Kaveriasiaa (taas kerran)

Tyttärelläni on kaveri, joka on tehnyt ohareita (usein ja paljon). Nyt kun tämä kaveri on jäänyt yksin, on hän tyttäreni kimpussa. Tyttöni taas muistaa nuo lukuisat oharit, eikä enää perusta tämän tytön seurasta(yrittää parhaansa mukaan vältellä). Koska tyttäreni välttelee, on tämä tyttö ottanut taktiikakseen "varastaa" tyttäreni kaverit. Tai varastaa on ehkä liian raju ilmaus, mutta kuitenkin hakeutuu samojen kavereiden seuraan, joiden kanssa näkee tyttöni leikkivän. Jos tyttöni ei leiki vähään aikaan jonkun tietyn kaverin (esim. Jutan) kanssa, ei tämä toinenkaan hakeudu Jutan seuraan.



Nyt naapuriimme on muuttanut perhe, jonka lapset ovat molempien kavereita. Yllätys, yllätys; tyttäreni on se, joka jää yksin. Huoh. Olen yrittänyt puhua tytölleni, että yrittäisi tulla toimeen myös tämän epäsuositun kaverin kanssa, jolloin kaikki voisivat leikkiä yhdessä, mutta ei.



Myös muita kaverivaihtoehtoja on, mutta... Kaikissa on joku vika. Tänään yksi kikattaa liikaa ja huomenna hän haluaisikin leikkiä juuri tämän "kikattajan" kanssa. "kikattaja" onkin jo luvannut leikkiä X:n kanssa, joka eilen oli tyttäreni paras kaveri mutta tänään tilanne on se, ettei X:n kanssa keksi mitään tekemistä. "kikattaja" ja X siis suostuisivat ottamaan tyttäreni mukaan leikkiin kolmanneksi. Huoh.



Miksi, oi miksi, se on aina niin hemmetin vaikeaa tyttöjen kanssa? Ja miksi äidin täytyy kantaa siitä tällaista huolta ja murhetta? Tiedän toki, etten tyttäreni kaveriasioissa voi ratkaista, mutta miten osaisin tukea häntä, että hän näkisi myös oman ajattelutapansa puutteet?