Kokemuksia, mielipiteitä, voiko mustasukkaisuudesta "parantua"?

omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa. Nuorempana olin hyvinkin mustasukkainen, ihan järjettömistä asioista. Mieheni lähtiessä baariin mökötin, itkin ja raivosin vuoronperään. Olo tuntui TODELLA epätoivoiselta kunnes aloin oikeasti miettimään, miksi käyttäydyin niin. Olin mustasukkainen, koska minulla oli todella huono itsetunto. Oikeastaan sitä ei ollut ollenkaan. Ensimmäinen ajatus oli, että mieheni lähtee tietenkin baariin käymään vieraissa, iskee ensimmäisen vastaantulevan ja pitää minua pilkkanaan. Ajattelin, etten mitenkään voi riittää hänelle ja että ei hän oikeasti rakasta minua, vaikka sanoo. Monet keskustelut käytiin, mitä pelkään ja mies vakuutteli ettei ikinä petä. Ja jos joskus vastaan tulisikin joku toinen joka veisi jalat hänen altaan ja hän rakastuisi, hän jättäisi minut ennen kuin tekisi mitään. Välillä hän sanoi, ettei oikeasti enää jaksa jos aion olla lopun elämäni niin mustasukkainen, ettei hän saa käydä missään ilman että siitä tulee joka kerta hirveä sota ja huono omatunto. Nykyään jo monien vuosien ajan molemmat olemme käyneet omilla menoillamme, baarissa, illanistujaisissa, reissuissa yms ilman että siitä on tullut minkäänlaista riitaa. Jossain vaiheessa kyllästyin itsekin omaan käytökseeni, koska se rasitti myös minua. AJattelen, että jos mieheni haluaa pettää minua niin en minä häntä voi kotiin lukita. Hän tekee sen tavalla tai toisella.

lisää, että avainsana on puhuminen avoimesti ja mustasukkaisuus täytyy myöntää.