Mistä voimaa yläkoulun käyntiin?

ymmärrä miksi vanhemman pitäisi käydä lapsensa koulua. Miksi lapsi ei voi opiskella omien koulukaveriensa kanssa?

Tai miksi vanhempi ei vain keksi kannusteita ja sano lapselle, että jos todistus on tarpeeksi hyvä, tipahtaa kannustepalkinto?

Tai miksi vanhempi ei vain keksi kannusteita ja sano lapselle, että jos todistus on tarpeeksi hyvä, tipahtaa kannustepalkinto?

Minulla oli yläasteella hyvä ystävä, joka yritti ja yritti, mutta lahjakkuus ei tahtonut riittää esimerkiksi matemaattisissa aineissa ja kirjoitus hänellä oli kauheaa. Hän kävi tukiopetuksissa, me kaverit opetimme kun hän pyysi, teki tehtäviä vanhempien kanssa jne. Esimerkiksi käsitöissä ja liikunnassa hän oli lahjakas, mutta se ei vielä vie koulusta läpi.

Hänelle ei olisi ollut mitään hyötyä heittää kannusteen varaan kun yritti jo kaikkensa ja pyysi väsyttämiseen asti toisia auttamaan (oppitunneillakin, siksi alkoi häiritä itseä, kun en saanut seurattua opetusta ja opetettua itse edellistä asiaa yhtä aikaa).

Joskus lasta täytyy vain tukea siinä oppimisessa ja jakasaa olla motivoitunut vieressä jotta lapsi jaksaa yrittää. Koska aika paha nykyään jos peruskoulun läpäisy jäisi niin heikoksi, että ammattikouluunkin pääsy menisi niukille.

Ammattikoulussa kaverini pärjäsi kohtuullisemmalla työmäärällä, koska valitsi alan joka sopi hänelle. Kun opinnoista suuri osa noudatti hänen lahjakkuusaluettaan, jäi yhtä aikaa opiskeltavaksi vähemmän niitä hänelle vaikeampia aineita. Niissäkin arvosanat vähän paranivat en sitten tiedä löysikö itselleen toivamman tavan oppia vai auttoiko tuo vaikeiden aineiden väheneminen (eli enemmän aikaa yhden vaikean asian omaksumiselle) niin paljon.

älä murehdi vielä sitä. Syksyllä olet taas ladannut akkuja ja jaksat.

Sanon tämän siksi, etää minulla on lapsi, joka on travinnutnpaljon tukea koulunkäyntiinsä ja minä olen. Sitä antanut. Alakoulun kai kävin hänen kanssaan kuten ap:kin. Siitä oli hyötyä silloin. Yläkouluun meneessään lapset kuitenkin kasvavat ja heidän kuuluu kasvaa. Lapselle PITÄÄ antaa tilaa ottaa itse vastuu omasta opiskelustaan ja irtautua vanhemmistaan. Vanhempaa tarvitaan tässä vaiheessa niin paljoon muuhun kuin opettamiseen, että roolien sekoittaminen voi olla ja todennäköisesti on haitaksi lapsen kehitykselle. Vanhemman pitää olla se kaikupohja, jota vasten lapsi kapinoi, itsenäistyy ja etsii itseään. Opettajan taas pitää opettaa.



Jos lapsesi tarvitsee oppimiseen apua, palkkaa hänelle mieluummin opettaja kotiin -älä öuovu vanhemman roolista ryhtyäksesi opettajaksi. Teinisi tarvitsee enemmän vanhempaa kuin opettajaa.



Lisäksi jos on hitautta oppimisessa, kannattaa miettiä sitä kymppiluokkaa. Aina ei ole paras vaihtoehto pinnistellä nipinnaåin riman yli mahdollisimman pian, vaan voi olla parempi ottaa kunnolla aikaa pmalle kehitykselle.

Tiedän äidin, joka ihmetteli kun poika (8.lk) oli unohtanu kertoa kokeesta. Ei kuuulemma äiti ehtinyt enää seuraavaksi päiväksi kokeeseen lukea. Opettajan olisi pitänyt kirjoittaa pojan vihkoon koealue. Tunnilla kyllä on kirjoitettu mutta en tiedä mitä poika on tehnyt.



Kaikkien opettajien näkemys oli kyllä se, että poika ei viitsi tehdä mitään, ei kuunnella, ei edes yrittää tehtäviä, ei opiskella jne. koulussa, kun äiti hoitaa homman kotona.



Ikävä nähdä ja tuntea niin veltto ja laiska nuori mies. Vain erityisopettaja, joka saa rahansa näistä, tsemppasi äitiä ja poikaa. Muiden opettajien mielestä potku perseelle olisi ollut se oikea vaihtoehto.

Ja jokseenkin tyypillistä opettajien asesnnetta. Lapsi on aina laiska ja siitä kaikki ongelmat johtucat -jollei sitten vanhemmista. Oikeasti YKSIKÄÄN teini ei ole niin laiska, että viitsisi opiskella kaikki asiat kahteen kertaan (koulussa ja kotona) tai ainakin kuluttaa ajan niihin kahteen kertaan, jollei ole aivan pakko. Todennäköisesti tällä nuorella on joku ongelma (neurotason, oppimistyylin) jonka takia hän ei saa kouluopetuksesta mitän irti ja koska opettajat syyttävät väärää puuta, he eivät muuta mitään omassa toiminnassaan ja niinpä nuori ei tulekaan koulusta mitään irti saamaan.



Kun sanoin, että nuori tarvitsee tilaisuuden itsenäistyä, en MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoittanut 'potkua perseeseen'. Tarkoitin nuoren ikään nähden OIKEANLAISEN tuen järjesteämistä ja ajan antamista.



T. Se joka yllä kirjoitti itsenäistymisesä ja vanhemman roolin tärkeydestä

Ja jokseenkin tyypillistä opettajien asesnnetta. Lapsi on aina laiska ja siitä kaikki ongelmat johtucat -jollei sitten vanhemmista. Oikeasti YKSIKÄÄN teini ei ole niin laiska, että viitsisi opiskella kaikki asiat kahteen kertaan (koulussa ja kotona) tai ainakin kuluttaa ajan niihin kahteen kertaan, jollei ole aivan pakko. Todennäköisesti tällä nuorella on joku ongelma (neurotason, oppimistyylin) jonka takia hän ei saa kouluopetuksesta mitän irti ja koska opettajat syyttävät väärää puuta, he eivät muuta mitään omassa toiminnassaan ja niinpä nuori ei tulekaan koulusta mitään irti saamaan.

Kun sanoin, että nuori tarvitsee tilaisuuden itsenäistyä, en MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoittanut 'potkua perseeseen'. Tarkoitin nuoren ikään nähden OIKEANLAISEN tuen järjesteämistä ja ajan antamista.

T. Se joka yllä kirjoitti itsenäistymisesä ja vanhemman roolin tärkeydestä

Kyllä suurin osa "läksyongelmista" johtuu nimenomaan lasten laiskuudesta. Ehkä 1/10:lla on jokin oppimisvaikeus. Mitään ei olla valmiita tekemään itse. Kaiken pitäisi olla kivaa ja mukavaa ja oppimisen pitäisi tapahtua mahdollisimman pienin ponnistuksin... Ei se ihan noin mene. Vain työtä tekemällä oppii, ei ope voi kenenkään päähän kaataa tietoa, jos oppilas ei ole itse aktiivinen.

Lapset kannattaa opettaa pienestä pitäen ahkeriksi koulutehtäviensä suhteen. Yleensä sitä saa mitä tilaa!

joiden vanhemmat soittelevat koululle vääristä koepäivistä, väärästä koealueesta, nuhakuumeesta, joka osuu aina niille päiville, kun on koe jne. Vanhemmat vaativat, että lapselle pitää antaa numero tuntiosaamisen perusteella eivätkä usko millään, että sitä näyttöä EI OLE. Onhan se lapsi ollut tunneilla, ei silloin voi vitosta saada...



Joo, tunneilla on tämä vätys maannut pulpetilla, ei ole ottanut oma-aloitteisesti kirjaa, kynää, kumia, vihkoa esille eikä useimmilla kerroilla ole tuonut niitä mukanaan. Vihossa on parilla sivulla jotain suttua, ei voi sanoa edes piirustukseksi. Oppilas ei suostu vapaaehtoisesti tekemään mitään, mitä on oppitunnilla tarkoitus tehdä, valittaa ja haukottelee, hidastelee ja yrittää livahtaa vessaan, kun opettajan katse kääntyy toiseen oppilaaseen. Tällainen oppilas on taakka.



Kyllä olen tavannut myös nipun niitä heikkoja. Niitä, jotka saavat kokeesta nelosen. Heillä on vihossa lähes kaikki tunnilla tehdyt asiat. He osallistuvat ryhmätöihin kykyjensä mukaan, eivät lintsaa kokeita ja yrittävät tunneilla epätoivoisesti kuunnella. Nämä on helpompi päästää läpi vitosella, kun tietää, että parhaansa ovat yrittäneet. Joskus näilläkin on laiskuutta, eihän ole kivaa istua kuuntelemassa asioita, joista ei tajua mitään. Silti aina on jotain näyttöä tuntityöskentelystä, usein pari numeroa paremmin kuin kokeesta on tullut. Tukiopetuksella ja kotitehtävillä nämä nuoret sitten saadaan läpi, jos kokeesta on tullut pelkkiä nelosia.



Jos lapsi ei pärjää lainkaan koulussa, ei siis edes oppitunneilla tee mitään, on kyse laiskuudesta. Jokainen osaa pitää oikeat työvälineet mukana ja tehdä vihkoon niitä asioita, mitä opettaja käskee. Laiskat eivät vain viitsi.

joiden vanhemmat soittelevat koululle vääristä koepäivistä, väärästä koealueesta, nuhakuumeesta, joka osuu aina niille päiville, kun on koe jne. Vanhemmat vaativat, että lapselle pitää antaa numero tuntiosaamisen perusteella eivätkä usko millään, että sitä näyttöä EI OLE. Onhan se lapsi ollut tunneilla, ei silloin voi vitosta saada...

Joo, tunneilla on tämä vätys maannut pulpetilla, ei ole ottanut oma-aloitteisesti kirjaa, kynää, kumia, vihkoa esille eikä useimmilla kerroilla ole tuonut niitä mukanaan. Vihossa on parilla sivulla jotain suttua, ei voi sanoa edes piirustukseksi. Oppilas ei suostu vapaaehtoisesti tekemään mitään, mitä on oppitunnilla tarkoitus tehdä, valittaa ja haukottelee, hidastelee ja yrittää livahtaa vessaan, kun opettajan katse kääntyy toiseen oppilaaseen. Tällainen oppilas on taakka.

Kyllä olen tavannut myös nipun niitä heikkoja. Niitä, jotka saavat kokeesta nelosen. Heillä on vihossa lähes kaikki tunnilla tehdyt asiat. He osallistuvat ryhmätöihin kykyjensä mukaan, eivät lintsaa kokeita ja yrittävät tunneilla epätoivoisesti kuunnella. Nämä on helpompi päästää läpi vitosella, kun tietää, että parhaansa ovat yrittäneet. Joskus näilläkin on laiskuutta, eihän ole kivaa istua kuuntelemassa asioita, joista ei tajua mitään. Silti aina on jotain näyttöä tuntityöskentelystä, usein pari numeroa paremmin kuin kokeesta on tullut. Tukiopetuksella ja kotitehtävillä nämä nuoret sitten saadaan läpi, jos kokeesta on tullut pelkkiä nelosia.

Jos lapsi ei pärjää lainkaan koulussa, ei siis edes oppitunneilla tee mitään, on kyse laiskuudesta. Jokainen osaa pitää oikeat työvälineet mukana ja tehdä vihkoon niitä asioita, mitä opettaja käskee. Laiskat eivät vain viitsi.

Aiotko siis mennä kouluun mukaan?

Teet karhunpalveluksen lapsellesi, jos meinaat tuuppia häntä koko yläasteiän ja sitten heittää omilleen. Päätä, että autat seiskalla vaikka 8 oppiaineessa, kasilla vaikka 4:ssä ja ysillä vaikka 2 oppiaineessa, niin oppii omaa vastuutakin.



Voimia saa kesälomasta.