Miten parantua seksuaalisista traumoista?

Olen aina ollut häveliäs. Täälläkin on niin normaalia olla häpeämättä synnytyksessä ja neuvolassa ja gynellä yms. Mutta mulle se on kauhistus.



Ja mitä ilmeisimmin, raskausaika ja synnytys ovat olleet pahimpia traumojeni syitä. Neuvolassa kourittiin, lääkärissä kourittiin, synnytyksessä kourittiin oikein olan takaa ja kurkittiin ja tökittiin ja vielä leikkaussalissa lisää oikein neljän ihmisen voimin ollessani hereillä.



Olen niin sulkeutunut, että ajoittain inhoan jopa mieheni kosketusta. Minua oksettaa ajatuskin, että joku vieras enää ikinä kopeloi minua.



Häpeän suuresti enkä varmaan ikinä pysty menemään tutkittavaksi. Mielikuvaharjoitukset saavat selkäpiissän menemään kylmiä väreitä ja vatsan kääntymään ympäri. Jalkovälissä supistaa ja jalat menevät kiinni refleksinomaisesti.



Varmaan nauratte minulle, mutta tämä on ihan totta.



Aiemmin oli ketju missä puhuttiin synnytyksessä häpeämisestä ja suurin osa sanoi, että ei siellä ehdi mitään häpeämään. Noh, minä häpesin ja ehdin kyllä miettiä sitä vaikka pakolla homma sitten hoidettiin. Sain traumat vaikeasta synnytyksestä ja suuresta häpeän tunteesta.



Olen siis kummajainen... se ei ole mitään uutta.