Kateellinen kaveri
Minulla on ystävä, joka on aina kateellinen muille ihmisille. Hän on kateellinen toisten rahoista, taidoista, lapsimäärästä, menestyksestä työelämässä, sisustuksesta, parisuhteesta ym. Harmittaa, kun muuten pitäisin hänestä kovasti, mutta kateuden takia pitää koko ajan olla niin varovainen mitä hänelle puhuu. Huomaan koko ajan vähätteleväni elämääni, ettei hänelle tulisi paha mieli. Miten te selviätte kateellisten kanssa? Mitä voi sanoa ihmiselle, joka ei osaa iloita ystäviensä puolesta, vaan kokee, että toisten onnistuminen on väärin ja häneltä pois. Kaverini palstailee täällä av:lla, joten yritän kirjoittaa tänne, että hänkin voisi mahdollisesti lukea kommenttinne.
Kommentit (3)
voi todella tuntua epäonnistujalta kurjalta. Ja jos huono itsetuntokin vaivaa pahasti, tunne vaan voimistuu.
Tiedän tämän kokemuksesta, olen itsekin ollut todellinen kadehtija.
Ikä ja elämänkokemus on toisaalta auttanut tajuamaan asioiden tärkeyden. Kaverin hienot häät ja hulppea elämä kaksvitosena ei tarkoita automaattisesti onnellista elämää vielä sitten kolmevitosena...
Aina voi tapahtua kaikenlaista, onni kääntyä tai olla kääntymättä mutta omaa elämää ei kannata tuhlata ja tuntea vain negatiivisia tunteita.
Enpä oikein tiedä mitä voisit sanoa. Ehkä koittaa jotenkin tuoda esille kaverin elämässä olevia hyviä asioita. Siis jospa hän ei itse huomaa mikä omassa elämässä on hyvin ja mistä kannattaisi iloita.
jonka pääasiallinen tehtävä oli loppujen lopuksi lypsää multa huomiota ja apua ihan kaikissa tilanteissa ja vähätellä mun tekemisiäni.
Kaikki johtui hänen kateudestaan. Eipä kuulu enää kaveripiiriin.
tilanne on johtanut siihen, että ystävyys on väljähtänyt. En vaan jaksa sitä ainaista toisten parjaamista ja iloisten uutisten vähättelyä. En ole kokonaan katkaissut välejä, mutta aika harvoin pidän yhteyttä.