Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei haluaisi yhtään olla ulkona!
22.06.2012 |
Ei keksi mitään leikkimistä, ja koko ajan pitäisi minun olla siinä mukana. Sisällä leikkii vaikka mitä itsekseenkin, mutta ulkona ei innostu mistään ollenkaan. Enkä tarkoita sitä, ettenkö itse haluaisi ollenkaan leikkiä, mutta en vaan ihan oikeasti jaksa koko valveillaoloaikaa viihdyttää ja keksiä tekemistä.
Usein kun ollaan ulkona, niin vaikka leikinkin mukana, niin saattaa jo viiden tai kymmenen minuutin kuluttua vinkua sisälle.
Omakotitalon piha on, siinä leikkimökki, keinu, hiekkalaatikko, leluja ja piha sellainen, että kyllä siellä pitäisi keksiä leikkejä. Mutta ei! Sisällä sitten kyllä hyppii, riehuu ja kiipeilee, mutta mitään ei huvittaisi tehdä ulkona :(
Itse en jaksaisi istua sisällä koko päivää, mutta kuten sanottu, en jaksaisi myöskään koko ajan keksiä jotain innostavaa tuolla ulkona.
Kommentit (9)
Ärsyttää vaan sekin, että jos menisin sisälle ihan vaan laittamaan vaikka perunat kattilaan tms, niin lapsi tulee perässä. Vaikka keittiöstä näkee ulos, ja siinä ihan vieressä on myös takapihan sisäänkäynti, jonka kautta voisi jutella sisälle asti. Ja se on hiton kiusallista, että kun lapsi haluaa sisään, hän alkaa parkua ja kiljua, että "sisälle, sisälle, avaa ovi" - ja itse ajattelen nolona, että kojhta naapurit soittavat virkavallan paikalle, kun luulevat, että alspi on suljettu yksin ulos :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi mitä ulkoleikkejä on? Siis vaikka seinien maalausta vedellä, hiekkalinnan rakentamista, seinien maalaamista vedellä jne.
Mä muistan omasta lapsuudesta, että meille lastenvahdit opetti leikkejä. Mun vanhemmilla oli vähän se asenne, että menkää ulos ja keksikää yksin.
Useinhan lapset oppii mallista, mutta jos ei ole malleja, niin vaikea oppia.
kuulostaa jotenkin tutulta...
Hän oli juuri sellainen, että tunsin että olen tiellä. Ja halusi minun leikkivän ilman häntä.
Mutta. Toisaalta hän nimenomaan kasvatti minut riippuvaiseksi hänestä ja kontrolloi sekä ylihuolehti. Tavallaan hän ehdollisti minut roikkumaan hänessä ja sitten käyttäytyi siitä rankaisten: kylmä ja torjuva. Tein niin tai näin niin aina se oli väärin. Irtautua en saanut myöskään.
Minun äitini on narsisti. Mieti onko sinun äitisuhteesi ollut kenties tällainen? Ja jatkat sitä tiedostamatta?
Pitäiskö kolmivuotiaan todella leikkiä yksin ulkona? Kuulostaa aika ikävältä. Jos et keksi lapselle virikkeitä etkä jaksa pitää seuraa, vie se nyt ihmeessä päiväkotiin, saa kavereita ja kehittävää tekemistä!
Pitäiskö kolmivuotiaan todella leikkiä yksin ulkona? Kuulostaa aika ikävältä. Jos et keksi lapselle virikkeitä etkä jaksa pitää seuraa, vie se nyt ihmeessä päiväkotiin, saa kavereita ja kehittävää tekemistä!
Tykkäisin itse välillä vaan istua lepotuolissa ja lukea lehteä, varsinkin jos olen jo lukenut monta kuvakirjaa, tehnyt monta hiekkakakkua, puhaltanut saippuakuplia, pelannut palloa... Ei kai äidinkään tarvitse ihan koko aikaa vaan leikkiä. Sisällä lapsi keksii leikkejä myös yksin, jos itse teen jotain muuta - joko omia juttujani tai ihan vaan vaikka kotitöitä. Se, että toivoisin lapsen viihtyvän MYÖS yksin ei tarkoita, ettenkö myös leikkisi ja lukisi ja viettäisi muuten aikaa hänen kanssaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätätkö kolmevuotiaan ulos yksin?
olen joskus piipahtanut sisällä vaikka laittamassa perunat kattilaan tai vaikka makaronilaatikon uuniin. Jos turvallisuusnäkökulmaa mietit, niin ikkunasta näkee ulos (takapihalle). Joskus olen käynyt hakemassa nenäliinan sisältä, ja edes sitä aikaa lapsi ei suostu odottamaan, ei vaikka silloin sattuisi olemaan joku leikki kesken, vaikka hiekkakakkujen tekeminen.
Missään kohtaa viestissäni en kirjoittanutkaan mitään, että lapsen pitäisi olla yksin ulkona. Mutta kyllä minusta voisi joskus leikkiä itsekseen, ettei aina äidin tarvitse viihdyttää.
Pitäiskö kolmivuotiaan todella leikkiä yksin ulkona? Kuulostaa aika ikävältä. Jos et keksi lapselle virikkeitä etkä jaksa pitää seuraa, vie se nyt ihmeessä päiväkotiin, saa kavereita ja kehittävää tekemistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on 2 lasta jotka eivät ollenkaan tykkää leikkiä ulkona. Tietävät kyllä ulkoleikkejä ja heillä on kavereita, mutta aina ovat mieluiten leikkineet sisällä.
Kumpikin näistä lapsista on osoittautunut erittäin lahjakkaiksi kuvataiteissa. Muutenkin osoittavat hämmästyttävää luovuutta visuaalisissa asioissa.
Nämä serkukset ovat hämmästyttävän samantyyppisiä vaikka ovat eri ikäisiä ja eri sukupuolta.
Toki tämä sisällä viihtyvyys voi olla sattumaakin mutta kiinnittää huomion, sillä suvussa ei muita samanlaisia tapauksia ole.
Kun lapset olivat pienempiä painostettiin heitäkin enemmän ulkoleikkeihin, ja jotkut tädit suvussa kovasti paheksuivat 'outoa sisällä viihtymistä'. Sen jälkeen kun lahjakkuutensa tuli ilmi heidän sisätiloissa nyhjäämisensä ja 'omituisuutensa' on sallittu paremmin eikä sisällä viihtymistä pidetä enää ongelmana.
En missään nimessä väitä että kaikki sisällä viihtyvät lapset olisivat samanlaisia, puhun vain näistä kahdesta lapsesta. En myöskään väitä ettei ulkona viihtyvissä lapsissa voisi olla taiteellisesti lahjakkaita yksilöitä.
Halusin vain antaa esimerkin normaaleissta sisällä viihtyvistä lapsista. Yleinen asenne kun on että vain ulkoleikeistä pitävät lapset ovat normaaleita ja tavallisia ja kaikissa muissa on jotakin vialla.
kun olette ulkona. Ja tärkein painosta, että äiti päättää milloin mennään sisälle, älä suostu lapsen määrittelemään sisälle menoon. Kyllä se alkaa keksiä leikkejä ja tekemistä, kun et enää suostu pompotettavaksi. Otat kirjan esimerkiksi mukaan ulos ja sanot, että äiti lukee nyt kirjaa eikä voi osallistua, muutaman kerran jälkeen uskoo kyllä.