Kummiksi pyydettiin taas miestäni.

sinä aikana, kun olette olleet yhdessä? Ketkä, sukulaiset, kaverit?



Ainakin se kertoo, että miehesi on tykätty.

mieheni on kyl ihana, etten mä silleen ihmettele. Tämä oli toinen kerta ja kyseessä ystävät. Mä haluaisin vaan itse tietää, mitä teen väärin, kun en kelpaa... Ap

ymmärtäs jos ois lyhyt seurusetelusuhde vaan niinku.. etkai sä ristiäisiin mee?

Hän on selvästikin pidetty, kunniksi pyytäminen on suuri kunnia joka yksinkertaisesti vaan ei tule kaikkien kohdalle.



Minäkin toivoin aina pääseväni jonkun lapsen kummiksi, mutta kutsua ei koskaan tullut vaikka olen jo lähemmäs 40 ja ihan tykätty ihminen kaveripiirissä.



Nykyään pariskuntia ei juurikaan enää pyydetä kummiksi elleivät molemmat puolisot ole hyvin tuttuja, joten älä ota tilannetta itseesi.

edellisen kerran olin ristiäisissä, kun miehestä tuli kummi, koska oli minut kutsuttu. Ja tuleviinkin on kutsuttu. Ap

ymmärrä. Me ollaan aina pyydetty avioparit kummeiksi (tai avoparit). Minusta pelkästään toisen pyytäminen on loukkaavaa. Mieheni sisar pyysi miestäni lapsensa kummiksi pelkästään. Oltiin oltu aviossa tuolloin yli kymmenen vuotta. Mieheni kieltäytyi kunniasta.

mulle tuli paha mieli ja kelpaamaton olo. En kuitenkaan voi kysyä johtuuko se minusta, etten kelpaa kummiksi, vai onko heillä jokin logiikka tässä hommassa. Heidänhän se valinta on, enkä sitä heille tai muillekaan kyseenalaista. Edellisten ystävien lapsella oli vain 2 kummia, yksi miehen ja yksi naisen valitsema, joten se saattaa olla syy, etten viimeksi kelvannut. Nyt en uskalla edes kysellä tämän seuraavan pikkuvauvan tulevista kummeista, kun voi tulla entistä pahempi mieli. Ap

mies on yksin omien ystäviensä lapsen kummi, vaikka minäkin heidät tunnen ja olen ollut ristiäisissä, synttäreillä jne. mukana. Itsekin olen kahden oman ystäväni lapsen kummi, mutta mies ei, koska kyseessä on minun läheiset ystäväni. Mies toki heidät tuntee, mutta ei samalla tavalla läheisesti.

mies on yksin omien ystäviensä lapsen kummi, vaikka minäkin heidät tunnen ja olen ollut ristiäisissä, synttäreillä jne. mukana. Itsekin olen kahden oman ystäväni lapsen kummi, mutta mies ei, koska kyseessä on minun läheiset ystäväni. Mies toki heidät tuntee, mutta ei samalla tavalla läheisesti.

kummiksi on minusta oikein ok varsinkin silloin, kun kyse on kavereista, jotka selvästi ovat enemmän toisen puolison kavereita. Eri juttu ehkä, jos kyseessä sukulaiset (oli sitten kumman puolelta tahansa) tai yhteiset ystävät, silloin on kohteliasta pyytää kumpaakin kummiksi.

pyydetään vain toinen, ei pariskuntaa.

lapsellistahan tästä on mielensä pahoittaa, mutta minkä sitä tunteilleen voi. Ko ystävät ovat alunperin tulleet minulle tutuksi miehen kautta, mutta jo vuosia olen minäkin kuvitellut olevani ystäviä. Ap

mies on yksin omien ystäviensä lapsen kummi, vaikka minäkin heidät tunnen ja olen ollut ristiäisissä, synttäreillä jne. mukana. Itsekin olen kahden oman ystäväni lapsen kummi, mutta mies ei, koska kyseessä on minun läheiset ystäväni. Mies toki heidät tuntee, mutta ei samalla tavalla läheisesti.

Kummien määrää ei ole rajattu, kyseessä kun on kunniatehtävä. Miksi siis ei haluta sille lapselle mahdollisimman monta turvallista aikuista näistä puolisoistakin? Voihan olla, että esim. tyttölapselle se puoliso on läheisempi jos on samaa sukupuolta. Enkä nyt tarkoita, että niitä kummeja pitää haalia 10 kpl vaan ihan sitä, että jos kummeiksi halutaan xxx ja yyy, niin ei voi olla haittaa vaikka lisäksi pyydetään zzz ja ccc eli edellisten puolisot. Mitä haittaa siitä voi olla? Ensinnäkin zzz ja ccc voivat kieltäytyä, jos kokevat olevansa perheelle ja lapselle liian vieraita. Toiseksi he voivat olla niitä varsinaisen kummin tukijoukkoja, vähän niin kuin varakummeja, koska perheissä monesti esim. lahja-asiat päätyvät yhden puolison kontolle. Ja kolmanneksi, en keksi yhtään syytä, miksi puoliso ei voisi myös olla kummi.

Voisit ohimennen näille kavereille mainita että sinustakin olisi ihanaa olla kummi. Joku ehkä kuvittelee että se on sinulle rasite kun on "vaan" miehen kaverin lapsi



Meillä päinvastainen ongelma, meillä jo 6 kummilasta ja useampi kerta ollaan jo kieltäydytty. Sisarusten mahdollisille vielä tuleville lapsille voidaan vielä suostua

mulla on yksi kummilapsi, joka on sisareni lapsi ja jo aika iso. Eli vuosiin ei olla mua kelpuutettu kenellekään :) Olen ihan lapsirakas, sosiaalinen ja kaikkea. Pidän yhteyttäkin. En vaan tajua. Ap

mies on yksin omien ystäviensä lapsen kummi, vaikka minäkin heidät tunnen ja olen ollut ristiäisissä, synttäreillä jne. mukana. Itsekin olen kahden oman ystäväni lapsen kummi, mutta mies ei, koska kyseessä on minun läheiset ystäväni. Mies toki heidät tuntee, mutta ei samalla tavalla läheisesti.

Kummien määrää ei ole rajattu, kyseessä kun on kunniatehtävä. Miksi siis ei haluta sille lapselle mahdollisimman monta turvallista aikuista näistä puolisoistakin? Voihan olla, että esim. tyttölapselle se puoliso on läheisempi jos on samaa sukupuolta. Enkä nyt tarkoita, että niitä kummeja pitää haalia 10 kpl vaan ihan sitä, että jos kummeiksi halutaan xxx ja yyy, niin ei voi olla haittaa vaikka lisäksi pyydetään zzz ja ccc eli edellisten puolisot. Mitä haittaa siitä voi olla? Ensinnäkin zzz ja ccc voivat kieltäytyä, jos kokevat olevansa perheelle ja lapselle liian vieraita. Toiseksi he voivat olla niitä varsinaisen kummin tukijoukkoja, vähän niin kuin varakummeja, koska perheissä monesti esim. lahja-asiat päätyvät yhden puolison kontolle. Ja kolmanneksi, en keksi yhtään syytä, miksi puoliso ei voisi myös olla kummi.

minusta on kuitenkin ihan kiva, että miehellä on omia kummilapsia, jolloin hän on vastuussa yhtyednepidosta lapseen, minä taas voin keskittyä yhteydenpitoon omiin kummilapsiini. Minulla on kolme kummilasta ja miehellä kaksi, ja jos olisin myös miehen kummilasten kummi, menisi se varmasti niin, että minä vastaisin kaikkien viiden lapsen jutuista. Kun itselläkin on lapsia, niin se on minulle jo vähän liikaa. Eri asia ehkä sitten, jos ei ennestään ole kummilapsia tai niitä ei ole kovin montaa.

no meillä tuo mies halu

aa minun valitsevan kummilastensa jutut. Ihan mielellään kyllä valitsenkin, minulla kun ei niitä kummilapsia ole kuin yksi. Pitäisi vain keskittyä iloitsemaan siitä, että edes oman siskon lapsen kummiksi kelpasin. Ap

Minuakin harmittaisi, jos nyt kummiksi pyydettäisi vain miestäni, mutta ei minua. Kun mekin ollaan oltu naimisissa kymmenisen vuotta. Minun tuttavapiirissäni olen tottunut siihen, että pariskunnat pyydetään kummiksi yhdessä. Vasta vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa ristiäisissä, missä isä oli pyytänyt vain kaveriaan kummiksi, mutta ei vaimoa. Minulle se oli hämmentävää, kun ei sellaisesta ollut kokemusta, että joku voi oikeasti niin tehdä. Mutta asia ei silloin onneksi koskettanut minua.



Tästä ketjusta kuitenkin huomaan, että moni pitää ihan tavallisena, että vain toista pyydetään.



Minustakin oli ihan hyvä pointti tuokin yllä mainittu, että usein esim. lahjanhankinta on perheen tehtäväjaossa jäänyt naiselle. Olisi sitten kiva, jos olisi itsekin kummi, kun sen lahjan kuitenkin hankkii. Tietenkään se ei ole mikään kummiksi pyytämisen peruste, mutta kuten sanottu, niin ei kummien määrää ole rajattu, joten miksi puhtailla asialla.



Mun mies on kummi sellaiselle tytölle, jonka synttärit sattuu olemaan samaan aikaan, kun miehellä on vuoden kovin työsesonki. Monena vuonna on sitten tehty niin, että minä olen hankkinut lahjan ja käynyt lasten kanssa viemässä sen ja juhlimassa. Vähän hassua se on, kun kummi itse ei ole mukana, eikä muutenkaan olla perheen kanssa ihan kamalan paljon tekemisissä. Mutta minä pidän kuitenkin tärkeänä, että lapsi saa kummilta huomiota edes sitten näin kiertokautta. Tämä kummius on alkanut jo ennen meidän tapaamista, siksi minä en ole kummina.



Mutta jos tuo tilanne olisi niin, että olisi oltu jo naimisissa ja vain miestä olisi pyydetty, niin johan olisi omituista. Siinä voisi tulla mieleen, että olisi ollut loogisempaa, että minäkin olisin kummi.

Joillakin vain on toisenlainen kummiksipyytämisen kulttuuri. Että pyydetään vain nimenomaan sitä kaveria, jonka kanssa ollaan ensin kaverustuttu. Eikä ole ollenkaan sellaista perinnettä, että pariskunnat pyydetään kummiksi pariskuntana.

siksi tulikin sellainen olo, että mikä hitto mussa on vikana. Onko noi ihmiset teeskennelleet, että pitävät minusta ja ollaan ystäviä, vai onko sen kummiuden kriteerit jotenkin muuten loogisia. Enpä tosiaan kuitenkaan kysellä aio, joten pitää vaan itsekseen näitä asioita pohtia. Ja se on siellä ristiäisissä minustakin aika hämmentävää, kun itse olen ns ulkopuolisena siellä, kun vain mies on sen lapsen kummi. Miksi mut edes pitää sinne sitten kutsua. Miehelle en myöskään tästä asiasta voi puhua, koska en halua pilata hänen iloaan. Ap

Ei sinun kannata ajatella, että et kelpaisi kenellekään.Joillakin vain on toisenlainen kummiksipyytämisen kulttuuri. Että pyydetään vain nimenomaan sitä kaveria, jonka kanssa ollaan ensin kaverustuttu. Eikä ole ollenkaan sellaista perinnettä, että pariskunnat pyydetään kummiksi pariskuntana.

kiitos lohdutuksen sanoista :) Näihin kai se täytyy tuudittautua. Ap