On kuulema minun ja mieheni vika kun lapsi ei nuku

Minusta vauvat saa nukkua kun nukkuvat ja olla nukkumatta kun ei nukuta, eikä siinä tarvi olla mitään tiettyä kaavaa miten se nukkuminen menee. Eri lapset on erilaisia, toiset nukkuu enemmän ja toiset vähemmän, ja toiset myös ilmaisevat sen heräämisensä äänekkäämmin kuin toiset. Esim. meidän kuopuksen heräämistä ei edes huomannut kun se saattoi vaan yksin tyytyväisenä katsella kattoa siellä pedissään, kun taas esikoinen ilmoitti heti ärhäkällä huudolla että nyt minä heräsin ja tarvitsen seuraa. Tuo esikoinen nukkuikin paljon vähemmän kuin toinen rauhallisempi.



Jos lapsi ei ole mtienkään kipeän oloinen niin en näkisi tuota nukkumisasiaa minkäänlaisena ongelmana.

Vauva nukkui ensimmäiset 3kk hyvin (sekä öisin että päivisin) mutta sitten loppuikin päikkärit kuin seinään!!



Ihan hirveää kun vauva nukkui vain 2 x 45 min koko päivän aikana. Lopulta vauvan ollessa n 9kk saimme apua MLL:n hoitajalta joka antoi meille hyviä neuvoja. Tuli ihan kotikäynnille eikä maksanut mitään! Aivan loistavaa palvelua!



Siitä käynnistä meni pari päivää ja yhtäkkiä vauva nukkui jo 3 kertaa päivässä, 1,5h pari kertaa ja sitten vielä 1h illalla.



Kysy neuvolassa onko teilläpäin MLL:n hoitajia!



Tsemppiä!

että se on kaikille muille ongelma. Neuvolassa on ongelma kun lapsi käy nukkumaan vasta puolen yön maissa ja äidilleni ongelma kun ei nuku päiväunia. Mulle kumpikaan ei ole ongelma, ainoastaan että jos vauva itkee väsymystään mutta ei tahdo nukahtaa... :/ ap

Mun lapsi nukkui ekat 5 vuotta vain 8 tuntia vuorokaudessa...senkin pätkissä. :(



Oli tosi raskasta. Toivottavasti teillä aletaan nukkua aiemmin.



Vieläkin on tosi vähäuninen, odotan kovasti, koska se teini-iän aamu-unisuus oikein iskisi meille, ei ole vielä ilmentynyt, vaikka lapsi on kohta 14v.

Meillä samanlainen, vaikka ikää vasta 3. Vuorokausinukkumisaika on just toi 8 tuntia, joista puoltuntia-tunti päivällä.



Ollaan juostu lääkäreissä ym. nyt vaan luovutin ja uskoin että lapsi pärjää noin vähällä unella. Kasvaa ja kehittyy kuitenkin normaalisti ja on iloinen. Vanhempia vaan vähän vä-syt-tää, kun ainoakainen on myös hyvin seurankipeä.

Mun esikoinen oli juuri tuota mallia, että tuossa n. 3-6 kk iässä oli kausi jolloin päiväunet olivat 3x30 min/päivä. Ja yöt nukkui todella hyvin, kuten aloittajankin vauva. Päikkärit pitenivät itsestään sitten noin puolivuotiaana.



Eli aloittajalle: Anna äitisi ja neuvolan olla huolissaan, teette niin kuin teille sopii. Vauvasi nukkuu ihan hyvät päiväunet. Ole onnellinen että saatte öisin nukkua. Minusta tuon ikäinen voi myös ihan hyvin valvoa puoleen yöhön, jos se vanhemmille sopii.

Hei!



Itselläni on kaksoset, tyttö ja poika. Vauva-aikana eivät ikinä nukkuneet päiväisin tuntia pidempään. Suurinpiirtein 2 x 45 min oli maksimi. Ja usein kävi niin, että kun kärräsin lapsia vaunuilla ympäri kylää, niin kun lopulta nukahtivat, niin heräsivät melkein heti, kun kärryt pysähtyivät. Lisäksi poika nukkui kolmevuotiaaksi öisikin huonosti. Ja nyt ikää kohta 11-v ja edelleen on vähäuninen ja nukahtaminen keeeeestääääää.



Se oli niin "hauska" kun olin vauva-aikana täysin uupunut, niin ihmiset neuvoivat, että minun pitää opettaa lapset nukkumaan samaan aikaan. Hehehee. Nyt kun ovat isoja, tajuan, että näin isoilla luonne-eroilla varustetut lapset eivät oppisi samaan, vaikka mitä teksin.



Se, että lapsi ei nuku on henkisesti todella raskasta. Sitä ei voi tajuta kukaan muu kuin sellainen joka on sen itse kokenut. Neuvolaan kun soitin, niin nuori th sanoi, että ota yhteys perheneuvolaan, joku on vialla kun lapsi ei nuku. Ja kun lapsi on kuitenkin kasvanut ja kehittynyt normaalisti ja älykäskin vielä.



SINÄ AP vanhempana tiedä, että toimit oikein. Teillä nyt vaan, ikävä kyllä on tuollainen lapsi.

Tsemppiä, tiedän mistä puhut.

vauva nukkuu öisin pitkään, niin ei kai sen enää päivällä niin paljon tarvitse unta. Meillä vauva 2,5kk nukkuu öisin 12-13 tuntia, heräilee toki syömään muutaman kerran. Päivisin saattaa sitten juuri nukkua lyhkäsiä pätkiä. Mä en koe sitä ongelmaksi. Esikoisen äiti minäkin joten asiasta ei erityisesti kokemusta, mutta lellikää ja leikkikää pienen kanssa, kyllä se nukkuu kun väsy tulee. Ja anna mennä kaikki kommentit suoraan seuraavasta korvasta ulos.



Ja mitä minä olen ymmärtänyt niin vauvat on oikeasti yksilöitä!

jakaantuu aluksi tasaisesti vuorokauden ympäri ja niinpä yöllä nukuttu tuntimäärä saattaa alkuun tuntua hyvinkin vähäiseltä vanhempien näkökulmasta. Tavatonta ei ole sekään, että lapsen päiväunet ovat hyvin lyhytkestoisia, jotkut vauvat saattavat torkkua ainoastaan 10 minuutin pätkissä. Tämä on kuitenkin aivan normaalia. Unen kokonaismäärä vähenee iän myötä siten, että 3-4 kuukauden ikäinen lapsi nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia ja kaksivuotias lapsi noin 12 tuntia vuorokaudessa, mutta onpa olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat noin 10 tuntia vuorokaudessa ensimmäisten kuukausien ajan ja vasta myöhemmin oppivat nukkumaan enemmän. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta.



Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta.



Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa.



Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä.



Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa.



Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä. Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen.



Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."



Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

























Vastasyntyneen unisykli on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisen, vain noin 50 minuuttia. Näin ollen on myös huomattavasti enemmän vaiheita, jolloin herääminen voi tapahtua, mikäli jokin ulkopuolinen tai sisäinen ärsyke sen aiheuttaa.



Vastasyntyneen unirytmi seuraa hänen ruokailurytmiään. Hän syö usein ja nukkuu syöntien väliset ajat. Pisimmillään hän nukkuu 3-4 tuntia, mutta on vauvoja, jotka nukkuvat paljon lyhyempiä pätkiä. Pikkuhiljaa hänelle muodostuu rytmi, jonka mukaan hänellä on yksi pitempi unijakso vuorokaudessa, ja unijaksojen välinen valveillaoloaika lisääntyy.



Vanhemmat tietysti toivoisivat, että tämä pitempi unijakso sijoittuisi yöaikaan, mutta näin ei välttämättä tapahdu.



Kestää aikansa ennen kuin vauva ehdollistuu samaan valoisuuden ja pimeän mukaiseen uni-valverytmiin kuin vanhempansa.



3-4 kuukauden iässä, kun valveillaoloaika lisääntyy ja vauva alkaa kiinnostua ympäristöstään enemmän, tällainen ehdollistuminen mahdollistuu.



Siihen saakka vanhempien on lähes toivotonta yrittää muokata vauvan nukkumista minkäänlaiseen muottiin. Helpompaa on sovittaa aikuisen rytmi vauvan rytmin mukaiseksi, ja pehmeästi yrittää ohjata vauvaa nukkumaan öisin ja valvomaan päivisin.



Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.



Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.



Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen. Olen itse kokenut omakohtaisesti sen, kuinka aamulla lukuisten heräämisten jälkeen on täysin levännyt olo, eikä itse asiassa tarkkaan edes muista, kuinka usein tai harvoin on herännyt. Sama mekanismi toimii myös päiväunilla; yksin sänkyyn laitettuna vauva herää 50-60 minuutin kuluttua ja täytyy nukuttaa uudelleen. Jos myös äiti nukkuu päiväunet, vauva ehkä herää, varmistaa äidin läsnäolon, imee vähän ja molemmat jatkavat unia. Päiväunilla äiti myös kompensoi mahdollista öisistä heräämisistä aiheutuvaa väsymystä.



Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin. Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.



Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.



Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.



Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.



Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia.



Lisää täältä:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…

esikoinen nukkui todella huonosti ja jatkuvasti oltiin kyselemässä mitä teemme väärin. Hauskaa kun kokeilimme todella systemaattisesti kaikkia konsteja (ei nyt vielä 3kk iässä, silloin vauvat tosiaan nukkuvat miten nukkuvat :).

Ehkä äitisi yrittää ns. auttaa, eikä tajua miten ärsyttävää tuo on.

Eli meillä on pieni vauva, 3 kk. Viime aikoina hän ei ole nukkunut päiväunia kuin n.30 minuuttia kerrallaan n. 3 x päivässä, öisin nukkuu ok, herää syömään kerran tai kaksi.

Äitilleni olen moneen otteeseen maininnut että ei oo nukkunu kun on vauva vähän väsyneenä itkenyt puhelun taustalla. Äitin totes että no onko teillä hiljaista vai mihin ääneen se lapsi oikein herää? Sanoin että ei mihinkään ääneen, että se vaan herää aina puolen tunnin unen jälkeen. "No kai se nyt johonkin herää että mitä te siellä teette?" "KUN SE EI NUKU, YMMÄRRÄTKÖ?!" , huusin. "No en minä oikein ymmärrä miten tuon ikäinen ei nuku... että joku syyhän siihen on oltava. Vieläkö se Jani(vauvan isä) sitä kauheasti villitsee valveilla ollessa (villitsee = leikkii niin että vauvaa voi jopa naurattaa)...

Nukkumattomuuteen on annettu myös seuraavanlaisia ohjeita: Pitää syödä ennen nukkumaanmenoa. Ulkona nukkuu paremmin. On liian kylmä. On liian kuuma.

Kaikki nämä olen siis myös tiedostanut itsekin vaikka esikoisen äiti olenkin.

Onko jotain tehtävissä että lapsi nukkuisi päiväunet, eli ts. onko minun syytä katsoa peiliin vai pitäisikö mummille lähettää peili postissa? HÄN ei ymmärrä miten vauva ei voi nukkua, kyllähän HÄNEN lapset on aina nukkuneet päiväunet =)

että ihan normaalia kun meilläkin ollut kaksi "ongelmanukkujaa", joilla kasvu kuitenkin ollut ihan normaalia. Ja senkin huomasin että muille tämä on ollut vielä suurempi ongelma. "Lapsen täytyy nukkua omassa sängyssä", "päiväunet nukutaan ulkona", "meilläkin nukkui aina viisi tuntia rattaissa kun vain oli hyvin vaatetta päällä" jne. Neuvojia riittää, mutta niitä oikeita neuvoja ei juurikaan. Joillekin on vaikeaa käsittää vauvan nukkumattomuutta päivällä. Ja se vielä vaikeampaa käsittää, että on paljon rankempaa äidille olla kun vauva ei nuku päikkäreitä ja nukkuu hyvin yöt kuin että yöt ovat rikkonaisia ja päivällä otetaan hyvät unet. Tietysti voihan tämäkin vaihdella.



Neuvoni siis on että rentoudu vain. Lyhyistä päiväunista ei kannata ottaa stressiä, niiden kanssa eläminen on ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin. Vai voiko ketään muka pakottaa nukkumaan?

ja todennäköisesti itkisi, vaikka nukkuisi oppikirjan mukaan kaikki unensa. Kun lapselle kerran annetaan mahdollisuus nukkua, niin kyllä hän saa riittävästi unta.



Minulla on kaksi lasta, jotka eivät ole ikinä olleet kovia nukkumaan päikkäreitä. Pienempi on nyt yksivuotias eikä nuku enää joka päivä päiväunia, mut nukkuu sitten yöllä 12-13 tuntia, aivan kuten kolmevuotias isoveljensäkin. Silloin, kun lapset on nukkuneet, niin päikkärit on kestäneet vartista puoleen tuntiin.



Lapseni ovat hyväntuulisia ja kasvavat hyvin, eivät vaan tarvitse päivisin unta.

... nukkuvat vähemmän kuin toiset ja eri pätkissä. Jos vauva nukkuu 3 x 30 minuuttia päivän mittaan ja nukkuu yöt kuitenkin ihan hyvin, niin eikö se ole ihan hyvä? Vai kaipaatko päivän mittaan pidempiä hengähdystaukoja?



Vinkkinä, että sukulaisille, tuttaville ja neuvolan tädeille ei kannata kertoa ihan kaikkea paitsi jos kaipaa heidän neuvojaan. Neuvolan neuvot on välillä vähän karuja, jos saa sanoa. Vauva vaan sänkyyn ja itkeköön itsensä uneen. ;) Jos tiedän, etten saisi empatiaa joltain suunnalta, niin mieluummin kaunistelen asiaa ja sanon, että "hyvin menee". ;) Selvitän ongelman sitten sellaisten ihmisten kanssa, joilta heruu vähän enemmän sympatiaa tai itsekseni...



Meilläkin vauva (on kylläkin jo lähempänä vuoden ikää) menee tällä hetkellä nukkumaan lähempänä puolta yötä, koska yöunet näyttävät lyhentyneen aikaisemmasta. Mieluummin annan valvoa pidempään illasta kuin että herättää meidät aikaisemmin aamulla.



Mieluummin kuuntelen vauvan iloista hihkumista myöhään illalla kuin miehen murinaa aamulla, jos vauva herättää liian aikaisin. Minä paha äiti vielä villitsen vauvaa lisää naurattamalla ratsastusleikeillä ennen nukkumaanmenoa, jos näyttää siltä, ettei suostu nukkumaan, mutta se on minunkin mielestä ihan hauskaa tässä vaiheessa, kun ei tarvitse ajatella töihin menemistä. Mieluummin nauratan ja leikitän vauvaa vielä vähän aikaa kuin kuuntelen vauvan itkua. Kyllä se nukahtaa ennemmin tai myöhemmin. :)

Kyllä lapsi oppii nukkumaan, kun ikää tulee. Meillä tuon ikäinen heräili öisin puolen tunnin välein vielä monta kuukautta. Älä huoli. Äitisi on vain niitä ihmisiä, jotka eivät näe metsää puilta. Jos oma lapsi on nukkunut hyvin, voi olla vaikeaa uskoa, että kaikki lapset eivät.