Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla ikäeroa 5-vuotta, mitä ajatuksia se sinussa herättää?
23.06.2012 |
Sain esikoiseni 23-vuotiaana ja kuopuksen 28-vuotiaana. Mun mielestä hyvät iät siinä mielessä, että olen juuri kolmekymppinen kun esikoinen aloittaa koulun ja 28-vuotiaana oli hyvä saada toinen lapsi juuri silleen muutama vuosi ennen kolmekymppisiä. Viisi vuotta ikäerona on sinäänsä sopiva, ajatellaan nyt vaikka että onhan kädessäkin viisi sormea... :D mut 4-vuotias oli esikoinen kun aloin odottamaan hänelle sisarusta, joten mukava että hänkin pääsi seuraamaan vierestä äidin odotusaikaa mielenkiinnolla. 5-vuotias myöskin sitten ymmärtää paremmin kun tulee pikku vauva kotiin, että hän osaa odottaa joissain asioissa ja olla kärsivällinen, jos äidin ja isän tarvitsee tehdä jotain asiaa juuri silloin vauvan kanssa, eli rupeaa siinä mielessä olemaan jo iso tyttö/poika. Muttei kuitenkaan liian iso, joten juuri sopiva ikä saada sisarus. Sitten kun menee eskariinkin tai kouluun, niin voi jo kertoa että hänellä on pieni sisar, koska lähes kaikilla kouluun menevillä on jo sisarus/sisaruksia. Eikä molemmat lapset lennä niin aikaisin kotoa, kuten saattaa esim. käydä lapsille joilla on vaan 2v ikäeroa :)
Meille just sopiva ikäero tämä. Mies isäksi tullessaan 25v ja 30v
Kommentit (53)
Esikoinen täytti 5 vuotta toukokuussa. Mielestäni oikein hyvä ikäero. Me kyllä tosin olisi toinen vastaanotettu jo aikaisemminkin, mutta ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli toiveissa saada lapset parin vuoden välein, mutta sellasta ei voi aina suunnitella.. meidän esikoinen on melkein 3v nyt ja minä toipumassa imusolmukesyövästä. Jos hyvin käy, lapsille tulee ikäeroa noin 5v. Voi olla että toista lasta ei siunaannu tai että ikäeroa tulee enemmän..
Mutta kiitos ap kirjoituksesta! :) ihana kuulla positiivista 5v ikäerosta
ja on ihana ikäero: Isoveli on alusta alkaen ollut aivan ihana pikkuveljelleen ja ovat toisilleen todella tärkeitä. Välillä tuntuu, että jopa tärkeämmät kuin me vanhemmat ;) Yhtään ei ole ollut mustasukkaisuutta tms.
Meillä talonrakennus sotki suunnitelmat pienemmästä ikäerosta, mutta jälkeenpäin ajatellen on todella hyvä ratkaisu.
Me vanhemmat olimme 24/25, kun esikoinen syntyi ja 30/31 kun kuopus tuli.
ikäeroa 5 vuotta. Jäimme lapsuudessa ja nuoruudesssa todella etäisiksi. Sisareni oli aina "iso" eikä häntä kiinnostanut pikkusiskon kanssa pyöriminen. 2 vuotta nuorempi veljeni minulle edelleenkin huomattavasti läheisempi.
ikäero on mielestäni liian iso. Siskoni pitää itseään vielä aikuisenakin niin pikkusena :). Ikäero korostuu jo tuolla ikäerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on siskooni se 4½vuotta ikäeroa, siis hän on se vanhempi. Tosin välissä synty velikin, joka on 1½v mua vanhempi.
Sanoisin että veli on aina ollu mulle läheisempi ja sen kanssa leikkiny enemmän, tosin riehakkaammin (poikienleikkejä). Siskon kanssa tehty kaikkee tyttöjuttuja ja se on kans aina ollu äärettömän huolehtivainen mun suhteen. Turhanki, välillä yritti olla murrosiässään mua kohtaan tiukempiki ku äitini (esim ruuan terveellisyyttä ajatellan, yritti saada mua syömään terveellisemmin kuten hän).
Tavallaan sisko on mulle jääny sellaseks no... ehkä hitusen etäiseksi, verratern ikätasoltaan saanlaidsempaan veljeeni. Mut hyvin toimeen tullaan eikä toi ole minusta oikeen paha ikäero laisinkaa.
Ja ei 1v:n ja 6v:n ikäero nyt tunnu aivan valtaisalta, mutta kouluunmeno tilannetta varmasti muuttaa. 6v:lla on pienempään siskoonsa "pikkuäitimäinen" asenne, suojelee ja auttaa, isompi pikkusisko on taas leikkikaveri. Asiat toki muuttuu, kun tytöt tästä kasvaa ja pieninkin on muuta kuin vauva.
Mulla on oman siskon kanssa 10v ikäeroa, ja se totisesti on aivan liikaa. Ikinä ei oltu samoilla taajuuksilla. Uskoisin, että 5 vuoden ikäero ei mitään poissulje, vaan muilla asioilla (luonne, sukupuoli yms.) on merkittävämpi rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten ikäero on 4,5v. eli lähes sama. Oli paljon helpompaa, kun esikoinen on jo sen verran iso ettei tarvitse kokoajan olla perään katsomassa ja muutenkin hän ymmärsi pienen paljon paremmin. Leikkivät yhdessä oikein kivasti(nyt pienempi on jo 4,5v)
Minulla ja isosiskollani on 9vuotta ikäeroa joka oli kyllä vähän turhan paljon omasta mielestäni
mutta se on jokaisen oma asia millaisella ikäerolla lapset tekee.
Laskin että toisen syntyessä on 5,5-vuotias. Meidän perheelle varmaan aika ihanteellinen ikäero, olen aina ollut sillä kannalla että tahdon lapseni isoilla ikäeroilla jotta jokainen saa olla vuorollaan runsaan huomion kohteena. Tuo 5-vuotias on toivonut pikkusisarta pitkään, pitää nuoremmista lapsista ja leikkii heidän kanssaan mielellään puistoissa ym. eli sikäli uskon asioiden menevän kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsuuden kodissa oli neljä sisarusta 4-6 vuoden ikäerolla, ja hyvä on ollut.
Jokainen lapsi sai olla tarpeeksi kauan perheen "vauva" ei tarvinnut vaippaiässä alkaa olla jonkun isosisko tai isoveli.
Eikä muutenkaan ollut äidille sitten niin raskasta. Ainoa mitä hän on sanonut, että alkoi nuorimman ala-asteajan joulujuhlat jo tympiä kun tuntui että on nähnyt jo kaikki esitykset moneen kertaan:) Ja vanhempainillat tuli tutuksi, samat opettajat ja samat jorinat :)
Yksi siinä välissä, joka oli vajaa 2v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiken kotona olevan ajan keskenään eli eivät todellakaan jää etäisiksi toisistaan. Yleensä nämä ketkä on sisaruksien kanssa etäisiä ovat siksi etäisiä että myös vanhemmat on jotain kylmiä kalkkunoita eikä perheessä valitse muutenkaan mikään lämmin ilmapiiri.
Toivoin itsekin tuota ikäeroa lapsille, mut tuli 2,5-vuotta, koska jäin työttömäksi ja tuntui järkevältä tehdä lapset tähän väliin. Itse olisin varmasti vähän kärsivällisempi äiti pikkulapsiaikana, jos ikäeroa ois ollut enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on viisi vuotta nuorempi veli ja huomenna lähdemme Legolandiin. Siellä oli ihanaa silloin, kun olimme lapsia: nyt mukaan lähtevät lapseni ja mieheni.
Viiden vuoden ikäero on just passeli: edelleen ollaan läheisiä.
mulla myös esikoinen 11v ja seuraava 6v. Liian pitkäksi venähti ikäero, seuraavilla kahdlla on sopiva, alle 3 vuotta ikäeroa. Tosin sekin voi vaikuttaa, että esikoinen ja seuraava ovat eri sukupuolta ja esikoinen on aina ollut vaativa erityislapsi. Että en pä voi sanoa, kun omasta puolestani, että mieluummin olisin ekojenkin lasten väliin jättänyt max. 3 vuotta.
En tykkää ajatuksesta että lapsia pukataan vuoden vvälein viihdyttämään/hoitamaan toisiaan. Aina pitäisi olla yhdessä jne.
Ihan miehen iän (40+) takia olisi haluttu 2-3 vuoden ikäerolla, mutta ei onnistunut vaan nopeammin.
Aika kiva ikäero. Sain rauhassa mähniä vauvan kanssa ja esikoinen jatkoi viskarissa ja sitten eskarissa äitiyslomavuoden. Olin vielä hoitovapaalla vanhemman aloittaessa koulun ja muutenkin esikoinen oli itsenäinen, fiksu ja vastuullinen, kun pienempi tupsahti tänne. Leikkivät tosi paljon yhdessä ja vanhempi osaa suojella pienempää, joten voivat leikkiä tunninkin kaksin toisessa päässä taloa ja tietää, ettei nuorempi villikko tule sieltä pää kainalossa hetken päästä.
Ja olen tykkänyt siitä, että kumpikin saa olla vauva kerrallaan. Parisuhdekin voi hyvin, kun ei olla liian tiukilla. Joskus sitä miettii, että ihmiset tekee väkisin lapsia pienellä ikäerolla ja sitten perhe-elämä+parisuhde voi pahoin. Onhan se tietysti lapselle mukava, jos on samanikäinen sisarus, mutta ei se korvaa sitä, jos vanhemmat tappelee ja hyvässä lykyssä eroaa väsymykseensä. Ehjä ja tasapainoinen perhe on paljon tärkeämpi kuin sisarukset ylipäätään saati se, että on pienellä ikäerolla leikkikaveri. Kannattaa jokaisen miettiä sitä omaa jaksamista. Sitä paitsi 1-vuotias on liian pieni olemaan isosisarus. Jää paljosta paitsi.
sitten kun niitä saan tulee mielummin 1v,2v tai 3v ikäero.mutta on hyvä ikäero silti
- esikoinen saa rauhassa olla vauva ja pieni,
- ei ole vaippahärdelliä kahden kanssa,
- esikoinen voi olla jopa vähän avuksi (tuoda vesilasin kun imettää vauvaa jne.),
- jakavat kuitenkin monta yhteistä lapsuusvuotta ja siis leikkivät ja touhuavat keskenäänkin,
- esikoinen on luultavasti eskarissa ja äiti vauvan kanssa kotona kaksin osan päivästä (vauva-ajasta voi nauttia kuopuksenkin kanssa, eikä mene vain univajesumussa, kuten ehkä pienellä ikäerolla menisi).
Jne.
En keksi kuin hyviä puolia.
Juu, ja meille on tulossa pikkukakkonen jouluna ja esikko täytti keväällä 4 vuotta. :)
Näin mullakin oli pikkuveljeeni ja näin on mun lapsillakin. Esikoinen on siinä iässä kuopuksen syntyessä, ettei ole mustis ja tykkää hoivata pienempää. On ehkä jo ehtinyt kaivata pikkusiskoa tai veljeä.