmiset ovat syntyessäänkin hyvin erilaisia (ja samanarvoisia!).
Lahjakkutta ei ole. Taipumuksia sen sijaan on. Ja harjoittelu on tärkeintä. Ilman sitä ei tule mitään, pelkkä taipumus ei riitä.
Ja ikävää että lapsena jo ihmisiin lyödään rajoittavia leimoja lahjakkuuksista ja niiden puutteista. Esim. itse uskoin yli kaksikymppiseksi olevani matemaattisesti ja kielellisesti lahjaton, koska jossain vaiheessa oli peruskoulussa ollut noissa vaikeuksia ja vanhemmat oli minut lahjattomaksi leimanneet. Sen jälkeen näiden opiskelukin oli vastenmielistä pakkopullaa, kun itsekin uskoi että on tää mulle tosi vaikeaa kun ei ole lahjoja.
No sittemmin on tullut opiskeltua aikuisena työelämän tarpeiden takia 2 uutta kieltä - ei ollut vaikeaa koska en enää uskonut että olen lahjaton kielissä. Itse asiassa ulkomaankomennuksella jotkut sanoivat että olen superlahjakas koska omaksuin niin nopeasti kohdemaan kielen. Ja ammatiksikin tuli valittua matemaattinen ala, tosin vasta vähän vanhempana lähdin yliopistoon sitä lukemaan koska vielä lukion jälkeen uskomus matemaattisesta lahjattomuudesta esti aikomuksetkin matemaattisille/teknisille aloille. Minusta tuli siis ensin hoitsu ja vasta kolmekymppisenä nykyiselle alalleni valmistunut.
Itse uskon että perusälykäs ihminen pystyy kyllä niin tahtoessaan ja motivoituneena oppimaan minkä tahansa normaalin alan eikä siihen mitään ihme lahjakkuuksia kaivata. Taide ja musiikki voivat olla eri asia mutta siis nämä ihan perus logiikalla menevät jutut.
Missä sinä olet oikein istunut kun piti opiskella biologiaa? Emmehän me mitään robotteja ole, jokainen syntyy yksilönä.
Se on totta, että tiettyjä piirteitä voi kehittää niin halutessaan mutta jos todellista lahjakkuutta ei lähtökohtaisesti ole ei sitä millään harjoittelulla voi myöskään saavuttaa.
ovat jatkuvastu muokkautuvat. Kun uutta taitoa opetellaan, aivoihin syntyy uusia yhteyksiä. Mitä enemmän näitä yhteyksiä käytetään (=taitoa harjoitetaan), sitä vahvempia niistä tulee ja sitä helpommin aivot menevät näille "urille".
Tämä tarkoittaa sitä, että kaiken voi oppia. Toisille toisten asioiden oppiminen on helpompaa kuin toisille, ja toisille toisten. Se on se taipumus. Harjoittelun määrä selittää sitten sen tason, minne päästään.
Jos meillä on ihminen, jolla on taipumus, mutta joka ei harjoittele ja ihminen, jolla on heikompi taipumus, mutta joka harjoittelee, jälkimmäinen tulee olemaan paremmin taitava.
Myös kyky harjoitella sinnikäästi, pitää yllä motivaatiota jne. on omanlaistaan "lahjakkuutta", siis taipumusta kestää harjoittelua, toistoa, vastoinkäymisiä.
Näin se vaan on. Toki jokainen saa selittää itselleen mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sinä olet oikein istunut kun piti opiskella biologiaa? Emmehän me mitään robotteja ole, jokainen syntyy yksilönä.
Se on totta, että tiettyjä piirteitä voi kehittää niin halutessaan mutta jos todellista lahjakkuutta ei lähtökohtaisesti ole ei sitä millään harjoittelulla voi myöskään saavuttaa.
biologiaa, mars mars! Aivotutkimus on aika lailla päivittynyt sitten sinun kouluaikojesi. Opettele nyt miten asiat ovat, niin et rajoita lastesi elämää moisilla harhaluuloilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on täysin musikaalisesti lahjaton, niin mikään määrä harjoittelua ei tee hänestä huippusopraanoa.
Mitähän hölynpölyteorioita jotkut ovat lukeneet, mutta kannattaisi kyllä varmistua asioista useammasta lähteestä ennen kuin alkaa suurempia julistuksia tekemään.
ei taatusti ole kaikilla syntyessään samoja ominaisuuksia. Kestä tahansa ei tule esim. huippuluokan taitoluistelijaa, pikajuoksijaa, Dostojevskia tai fyysikkoa vaikka kuinka harjoittelisi.
Mä uskon, että syntymäominaisuudet määrää sen potentiaalin, mihin on rahkeita, ja sitten harjoittelu, luonteenlujuus, kasvatus, ympäristö jne määrittelee loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annat ymmärtää?
Meillä kahdella lapsella on vaikea lukihäiriö, toisella myös muuta määrittelemätöntä vaikeutta koulunkäynnissä. Eipä se tasapäistävässä peruskoulussa kauheasti helpota, että on taitava tekemään käsillään! Lukuäineissa heistä ei lahjakkaita tule, ei kovallakaan työllä (tyttö tekee kovasti töitä lukuaineissa, ka niissä keväällä 5).
Yksi lapsista on erittäin lahajakas niin kielellisesti kuin tietokoneasioissakin, puhuu ja kirjoittaa kolmea kieltä sujuvasti, vaikka ei niitä ole juurikaan koulussa lukenut. As- nuorea ongelmia kuitenkin on monella muulla osa-alueella, eikä koulunkäynti mm onnistu lainkaan (useita yrityksiä tehty). Mitä niistä lahjoista on hyötyä, kun käytännön soveltaiminen ei onnistu?
Väittäisin että ON tiettyjä lahjoja ja taipumuksia - kyllä muusikon pitää olla joko lahjakas tai hänellä pitää olla vahvat taipumukset musiikin tekooon, esim. Mutta on asioita joihin voi ympäristö vaikuttaa ja joihin voi yksilö iutse vaikuttaa. Ja näiden kolmen tekiän summalla syntyy ne aikuiselämässä lahjakkaat, taitavat ihmiset.
Jos ihminen on täysin musikaalisesti lahjaton, niin mikään määrä harjoittelua ei tee hänestä huippusopraanoa.
Mitähän hölynpölyteorioita jotkut ovat lukeneet, mutta kannattaisi kyllä varmistua asioista useammasta lähteestä ennen kuin alkaa suurempia julistuksia tekemään.
perehtyä tutkimuksiin :)
On todettu, että kaikkia kaikkien alojen huippuja yhdistää yksi asia. Ei, se ei ole lahjakkuus. Vaan se on HARJOITTELU. Ylläripylläri.
http://tieku.fi/ihminen/psykologia-ja-kayttaytyminen/10-000-tunnin-harj…
Taipumukset auttaa. Se on fakta. Mutta eivät riitä. Eikä niiden puute ole este kehittymiselle. Olympiakullissa ei ehkä olla kiinni jos synnytään motoriikkamiikkoina, mutta harjoittelemalla todella paljon päästään jo tosi hyvälle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kovalla työllä voi kompensoida sitä, että omat ominaisuudet eivät ole ne ideaalisimmat johonkin lajiin. Maailman huipulle se ei välttämättä riitä, mutta Suomen tasolla todennäköisesti jo riittää.
Lisäksi usein käytetään lahjakas-lahjaton-jaottelua, aivan kuin välissä ei olisi mitään muuta. Esimerkiksi koulussa käsityöt, kuvaamataito ja musiikki ovat aineita, joissa yleensä oppilaille jää tunne siitä, että eivät osaa koska eivät ole lahjakkaita. Todellisuudessa kovalla työllä kaikkia näitä aineita voi oppia ja pärjätä niissä hyvin, vaikka taaskaan ei ihan huipulle pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi usein käytetään lahjakas-lahjaton-jaottelua, aivan kuin välissä ei olisi mitään muuta. Esimerkiksi koulussa käsityöt, kuvaamataito ja musiikki ovat aineita, joissa yleensä oppilaille jää tunne siitä, että eivät osaa koska eivät ole lahjakkaita. Todellisuudessa kovalla työllä kaikkia näitä aineita voi oppia ja pärjätä niissä hyvin, vaikka taaskaan ei ihan huipulle pääsisi.
Esimerkiksi mitään "musikaalisuutta" ei ole olemassa sellaisena kuin se pääasiassa kouluissa käsitetään. Musikaalisuutta voi oppia, jopa absoluuttisen sävelkorvan voi opetella. Lisäksi musikaalisuutta on hyvin monenlaista. Jo pelkkä kyky nauttia musiikin kuulemisesta on musikaalisuutta.
ei taatusti ole kaikilla syntyessään samoja ominaisuuksia. Kestä tahansa ei tule esim. huippuluokan taitoluistelijaa, pikajuoksijaa, Dostojevskia tai fyysikkoa vaikka kuinka harjoittelisi.
Mä uskon, että syntymäominaisuudet määrää sen potentiaalin, mihin on rahkeita, ja sitten harjoittelu, luonteenlujuus, kasvatus, ympäristö jne määrittelee loput.
jonnekin ihan kapealle huipulle pääsemisessä on lahjakkuuskin tärkeää, mutta toisaalta, sinne harva edes tavoittelee päästä ja lahjakkaistakin pääsee vain harvat. Useimmille riittää oppimisen taso jolla voi tehdä esim. taitoa ammatikseen ihan ok menestyksellä, ja siihen pystyy moni melkein missä vaan (ellei sitten ala ole sellainen jossa idea on juuri kirkkaimman huipun tavoittelu eikä tavallisille osaajille ole sijaa esim. huippu-urheilu).
parhaat on harjoitelleet eniten- siitä joukosta, josta niitä parhaita ylipäätään voi syntyä. Loput ei ole tarpeeksi lahjakkaita parhaiksi vaikka kuinka harjoittelisi. Uskotteko, että oppisitte yhtä hyviksi ja karismaattisiksi näyttelijöiksi kuin vaikka Meryl Streep kun vain tarpeeksi kävisitte näyttelijkursseilla?
jotka sillä kehuvat.
Voi helkatti oli rasittava yksi työkaveri, jolla ihan minkä tahansa aasinsillan kautta oli pakko aina vetää omat tyttärensä keskusteluun. Nää wonder twinsit oli puheenaiheena AINA semmoset seitsemän vuotta. Sitten kun aikuistuivat, menivät tavismiesten kanssa suhteeseen, eivätkä lunastaneetkaan mahdotonta potentiaaliaan alalle kuin alalle, niin jutut hiipuivat. Onneksi.
Uskotteko, että oppisitte yhtä hyviksi ja karismaattisiksi näyttelijöiksi kuin vaikka Meryl Streep kun vain tarpeeksi kävisitte näyttelijkursseilla?
en, koska minulla ei ole mitään sielun kutsumusta ja paloa näyttelemiseen. Jos olisi, jos oikein sydämestäni olisin motivoitunut näyttelemiseen, niin uskon että voisi tullakin minusta karismaattinen ja hyvä näyttelijä, kuten muistakin.
Tavalliseen pärjäämiseen riittää sinnikäs harjoittelu eli kuka tahansa tosiaan voi oppia englantia tai kirjoittaa pitkän matikan.
On itsestään selvää, että huipulle pääsee vai harjoittelemalla ja kovaa. Mutta mikäs sitten selittään esim. Usain Boltin ylimvoimaa lyhyillä matkoilla? Onko hän tosiaan harjoitellut vain niin hiton paljon kovempaa kuin muut olympiaurheilijat? Ei ainakaan valmentajansa mielestä, mutta mitäpä tuo valmentaja rassu urheilusta mitään tietäisi, hänhän valmentaa vain olympiavoittajia eikä sivistä itseään av-palstalla.
etenkin jos ajattelet juuri noin.
Meillä kotoa löytyy yksi lahjakas lapsi ja yksi lahjaton, olen sitten laiskan ja tyhmän sekä työtätekevän/ahkeran ja viisaan sekoitus?