Lue keskustelun säännöt.
Muita anoreksiasta kärsiviä/parantuneita.
14.06.2012 |
Olen kärsinyt anoreksian, & parantunut siitä fyysisesti. Mutta nyt rajun selkäleikkauksen myötä laihtunut taas paljon & tullut sitä kautta halu laihduttaa taas lisää.. Sen verran olen päässyt siitä yli että ymmärrän ettei se ole kaunista tai tee minusta parempaa ihmistä, mutta kun pää huutaa niin huutaa.. Ne jotka kärsivät tästä/ovat kärsineet ymmärtävät. Se EI ole huomion hakemista, vaan sisäistä tuskaa jonka purkaa hyvin vaarallisellalailla.. & silti pää huutaa " vielä pois vähän".. SICK!
Kommentit (9)
ja terapeutin apua. Kun psyyke parantuu, näet ja koet itsesi terveeksi. Ei siitä parannuta fyysisesti, yksin.
psyk sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi aiheuttaa anorektisia oireita terveissäkin ihmisissä. Ajattele tuota reaktiotasi fyysisenä.
tekee ihmisestä masentuneen, surullisen ja elämänhaluttoman. Siinä ei laihuus enää lohduta tippaakaan. Jos haluat laihtua, laihduta terveellisesti. Anoreksia on sellainen mörkö, ettet laihduttuasi pääse siitä eroon noin vain. Tuttava on sairastanut 10 vuotta ja ollut sairaalassa kaksikin vuotta kerrallaan. Mitä elämää sellainen on? Kotona lapset kärsivät, eikä tämä ihana nainen ole saanut opiskeltua itselleen ammattia tai tehtyä mitään muuta kuin sairastamista. Mietipä vähän mitä ajattelet... Ilo vähentyneistä kiloista hävisi tälläkin ihmisellä aika pian. Nyt on jäljellä vain taistelu masennuksen perkelettä ja itsemurhavaaraa vastaan, sekä kaikkia niitä fyysisiä sairauksia joita hänelle on kertynyt. Koko elämä pilalla.
mut haluaisin sairastua..
Se on niin totta että tarvitsisin, mutta tämä kaupunki ei pysty sellaista minulle järjestämään. Se on selvitetty juttu jo. Sairasta touhua täällä..
Syömishäiriöistä, siis sekä anoreksiasta, joka välillä vaihtuo bulimiaan, jäi ikuiset merkit kehoon.
Osteoporoosi on sieltä helpoimmasta päästä.
Minä en edes halunnut olla laiha. Halusin kuihtua pois kokonaan. Minusta on niin hirveää, että joku haluaa itselleen anoreksian ollakseen laiha. Ei anorektikolle riitä mikään laihuus. Ei sen avulla pyritä haluttavaksi, vaan nimenomaan pois kaikkien silmistä.
Suomessa vaan ei aikuiselle syömishäiriöiselle tarjota kuin lämmintä kättä. Lapsetkin hoidetaan vähän miten sattuu. Suurin syy on se, että terveet pitävät tätä ulkonäkö-sairautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut anoreksia, ei dg. Painoin alimmillani 45kg, oksensin myös ja käytin ulostuslääkkeitä. Kun katson kuvia siltä ajalta mua alkaa oksettaa. Painan nyt noin 70kg, pituus 173cm. Olen lihaksikas ja tyytyväinen kroppaani. Voisin painaa vaikka enemmänkin. Koitan syödä proteiinia paljon, jotta ei paino vaan tippusi. Elämä on ihanaa ja syön ihan mitä haluan. Tsemppiä!!!
Muistan pahimmat ajat.. Olin todella luuranko.. Aivan mitätön.. Jopa nyt tuntuu että on "läski" siihen verrattuna ja silloin oli kauniimpi ja kauniimpi.. Anoreksia toi minulle masennuksen ja hyvin rajun sellaisen.. En enää tiedä mikä on itsetunto. Luulen kaikkien pitävän minua rumana arpisena ihmisenä. Ja nuo arvet ovat fyysisiä niinkuin sisäisiä. Tuntuu paremmalta olla laiha, "jos sitten vaikka kaikki ei haukkuisi minua".. Päähän vaan on jäänyt jumiin että olen kaiken pahan alku ja juuri.. Anoreksiasta kumpuaa syvimmät haudat ihmisestä pintaan, ennen kuin ihminen on itse siellä. T:joka aloitti keskustelun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin mun elämältä. Ei sitä kiinnostanut pahimpina aikoina ajatella "voi miten kivaa olla laiha".. Alussa kenties, ja kun vaaka alkoi näyttämään tuloksia että "katsos, painohan tippuukin" niin eikun vaan ralliin mukaan.. Itsetunto nolla, pää meinasi seota kun niin paha energia vaje.. Pakkoajatuksia.. Mutta taas.. Kun paino onkin lähtenyt n57kg.sta 52 ja kaikki kehuu mallin painoiseksi, jopa äiti joka näki anoreksiani.. Niin tuntuu että jee.. Se on totta, tästä ei parane koskaan.. Ja nyt pelottaa että lihon, vaikka vaaka näytti saman aamulla kun eilenkin. *itku*
mut haluaisin sairastua..