Puuttuuko Aspergereilta empatia?

Monet assit ovat suorastaan liian empaattisia, eivätkä herkkinä ja syvästi oikeudentuntoisina kestä katsoa, kun härskit härskiydellä pärjää.

Monet assit ovat suorastaan liian empaattisia, eivätkä herkkinä ja syvästi oikeudentuntoisina kestä katsoa, kun härskit härskiydellä pärjää.

Asseja on erilaisia, kuten ihmisiä yleensäkin. Suurin osa mun henkilökohtaisesti tuntemistani ovat näitä herkkiä ja vetäytyviä. Me ollaan varmaan luettu eri lähteitä.

Minua on aina pidetty poikkeuksellisen epäitsekkäänä ja oikeudentuntoisena. Empaattisuuden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin. Usein ihmisten empatia kai kohdistuu kehen tahansa, joka kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Eli vaikka laajemmin tilannetta arvioiden kaltoinkohtelu olisi ollut ansaittua, niin moni kokee empatiaa tästä huolimatta.



Itse taas arvioin kokonaisuutta, ja ematiani kohdistuu siihen osapuoleen, joka on kokonaistilanteen valossa se kaltoin kohdeltu. Siis jos joku tulee valittamaan minulle, kuinka väärin on että hän sai potkut työpaikastaan, suhtautumiseni riippuu siitä oliko hän objektiivisesti arvioiden ansainnut potkunsa vai ei. Jos oli, kerron ymmärtäväni että hänestä tuntuu pahalta, mutta kerron myös ymmärtäväni miksi firma päätti irtisanoa juuri hänet. Jos taas potkut olisi pitänyt antaa jollekulle ihan toiselle, ja irtisanottu on tehnyt työnsä hyvin ja ahkerasti, saatan suuttua tuolle yritykselle vielä paljon kipakammin kuin ihmiset yleensä, ja jopa ryhtyä vastatoimiin hänen puolestaan.



Osa ihmisistä pitää tällaista käytöstä empatiakyvyttömänä. Itse sanoisin, että minulla empatia on analyyttinen prosessi, kun ihmisillä yleensä se on jotenkin primitiivisempi ja suorempi tunnereaktio. Väärinkäsityksiähän tästä seuraa, se on selvä asia.

Muut vain tulkitsevat asseja omien silmälasiensa läpi, ja valitettavan usein aivan väärin.

Minua on aina pidetty poikkeuksellisen epäitsekkäänä ja oikeudentuntoisena. Empaattisuuden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin. Usein ihmisten empatia kai kohdistuu kehen tahansa, joka kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Eli vaikka laajemmin tilannetta arvioiden kaltoinkohtelu olisi ollut ansaittua, niin moni kokee empatiaa tästä huolimatta.

Itse taas arvioin kokonaisuutta, ja ematiani kohdistuu siihen osapuoleen, joka on kokonaistilanteen valossa se kaltoin kohdeltu. Siis jos joku tulee valittamaan minulle, kuinka väärin on että hän sai potkut työpaikastaan, suhtautumiseni riippuu siitä oliko hän objektiivisesti arvioiden ansainnut potkunsa vai ei. Jos oli, kerron ymmärtäväni että hänestä tuntuu pahalta, mutta kerron myös ymmärtäväni miksi firma päätti irtisanoa juuri hänet. Jos taas potkut olisi pitänyt antaa jollekulle ihan toiselle, ja irtisanottu on tehnyt työnsä hyvin ja ahkerasti, saatan suuttua tuolle yritykselle vielä paljon kipakammin kuin ihmiset yleensä, ja jopa ryhtyä vastatoimiin hänen puolestaan.

Osa ihmisistä pitää tällaista käytöstä empatiakyvyttömänä. Itse sanoisin, että minulla empatia on analyyttinen prosessi, kun ihmisillä yleensä se on jotenkin primitiivisempi ja suorempi tunnereaktio. Väärinkäsityksiähän tästä seuraa, se on selvä asia.

tunteiltaan ovat varmasti empaattisia, mutta sosiaalinen empaattisuus voi vaihdella eli ei osaa tulkita toisten tunteita.

Oman elämän perusteella sanoisin vielä, että assien ongelmana ei ole tunteiden tunteminen tai empatian tunteminen (niinkuin edellä jo kävi ilmi), vaan enemmän se omien tunnetilojen ilmaisu tavalla, joka on sovinnainen ja jonka muutkin ihmiset tajuaa. Lisäks ainakin mulla oli varsinkin lapsena niin, että omat tunnetilat olivat niin ylivoimakkaita, että niitä oli pakko oppia tukahduttamaan... Ahdistus ja suru esim. sairastuneen kissan tai kadulla nähdyn surullisen miehen takia saattoi olla todella massiivinen.



Psykopaatit ovat empatiakyvyttömiä.

että assit ovat keskimääräistä empaattisempia ja tuntevat syvemmin mutta eivät osaa ilmaista ääneen tunteitaan kuten nentit.

Itsellänikin tunteet ovat hyvin voimakkaita ja joskus hankalia hallita. Ja tosiaankin myös tapani ilmaista itseäni muille muodostaa huomattavan osan "ongelmastani". En osaa tulkita rivien välejä, enkä ilmaista asioita vihjailevasti, vaan sanon ilmeisesti liian suoraan sen mitä tarkoitankin. Hyvin usein muut tulkitsevat minun tarkoittavan tosiasiassa jotain muuta.. Sitten saan selitellä, että ihan juuri ja pelkästään sitä asiaa tarkoitin, minkä sanoinkin. Turhauttavaa!



t. 8

Itsellänikin tunteet ovat hyvin voimakkaita ja joskus hankalia hallita. Ja tosiaankin myös tapani ilmaista itseäni muille muodostaa huomattavan osan "ongelmastani". En osaa tulkita rivien välejä, enkä ilmaista asioita vihjailevasti, vaan sanon ilmeisesti liian suoraan sen mitä tarkoitankin. Hyvin usein muut tulkitsevat minun tarkoittavan tosiasiassa jotain muuta.. Sitten saan selitellä, että ihan juuri ja pelkästään sitä asiaa tarkoitin, minkä sanoinkin. Turhauttavaa!

t. 8

jo ihan siksikin, että esikoispojallani on jonkin verran asperger-piirteitä. Joskus riesaksi asti, mutta on kuitenkin pärjännyt koulussa toisten kanssa lopulta ihan ok. No ihan siitä riippumatta saisiko hän diagnoosia vai ei, sanoisin, että hän on juuri herkkä ja pahoittaa mielensä herkästi, ei halua toisille pahaa mieltä jne. Mutta hän ei ymmärrä mennä suureen ääneen lohduttelemaan muita, ei osaa pyytää anteeksi pakon edessä, vaan hyvittää tekonsa jollain pienellä eleellä, hämmentyessään saattaa alkaa virnistelemään jonkun vaikka itkiessä yms. Eli suurin osa ihmisistä pitää häntä luultavasti tunnekylmänä moukkana. Ja minua ääliönä curling-äitinä. Yritän kovasti opettaa häntä käyttäytymään sovinnaisemmin, mutta vaikeaa on välillä!

Minua on aina pidetty poikkeuksellisen epäitsekkäänä ja oikeudentuntoisena. Empaattisuuden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin. Usein ihmisten empatia kai kohdistuu kehen tahansa, joka kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Eli vaikka laajemmin tilannetta arvioiden kaltoinkohtelu olisi ollut ansaittua, niin moni kokee empatiaa tästä huolimatta.

Itse taas arvioin kokonaisuutta, ja ematiani kohdistuu siihen osapuoleen, joka on kokonaistilanteen valossa se kaltoin kohdeltu. Siis jos joku tulee valittamaan minulle, kuinka väärin on että hän sai potkut työpaikastaan, suhtautumiseni riippuu siitä oliko hän objektiivisesti arvioiden ansainnut potkunsa vai ei. Jos oli, kerron ymmärtäväni että hänestä tuntuu pahalta, mutta kerron myös ymmärtäväni miksi firma päätti irtisanoa juuri hänet. Jos taas potkut olisi pitänyt antaa jollekulle ihan toiselle, ja irtisanottu on tehnyt työnsä hyvin ja ahkerasti, saatan suuttua tuolle yritykselle vielä paljon kipakammin kuin ihmiset yleensä, ja jopa ryhtyä vastatoimiin hänen puolestaan.

Osa ihmisistä pitää tällaista käytöstä empatiakyvyttömänä. Itse sanoisin, että minulla empatia on analyyttinen prosessi, kun ihmisillä yleensä se on jotenkin primitiivisempi ja suorempi tunnereaktio. Väärinkäsityksiähän tästä seuraa, se on selvä asia.

Aspergereitä on varmasti monenlaisia; on kilttejä ja ilkeitä. Aspergeriin voi liittyä vähemmän tai enemmän narsitisia piirteitä. Varmasti pahin yhtälö on asperger+narsismi. Tällaiset ihmiset kyllä olettavat, että muut ovat heitä kohtaan empaattisia ja ymmärtäviä mutta eivät ole sitä toisille. He nauttivat toisten ongelmien yksityiskohtaisesta analysoinnista tyylin: "Minä olisin tehnyt näin." "Sinä teit väärin." He myös utelevat toisten elämästä paljon, vaikkeivät itse jaa mitään tai hyvin vähän omastaan.

Varmasti pahin yhtälö on asperger+narsismi. Tällaiset ihmiset kyllä olettavat, että muut ovat heitä kohtaan empaattisia ja ymmärtäviä mutta eivät ole sitä toisille. He nauttivat toisten ongelmien yksityiskohtaisesta analysoinnista tyylin: "Minä olisin tehnyt näin." "Sinä teit väärin." He myös utelevat toisten elämästä paljon, vaikkeivät itse jaa mitään tai hyvin vähän omastaan.

Minä kyllä nautin ihmisten elämän ja persoonallisuuden analysoinnista, niin ongelmien kuin ilon aiheidenkin. Ja niin omani kuin muidenkin. Olen ollut huomaavinani, että muut saattavat kyllästyä kun selitän jotakin omiin ongelmiini liittyvää problematiikkaa liian pitkästi. Eikös tällaisenkin voi halutessaan tulkita narsismiksi? :)

Muiden ongelmia kyllä kohteliaisuussyistä analysoin vain pyydettäessä, mutta kovin moni sitä kuitenkin tulee minulta pyytämään. Ilmeisesti muutkin kokevat joskus hyödylliseksi tämän tavallista puolueettomamman näkökulmani ja sen, että en kummemmin kiertele ja kaartele, jos havaitsen jonkun toiminnassa parantamisen varaa. Riittää, kun minut tuntee sen verran hyvin että tietää minun puhuvan ihan vain neutraalisti siitä mitä havaitsen - ilkeydestä tai pahansuopuudesta puheeni eivät kumpua oikeastaan koskaan.

t. 6

Hei,



en puhunut sinusta vaan sellaisista ihmisistä, joihin itse olen törmännyt ja joilla on halu udella ja analysoida toisten elämää ja asioita ihan ilman lupaa. Pyrkimys toisen elämän perinpohjaiseen tuntemiseen sekä sen kautta manipuloimiseen ja syylliseksi tekemiseenhän ovat juuri niitä narsismin piirteitä, ei aspergerin synd.

Hei,

en puhunut sinusta vaan sellaisista ihmisistä, joihin itse olen törmännyt ja joilla on halu udella ja analysoida toisten elämää ja asioita ihan ilman lupaa. Pyrkimys toisen elämän perinpohjaiseen tuntemiseen sekä sen kautta manipuloimiseen ja syylliseksi tekemiseenhän ovat juuri niitä narsismin piirteitä, ei aspergerin synd.

En ole varma, kuuluuko se narsismiin vai aspergeriin vai molempiin, mutta vaikeus ottaa kritiikkiä vastaan muilta on myös hallitseva piirre. He kyllä arvostelevat/syyttelevät muita mutta eivät kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja ottavat sen todella itseensä. Saattavat myös olla pitkävihaisia ja rivien välistä vihjailla niitä, jotka ovat kritisoineet heitä.

Hei,

en puhunut sinusta vaan sellaisista ihmisistä, joihin itse olen törmännyt ja joilla on halu udella ja analysoida toisten elämää ja asioita ihan ilman lupaa. Pyrkimys toisen elämän perinpohjaiseen tuntemiseen sekä sen kautta manipuloimiseen ja syylliseksi tekemiseenhän ovat juuri niitä narsismin piirteitä, ei aspergerin synd.

En ole varma, kuuluuko se narsismiin vai aspergeriin vai molempiin, mutta vaikeus ottaa kritiikkiä vastaan muilta on myös hallitseva piirre. He kyllä arvostelevat/syyttelevät muita mutta eivät kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja ottavat sen todella itseensä. Saattavat myös olla pitkävihaisia ja rivien välistä vihjailla niitä, jotka ovat kritisoineet heitä.

Mutta arpergerkin voi olla narsisti, ei kai siinä mitään estettä ole.