Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään jo nyt sitä kun lapsi menee kouluun.
04.06.2012 |
Esikoinen menee vuoden päästä ekalle luokalle ja nyt on jo kauhea pelko päällä jos häntä aletaankin kiusata. Poika ei ole mikään erityisen herkkä, ei siis loukkaannu ihan pikkujutuista.
Olen viimeisen kolmen vuoden aikana joutunut todistamaan (ja puuttumaan) tilanteisiin, joissa on muut lapset alkavat nauraa ja pilkata lasta leikkipuistossa. Lapsella on puheen kehityksessä viivästymää eli sanat olivat (ja jotkut sanat ovat vieläkin) vähän hassuja. Tuon takia siis muut lapset ovat nauraneet (ja ei, se ei ollut mitään hyvätahtoista naurua).
Tuossa vaiheessa lapsi lopetti puhumisen vieraiden (ja vähän tutumpiekin) seurassa. Muut eivät ymmärtäneet, mitä poika yritti sanoa ja se totta kai turhautti lasta. Kuten poika itse sanoi, hän ei halua puhua, koska hänellä on "hassu ääni".
Useimmilla aikuisilla on edelleenkin vaikeuksia ymmärtää, mitä lapsi sanoo. Kehitystä on toki tapahtunut paljon, mutta tsempattavaa on paljon.
Sen lisäksi pojalla on puheen ymmärtämisessä vaikeutta ja suurena pelkona on se, että jos kehitystä ei vuoden aikana tapahdu, lapsi jää koulussa yksin, koska ei ymmärrä ihan kaikkea kuulemaansa (täytyy puhua hitaasti ja selvästi ja antaa ohjeet ns. pätkissä).
Normaaliluokalle hänen olisi tarkoituksena mennä, sen puolesta mm. psykologi on liputtanut.
Mutta miten ihmeessä minä pääsen näistä peloista eroon? Olen itse ollut koulukiusattu ja tiedän, millaisia jälkiä se jättää enkä halua samaa kohtaloa pojalleni.
Kommentit (9)
Millä tavoin teillä tuota puhetta ja ymmärtämistä on kuntoutettu? Olisiko lapsen mahdollista saada kuntoutusta esim. pienryhmässä, jotta tulisi aikuisen tuella käytettyä puhetta samanikäisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelisin ehdottomasti, että lapsi kävisi erityisluokkaa ainakin ensimmäisen vuoden, ja katsoo sitten miten koulu löhtee sujumaan.
Erityisluokalla on paljon vähemmän kiusaamista, ja siellä lasta opetettaisiin hänen tarpeidensa mukaan niin että lapsi saa opiskelusta mahdollisimman paljon irti.
Erityisluokalla hän voisi myös tavata samanlaisia kavereita.
Esim. oman lapseni luokalla (ekaluokka) oli mm. puolikielisiä maahanmuuttajia, silmälasipäisiä, yksi liikuntavamminen, ja ketään ei kuulemma ole puutteidensa vuoksi kiusattut. Toki paljon riippuu opettajastakin, miten saa luokkahengen syntymään.
Ennemmin kokeilisin toisinpäin, ensin tavalliselle luokalle. Tai miten olisi starttiluokka?
suosittelisin ehdottomasti, että lapsi kävisi erityisluokkaa ainakin ensimmäisen vuoden, ja katsoo sitten miten koulu löhtee sujumaan.
Erityisluokalla on paljon vähemmän kiusaamista, ja siellä lasta opetettaisiin hänen tarpeidensa mukaan niin että lapsi saa opiskelusta mahdollisimman paljon irti.
Erityisluokalla hän voisi myös tavata samanlaisia kavereita.
Lapsi on ollut viimeisen vuoden pk:ssa pienryhmässä (sitä ennen kävi kaksi vuotta srk:n kerhossa). Sen lisäksi käydään puheterapeutilla (loppukesästä alkaa taas tiiviimmät käynnit). Psykologilla käytiin myös (viisi käyntiä) joissa kartoitettiin, millä osa-aluilla on ongelmia ja miten puheen viivästymä on vaikuttanut esim. itsetuntoon. Kaikissa osioissa lapsi oli selvästi ikäisiään jäljessä. Ainoastaan visuaalisuudessa ikäisiään hyvin paljon edellä.
Meillä on nyt muutenkin junnannut kaikki paikallaan. Emme ehtineet saada erityislastentarhanopettajaa (tai mikä lie) käymään pk:ssa, ehkä sitten ensi syksynä. Eskarin poika aloittaa ihan normaaliryhmässä mutta mukailulla opetuksella (mikä ilmeisesti tulee myös ekalle luokalle). Seuraavat psykologikäynnit ovat ensi keväänä, jolloin kartoitetaan paremmin, miten edetä.
Jos poika aloittaa ihan tuossa lähikoulussa, 1. ja 2. luokka ovat luultavasti yhdistettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehtorit ovat vielä töissä. Kerro rehtorille huolesi ja pyydä häntä sijoittamaan lapsesi pienemmälle ja rauhallisemmalle luokalle. Rehtori osaa sitten informoida myös tulevaa luokanvalvojaa, jotta tämä osaa tarkkailla tilannetta mahdollisen kiusaamisen takia ja ottaa huomioon lapsesi puhevika. Älä lataa lapseesi omia pelkojasi vaan puhu koulusta aina positiiviseen sävyyn. Sekin auttaa, jos jo etukäteen voisitte tutustua johonkin tulevaan luokkakaveriin.
Opetusluokaltani lähti juuri yksi poika, jolla oli tosi hullu puhevika. Aina hänen lukiessaan tai puhuessaan se kuului tosi selvästi. Poika oli kuitenkin rauhallinen ja peruspositiivinen. Luokka ei koskaan edes hymähtänyt, ei kiinnittänyt mitään huomiota puhevikaan. Poika piti esitelmät, luki vuorollaan jne. Kun kerran kahden kesken kysyin häneltä puheviasta sillä silmällä, että haluaisiko hän pitää esitelmän kahden kesken minulle, hän sanoi että puhevika ei haittaa häntä eikä ole hänelle ongelma. Oli tosi hyvä tuuri tuolle oppilaalle, että hän oli niin mukavalla luokalla. Toisella luokalla olisi voinut olla paljon raadollisempaa.
eikä oo mitään ongelmia ollut :) mun käsitykseni mukaan poikani ei ole edes huomannut puheen vaikeuksia kummallakaan. ei oo tärkeä juttu heidän ystävyydessään :) mielenkiinnon kohteet kuitenkin on samat. et älä suotta pelkää etukäteen vaikka lapsista sanotaan, et ovat julmia toisilleen, niin joukkoon mahtuu myös monia jotka eivät tuomitse. voisiko lapsesi treenata vieraille puhumista jossain turvallisessa ympäristössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla siellä on monenlaisia ongelmia. Ei ole paras vaihtoehto vaan ihan viimeinen.
Alue: Aihe vapaa
siellä jokainen saa olla omanlaisensa, seillä ei naureta eikä pilkata.
Tuttavani lapsi kävi "väkisin" kaksi vuotta tavallista koulua. Häntä kiusattiin todella hänellä oli oppimis- ja keskittymisvaikeuksia. Kun vanhemmat viimein antoivat periksi ja lapsi siirrettiin erityisluokalle, hänen koulunkäyntinsä muuttui paljon parempaan suuntaan. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen lapsi oli sanonut äidilleen, että uusi koulu on tosi kiva ja että häntä ei kiusata siellä lainkaan.