Teitkö ensimmäisen lapsen kohdalla jotain asioita

Kaduttaa, että vaadin liikaa, ja olin ankarampi kuin nuoremmille, en tajunnut, miten pieni joku kaksivuotias vielä on.



Huvittaa, miten jaksoi puuhastella ja olla tarkka suolattomien itsetehtyjen leipien ja soseitteni kanssa.



Nolottaa jotkut hössötykseni ja mielipiteeni yhden lapsen äitinä.

odotin ison pojan olemusta jo kaksivuotiaana kun tuli isoveljeksi. nyt joukkomme nuorin on sen 2 vuotta ja ihan äidin vauva vielä. Olisin myös voinut jättää tukistamatta, mutta onneksi sitä en tehnyt kuin muutaman kerran.

Töihinkään ei olis tarttenut mennä niin nopeeta.

ja se että kannoin koko ajan sitä vauvaa sylissä. Ei ollut edes mitään kantoliinaa. Olin niin ahdistunut että vauva kärsii jos se on jossain kopassa. Jälkeenpäin ajatellen mulla kyllä heitti päästä jossain määrin.



Viidennen kanssa nautin jo ihan toisella lailla : )

nyt yhden vauvaikäisen lapsen äiti, ja oon aina välillä miettinyt, mitkähän tämän vaiheen asiat tuntuvat myöhemmin hassuilta tai jopa tyhmiltä. Mitään kovin erityisiä periaatteita mulla ei ole ollut vauvanhoidon suhteen (esim. vauvan PITÄÄ nukahtaa yksin tmv.), vaan oon yrittänyt mennä tilanteen mukaan.

ja se että kannoin koko ajan sitä vauvaa sylissä. Ei ollut edes mitään kantoliinaa. Olin niin ahdistunut että vauva kärsii jos se on jossain kopassa. Jälkeenpäin ajatellen mulla kyllä heitti päästä jossain määrin.

Meillä vauva on ihan oikeasti kärsinyt siitä, jos se ei ole ollut sylissä! Vasta tuossa puolen vuoden jälkeen vauva on suostunut olemaan jossain muuallakin kuin sylissä. Mutta oon mä silti nauttinut, musta on ihan mukavaa pitää vauvaa lähellä.

kun tulkitsin, että hänellä on nälkä. Vaipat oli kuivat, vaatteita sopivasti ja höpöttelyä sekä sylittelyä riittävästi. Imeväisikäisen ainoaksi tyynnyttämiseksi jäi siis ruokinta ja hyvin kelpasi, mutta seurauksena oli runsasta pulauttelua. Paineita lisäsi miinukset painokäyrällä. Silloin ei huvittanut, mutta nyt on asia toisin. :)

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

vauvan ympärillä, mutta en nyt sitä jälkeenpäin häpeä, se tuntui silloin niin tärkeältä. Tuntui kuin olisin maailman ensimmäinen ja ainut äidiksi tullut. Mikään ei voinut olla suurempaa ja ihmeellisempää kuin oma vauva. Ihmettelin kuinka "vähän" vauva kiinnosti isoäitejä ja ystäviä, ne tuli ja jutteli vaikkapa töistään tai päivän uutisaiheista, jotka oli mun mielessä täysin yhdentekeviä, mullahan oli paljon tärkeämpää ajateltavaa.

Se on niin hauska muisto, että oikeastaan kaipaan tuota tunnetta :)

Olen järkyttynyt, että olisin ollut laittamassa 6kk ikäistä päivähoitoon ja että pystyin lähtemään viikon lomalle ilman lasta, kun tämä oli tasan 2v. Tuntuu, ettei ekaan kai ollut niin lujasti kiintynyt pikkulapsivaiheessa kuin muihin. Eikä tajunnut, miten pieni hän oli.



Nyt, kun olen neljännen kanssa nukkunut perhepedissä ja imettänyt yli vuoden, niin on vaikea käsittää, miksen pystynyt tekemään niin muiden kohdalla, koska tämähän se olisi vasta helppoa ollut.

Siitä sain ongelman itselleni.

Toiselle ei olis tullu mieleenkään vaihdella mitään eri potkareita yöksi saati potea huonoa omaatuntoa.

Monet muuten tekee niin, erikseen yöpotkarit. LOL

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

Kuulostaapa oudolta.

Oma "syntilistani"

-Vaadin esikoiselta liikaa ja olin liian ankara

-Menin töihin hieman liian varhain(taloudellinen pakko)

-Myös minä ruokin varmasti liikaa rinnalla, seurauksena vatsakivut ja ilmavaivat (paino nousi kyllä upeasti ja lapsi kasvoi ;))

en osannut tulkita vauvaa oikein; taisi olla enemmän väsynyt kuin nälkäinen. Lopputuloksena ylissyötetty ja yli äyräiden puklautteleva vauva joka itki väsymystään iltaisin. Olisi vain antanut olla rauhassa omassa sängyssään ja nukahtaa sinne, olisi mennyt paljon mukavammin vauva-aika.



Kun toinen lapsemme syntyi, odotin 2-vuotiaalta uhmikselta ihan liikaa. Rankaisin todella rankalla kädellä huomiohakuisuutta ja siitä syntynyttä sähläämistä. Tulkitsin esikoista negatiivisesti.



Nyt kun esikoinen on jo 4,5-vuotias ja kuopus uhmaiässä tajuan, kuinka kohtuuton olin vaatimuksineni ja jäähyineni. Onni onnettomuudessa, jouduin jäämään kotiin työelämästä kuopuksen ollessa liki 2-vuotias hänen sairastelukierteen vuoksi ja olen nyt puolen vuoden sisällä pystynyt luomaan paljon syvemmän ja ymmärtävämmän suhteen molempiin lapsiini kotiäitiysajan myötä. Etenkin esikoisen suhteen tämä on ollut hyvä juttu, oltaisiin muuten jääty etäisiksi toisistamme ja ikuisesti "riitapukareiksi" jos en olisi saanut oppia tuntemaan häntä todella.

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

Kuulostaapa oudolta.

Oma "syntilistani"

-Vaadin esikoiselta liikaa ja olin liian ankara

-Menin töihin hieman liian varhain(taloudellinen pakko)

-Myös minä ruokin varmasti liikaa rinnalla, seurauksena vatsakivut ja ilmavaivat (paino nousi kyllä upeasti ja lapsi kasvoi ;))

kun vauvan kakka oli yhdellä käynnillä vihertävää = kuiva elimistö.

Siitä sain ongelman itselleni.

Toiselle ei olis tullu mieleenkään vaihdella mitään eri potkareita yöksi saati potea huonoa omaatuntoa.

Monet muuten tekee niin, erikseen yöpotkarit. LOL

Meillä tehdään niin, ei se kyllä ikinä mikään ongelma ole ollut. Yöllä nukutaan "haalarissa" tai kesällä pelkässä t-paidassa, päivisin on body päällä. Joo ja meillä on eläimiäkin sen verran, että on erikseen päivä ja yövaatteet, yövaatteet pysyy makkarissa mihin elukoilla ei ole asiaa ja näin ei vaatteissa kulkeudu karvaa sänkyynkään eikä tarvi nukkua karvavaatteissa.

enkä päästänyt päiväkodeissa hoidossa olevia lapsia katsomaan vauvaa varmaan pariin kuukauteen. Vähän nolottaa jälkikäteen....

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

Kuulostaapa oudolta.

Oma "syntilistani"

-Vaadin esikoiselta liikaa ja olin liian ankara

-Menin töihin hieman liian varhain(taloudellinen pakko)

-Myös minä ruokin varmasti liikaa rinnalla, seurauksena vatsakivut ja ilmavaivat (paino nousi kyllä upeasti ja lapsi kasvoi ;))

kun vauvan kakka oli yhdellä käynnillä vihertävää = kuiva elimistö.

-Vauvan kakka voi olla millaista väriltään tahansa ja normaalia silti.

t. neuvolan th

Nannia. Imetin vielä muutaman päivän, mutta sitten se tyssäs. Oli sitä mieltä, että vauva on kuiva ja maitoa ei tule riittävästi. Ilmaisi asia vielä aika säikähtäneesti. Aivan kun vauva olisi hengenhädässä:/

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

Kuulostaapa oudolta.

Oma "syntilistani"

-Vaadin esikoiselta liikaa ja olin liian ankara

-Menin töihin hieman liian varhain(taloudellinen pakko)

-Myös minä ruokin varmasti liikaa rinnalla, seurauksena vatsakivut ja ilmavaivat (paino nousi kyllä upeasti ja lapsi kasvoi ;))

kun vauvan kakka oli yhdellä käynnillä vihertävää = kuiva elimistö.

-Vauvan kakka voi olla millaista väriltään tahansa ja normaalia silti.

t. neuvolan th

Toivoisin kuulleeni asiasta aiemminkin, nimittäin molemmilla lapsillani oli koko täysimetysajan ollut vihreä kakka. Paino on noussut, mutta nihkeästi, ja kumpikin syönyt 1-2 tunnin välein ympäri vuorokauden.

Ja tästä pääsemmekin ketjun aiheeseen: minä en hakkaisi enää päätäni seinään täysimetyksen kanssa. Luulin tekeväni lapsilleni palveluksen, mutta niukalla ravinnollahan nuo ovat molemman täysimetyksellä olleet. Eikä se armoton imetystahti minullekaan mitän riemua ollut.

ohjeesta... Kaduttaa etten osannut käyttää omaa järkeäni...

Kuulostaapa oudolta.

Oma "syntilistani"

-Vaadin esikoiselta liikaa ja olin liian ankara

-Menin töihin hieman liian varhain(taloudellinen pakko)

-Myös minä ruokin varmasti liikaa rinnalla, seurauksena vatsakivut ja ilmavaivat (paino nousi kyllä upeasti ja lapsi kasvoi ;))

kun vauvan kakka oli yhdellä käynnillä vihertävää = kuiva elimistö.

-Vauvan kakka voi olla millaista väriltään tahansa ja normaalia silti.

t. neuvolan th

Toivoisin kuulleeni asiasta aiemminkin, nimittäin molemmilla lapsillani oli koko täysimetysajan ollut vihreä kakka. Paino on noussut, mutta nihkeästi, ja kumpikin syönyt 1-2 tunnin välein ympäri vuorokauden.

Ja tästä pääsemmekin ketjun aiheeseen: minä en hakkaisi enää päätäni seinään täysimetyksen kanssa. Luulin tekeväni lapsilleni palveluksen, mutta niukalla ravinnollahan nuo ovat molemman täysimetyksellä olleet. Eikä se armoton imetystahti minullekaan mitän riemua ollut.