Eronneelle naiselle tyrkytetään miehiä. Eikö sinkkuna saa olla?

Sen olen kyllä huomannut, että aina kun kerron jostain miehestä tai tapaan jonkun, niin ihmiset herkistyvät tarkkailemaan, onko tässä nyt jotain erikoista. Mutta kukaan ei tyrkytä mitään.



Olen hyvin, hyvin, hyvin tarkka miesten suhteen. En kaipaa ketään "ihan kivaa".

Ja eniten vituttaa nämä kommentit: "kyllä sunkin tarttis joku löytää" - minkä ihmeen takia ?!?!

Olen ihan täysin onnellinen ja tasapainoinen ihminen näinkin, kahden lapsen yh-äitinä :)



Ja toinen on nämä: "kyllä säkin vielä jonkun löydät ja tulet onnelliseksi" - mitä vittua? Kun olen jo, siis onnellinen.



Miten niiiiiin monen on vaikea kuvitella sitä että yh-äiti voi tosiaan olla sinkkuna täysin onnellinen ja tyytyväinen?

Tuo kakkosen kertoma "herkistyminenkin" on hiton ärsyttävää. :D Ja muista sinkuista puhutaan tyyliin: "eikö se VIELÄKÄÄN ole löytänyt/saanut ketään?!". Ihan uskomatonta. Miksi pitäisi edes haluta parisuhdetta? Itse en ainakaan halua.

nainen on naiselle susi, ei kellään saa olla paremmin. On mukavampi kun kaikki kärsivät samassa kurjuudessa.

Osa tyrkyttää omaa ukkoaan vierihoitoon silloin tällöin ja kaverit tyrkyttävät lähipiirinsä vastaeronneita laastarisuhteen tarpeessa olevia hylättyjä miehiä.

Ei kiitos, nautin yksinolostani ja valitsen seurani ihan itse.

Samoin sinkkuna oikein mainiosti viihtyvä siskoni sanoo, että on todella turhauttavaa kun ainoa asia, mikä sukulaisia ja kavereita tuntuu kiinnostavan on se, milloin siskoni saa miehen itselleen ja tulee onnelliseksi. Siskoni on siis erittäin onnellinen ihminen ja viihtyy ilman miestäkin.

Tosin, eipä se näin naimisissa olevallakaan ole helppoa. Nyt on sitten se vauvauteluihin vastaaminen se oma urakka....

Jotenkin tuntuu että ihmiset pelkäävät, jos joku uskaltaa olla onnellinen sinkku/YH/lapseton tms.

Ei minulla vain. Erosta on nyt n. 1½ vuotta. Nopeasti aika on kulunut. Yhtään suhdetta ei ole ollut, yksi yhden illan juttu (tai kahden), mutta suhteeksi en sitä kutsuisi, edes laastariksi.



Minulle ei ole ketään tyrkytetty. Hyväntahtoiset tuttavat ja sukulaiset kysyvät, kun tavataan, olenko löytänyt ketään uutta. Tai siis sukulaiset noin muodollisesti. Kaverit:"Onko sutinaa?" Siis sellaiset, joita tapaan harvemmin. Ne joita tapaan useammin, tietävät kyllä, että ei ole. :D



Itse kuvittelin, että vuoden sisällä erosta tulisi "paniikki", tarve löytää joku. Mutta ei näemmä. Näin on erittäin hyvä. Toki ikä koko ajan kasvaa, ja tiedostan, että miehiä on aina vain suhteessa vähemmän kuin naisia. Mutta mitäpä siitäkään. Elän sitten yksin, jos niikseen on.

elämään onnellisia ja yksin viihtyviä eronneita on näin paljon :-).



Minä olin aviossa 20 vuotta. Luulin aina olevani onnellinen. Kun erosin, ja tokenin erokriisistä huomasin, että aviossa en tiennyt onnesta vielä mitään. Nyt tiedän.

Siis jos joku kyselee jatkuvasti että onko nyt ketään uutta? niin siihen on pakko aina kiltisti vastata että juu ei. Jos yrittää sanoa että älkää viitsikö aina kysellä, niin se kuulostaa siltä, että asia olis jotenkin kipee itselle, vaikkei olekaan. Itse kerran kimpaannuin kaverille (joka ei ole päivääkään ite ollut sinkkuna, aina oltava joku mies vaikka väkisin) ja sanoin että ei ole ja ei ole tulossakaan, voitko lopettaa utelemisen. Parin päivän päästä toinen kaveri soitti tosi huolissaan että mitä on tapahtunut kun olin kuulemma ollut niin tolaltani yksinäisyydestä...

Ja olen täysin onnellinen sinkkuuteeni. Elämä lasten kanssa on onnellista, enkä aio pilata tätä tasapainoa uudella miehellä. ;)

Mulla kolme vuotta erosta ja olen edelleen sinkku. Sutinaa ja säpinää on ollut, vuosi sitten jotain yhden illan juttuja, mutta nyt olen tyytyväinen, kun ei ole ketään. :D



Kun pääsee sinuiksi eron ja itsensä kanssa, on onnellinen ihan sinkkuna, ja sitä monen, varsinkin parisuhteessa olevan, on vaikea ymmärtää..



Mullekin yks puolituttu pariskunta "kauppaa" aina kavereitaan. Ihan kuin jotenkin aina tarvitsisi olla mies eikä muuten olla onnellinen.

Siis jos joku kyselee jatkuvasti että onko nyt ketään uutta? niin siihen on pakko aina kiltisti vastata että juu ei. Jos yrittää sanoa että älkää viitsikö aina kysellä, niin se kuulostaa siltä, että asia olis jotenkin kipee itselle, vaikkei olekaan. Itse kerran kimpaannuin kaverille (joka ei ole päivääkään ite ollut sinkkuna, aina oltava joku mies vaikka väkisin) ja sanoin että ei ole ja ei ole tulossakaan, voitko lopettaa utelemisen. Parin päivän päästä toinen kaveri soitti tosi huolissaan että mitä on tapahtunut kun olin kuulemma ollut niin tolaltani yksinäisyydestä...

Joo, no, minä sanon aina, että eipä ole, ei tarvikaan. Multa ei kylläkään kysytä päivittäin. Lähimmät näkee sen kysymättäkin. Siitä menin hämilleni, kun yksi tuttu kysyi:"No, oletko viime aikoina pussaillut kenenkään kanssa?" Mikä kysymys se tollanen on??? :D