Kadutko raskauttasi?

aivan normaalia ajatella noin. Se lopullisuus on varmaan iskenyt sun tajuntaan ;) Mutta jos oikein ahdistaa niin puhu ihmeessä asiasta neuvolassa. Toivottavasti se siitä vielä iloksi muuttuu :)

Se tulee tosi monelle, eikä vaan ensimmäisestä lapsesta, vaan sen jälkeenkin joka raskaudessa.

Tuossa vaiheessa raskausoireet on tehneet raskaudesta todellisen, ja sitä alkaa tajuta, että mihin liriin onkaan itsensä hommannut. ;) On ihmisiä, jotka on jopa pitkään toivoneet lasta, mut sitten tuossa vaiheessa raskautta miettivät jopa aborttia, koska heitä ahdistaa koko raskaus ja elämän muuttuminen.



Sun olon pitäis seuraavien kuukausien aikana muuttua paremmaksi, ja pikkuhiljaa sieltä ahdistuksen, paniikin ja katumuksen seasta alkaa löytää yhä enemmän ja enemmän iloa lapsesta ja odotusta siitä, että saa kohdata pian sen ihmisen, josta tulee sitten se elämän rakkain ja läheisin ihminen.



Itseäni lohdutti aikanaan tosi paljon se, kun äitini katsoi mahaani ja sanoi, että vuoden päästä toi sun vauva peitää sut suukkoihin ja halauksiin. Ja näinhän kävikin; vuoden päästä tuosta hetkestä olin tosiaan niin onnellinen etten ikinä ennen ollut sellaisesta mitään tiennyt. Ja joka aamu sain herätä oman lapsen iloon siitä, että hän on olemassa ja minä olen olemassa.