Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla ikäeroa 5-vuotta, mitä ajatuksia se sinussa herättää?
23.06.2012 |
Sain esikoiseni 23-vuotiaana ja kuopuksen 28-vuotiaana. Mun mielestä hyvät iät siinä mielessä, että olen juuri kolmekymppinen kun esikoinen aloittaa koulun ja 28-vuotiaana oli hyvä saada toinen lapsi juuri silleen muutama vuosi ennen kolmekymppisiä. Viisi vuotta ikäerona on sinäänsä sopiva, ajatellaan nyt vaikka että onhan kädessäkin viisi sormea... :D mut 4-vuotias oli esikoinen kun aloin odottamaan hänelle sisarusta, joten mukava että hänkin pääsi seuraamaan vierestä äidin odotusaikaa mielenkiinnolla. 5-vuotias myöskin sitten ymmärtää paremmin kun tulee pikku vauva kotiin, että hän osaa odottaa joissain asioissa ja olla kärsivällinen, jos äidin ja isän tarvitsee tehdä jotain asiaa juuri silloin vauvan kanssa, eli rupeaa siinä mielessä olemaan jo iso tyttö/poika. Muttei kuitenkaan liian iso, joten juuri sopiva ikä saada sisarus. Sitten kun menee eskariinkin tai kouluun, niin voi jo kertoa että hänellä on pieni sisar, koska lähes kaikilla kouluun menevillä on jo sisarus/sisaruksia. Eikä molemmat lapset lennä niin aikaisin kotoa, kuten saattaa esim. käydä lapsille joilla on vaan 2v ikäeroa :)
Meille just sopiva ikäero tämä. Mies isäksi tullessaan 25v ja 30v
Kommentit (53)
Minä olen 4,5 vuotta siskoani vanhempi. Hyvät on välit. Veli on alle kaksi vuotta nuorempi kuin minä. Ei paljon olla tekemisissä. Veli on semmoinen perus-pertti möllöttäjä, sisko ja minä yhteiskunnallisesti aktiivisia ja vähän ehkä ituhippejä :) eli ei se ikäero aina kaikkea meinaa, kyllä luonne ja persoona suuresti vaikuttavat siihen, kenen kanssa on eniten yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on nyt lähes 3-vuotias eikä toista vielä tilauksessakaan. Todennäköisesti alamme toisen lapsen yritykseen puolen-vuoden kuluttua, joten esikoinen on noin 4-5-vuotias vauvan syntyessä. Mielestäni se on hyvä ikäero, koska esikoinen ymmärtää jo missä mennään, kuten jo aiemmat vastaajat ovat todenneet.
En ikinä olisi jaksanut esim kahden alle kolmevuotiaan kanssa! En myöskään ymmärrä "samalla hoitaa kaksi kuin yhdenkin"-ajattelua. Minulle lapset eivät ole sarjatyötä, vaan omia yksilöitään. Olen tarpeeksi seurannut vierestä, kuinka tehdään lapsia pienellä ikäerolla ja sitten itketään arjen rankkuutta. Kaiken huipuksi nämä kyseiset mammat ihmettelevät miksi haluan isommalla ikäerolla omat lapseni. Katsoisivat ensin peiliin ja kysyisivät sitten uudelleen.
Aina ei mene niin kuin olisi alunperin toivonut. Meillä tulossa 5 vuotta ikäeroa lapsille. Nyt tuntuu ihan ok:lta. Ihana yllätys tämä pieni tulokas.
niin ettei toista uskallettu tehdä kuin vasta sitten kun eka kasvoi niin isoksi että alkoi nukkua yönsä kunnolla. Vähän säälin vanhempia.
Toisena miettisin myös sitä, että toista lasta jouduttiin tekemään kauan, siis lapsettomuutta ilmassa, viimein tärppäsi mutta ikäero tuli isoksi. Taas hiukan säälittäisi.
Noi sun syyt ikäeroon kyllä kuulostaa aika olemattomilta, ihan kuin sun pitäis keksimällä keksiä syy isoon ikäeroon. Onko sulle kovastikin kummasteltu tätä asiaavai miksi sitä pitää selitellä?
niin ettei toista uskallettu tehdä kuin vasta sitten kun eka kasvoi niin isoksi että alkoi nukkua yönsä kunnolla. Vähän säälin vanhempia.
Toisena miettisin myös sitä, että toista lasta jouduttiin tekemään kauan, siis lapsettomuutta ilmassa, viimein tärppäsi mutta ikäero tuli isoksi. Taas hiukan säälittäisi.
Älä turhaan sääli meitä! Minä puolestaan säälin vuoden välein uutta vauvaa pukkaavia, jotka kuvittelevat olevansa parempia äitejä sikiämällä kuin kanit. Kun nuorin on vieroitettu rinnasta, hehkutetaan miten nyt kaikki ovat niin isoja ja urakka tehty. Itse asiassa en sääli vanhempia vaan niitä lapsia, jotka ovat tehty vain kavereiksi toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin säälittää, oi voi säälittää niin kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi vuotta vanhempi veljeni pahoinpiteli minua koko lapsuuden ajan henkisesti ja fyysisesti. Tuntui epäreilulta, eivätkä vanhemmat puuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeesti kyllä yhtään kiinnosta, mutta meillä kyllä oikeasti toimi noin 2 v ikäerot hyvin kolmella lapsella. Ei ollut sen ikäisillekään mitenkään vaikea tajuta, mitä mahassa on ja isompi/isommat olivat aivan haltioissaan ihanasta vauvasta. Heiltä tuli luonnostaan se ihastuminen vauvaan eikä mitään mustasukkaisuutta. Mut toisten lasten ikäerot eivät kyllä herätä mitään ajatuksia ellei aivan tarkoituksella aleta kysymään ja vertaamaan. Silloinkin kyllä hyvin vähän.
kuulostaa siltä, että elatusmaksujen maksajia on useita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on nyt lähes 3-vuotias eikä toista vielä tilauksessakaan. Todennäköisesti alamme toisen lapsen yritykseen puolen-vuoden kuluttua, joten esikoinen on noin 4-5-vuotias vauvan syntyessä. Mielestäni se on hyvä ikäero, koska esikoinen ymmärtää jo missä mennään, kuten jo aiemmat vastaajat ovat todenneet.
En ikinä olisi jaksanut esim kahden alle kolmevuotiaan kanssa! En myöskään ymmärrä "samalla hoitaa kaksi kuin yhdenkin"-ajattelua. Minulle lapset eivät ole sarjatyötä, vaan omia yksilöitään. Olen tarpeeksi seurannut vierestä, kuinka tehdään lapsia pienellä ikäerolla ja sitten itketään arjen rankkuutta. Kaiken huipuksi nämä kyseiset mammat ihmettelevät miksi haluan isommalla ikäerolla omat lapseni. Katsoisivat ensin peiliin ja kysyisivät sitten uudelleen.
Hyi yäk, ei olleet palstamammat sen lempeämpiä tai suvaitsevaisempia 10 vuotta sittenkään. Jotenkin tekstin kauhistelevasta tyylistä tulee mieleen, ettei tuo iso ikäero ollutkaan ehkä alkuperäinen toive ja haave jos kaikki olisi mennyt hyvin esim. taloudellisesti ja parisuhteessa. Miksi tarve haukkua muita äitejä, jotka hoitavat lapsiaan? Miksi tarve kauhistella ja puhua pelkkää pahaa, kuinka naiset eivät muka yhtään suunnittele ja ajattele, enemmistö naisista on vain niin tyhmiä, että tekevät lapsia typerillä pienillä ikäeroilla... ja enemmistö heistäkin vain valittaa kun on rankkaa, hoitavat lapsensa huonosti sarjatyönä kun Sinulle lapset taas ovat arvokkaita yksilöitä. On kyllä surkeaa jos noin kielteinen ihminen on mennyt tekemään lapsia. Tässä perheessä on lapsilla isompi ikäero eikä perheenäiti kuulosta ollenkaan sellaiselta, joka valittaisi...
Meillä nyt 18v ja 13 v lapset. Hyviö puolia pitkässä ikäerossa: ei tappelua, ei kiusaamista tai kilpailua kun niin eri leikit ja maailmat olleet. Huomiota on kumpikin saanut taaperona paljon. Pienempi jumaloinut aina isompaa joka taas on suojelevainen.
Huonot puolet: ei yhteisiä juttuja eikä ehkä sitä läheisyyttä koska toisen jutut tuntuneet aina niin lapsellisilta. Armosta on hänen kanssaan joskus puuhailtu jotain. Pienempi tuntenut omat sääntönsä liian tiukoiksi kun toinen jo lähestyy aikuisuutta ja kulkee ja menee.Nuorempi kokee kurjaksi jäädä yksin kun esikoinen aikoo lukion jälkeen lähteä toiselle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä tuumin vaan että harvakseltaan on paljaalla pimppiin vetelty.
Vierailija kirjoitti:
Nostan
Kymmenen vuotta vanha juttu,ääliö.
Miksi nostatte esiin ikivanhoja aloituksia?
Onhan tämä aloitus jo vanha mutta toisaalta sitä vasta näkee jälkeenpäin miten esim. lapsieni joilla on 7 vuoden ikäero on mennyt. Kuopus syntyi kun esikoinen oli aloittamassa koulun joten hänellä oli paljon elämän muutoksia sen asian kanssa. Lapsina ja teineinä heillä ei ollut kovinkaan paljon yhteistä. Nuorempi katsoi siskonsa olevan aikuinen ja esikoinen ei niin ollut kiinnostunut pikkusiskonsa teini ajasta jonka hän oli jättänyt jo taakseen. Kuitenkin kun kuopuskin pääsi aikuisikään niin tämä ero kuroitui jotenkin kiinni ja ovat nyt yhteyksissä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Minulla ja siskollani on kolme vuotta ikäeroa. Pahin aika oli kun tulin murrosikään, en voinut sietää että pikkusisko halusi roikkua mukanani. Ero siinä että itse olin 13 ja hän kolme vuotta nuorempi oli mielestäni valtava eikä sitä pystynyt kuromaan kiinni koko murrosiän aikana.
Meillä kolme lasta. Ekalla ja tokalla ikäero n. 2,5 vuotta ensimmäisen ja kolmannen lapsen ikäero juurikin tuo 5 vuotta ja ollut kyllä tosi hyvä ikäero sekin mielestäni. Nyt kiva olla hoitovapaalla kun esikoinen eskarissa.
Minunkin pojilla on tuo ikäero, en olisi jaksanut pienemmällä erolla. Olemme saaneet viisi vuotta touhuta ja olla esikoisen kanssa, nyt nautin uudestaan vauva ajasta. Isompi on jo paljon kavereidensa kanssa ja voi olla ulkonakin itsekseen. Sen ikäiselle pystyy jo selittämään asioita ja osallistuu mielellään vauvan hoitoon. Mustasukkaisuutta ei juurikaan ole ollut, on paljon isänsä kanssa ja minä järjestän myös kahden keskistä yhteistä aikaa. Oli myös mukava olla välissä töissä.