MITÄ MÄ TEEN? Lapsi huutaa niinkuin kurkkua leikattais!

eipä muuta kuin tsempit vaan. ei kannata uutta tuttia antaa enään. kyllä hän siitä yli pääsee, tosin huutoa voi olla tosin jonkun päivää. tsempit

kiinnitä huomio muualle, lue kirjaa, jos mikään ei auta niin parin tunnin päästä tutti. nyt pois täältä ja koitat kaikki keinot, luovuta yöksi jos muu ei auta ja opetat ensin olemaan päivät ilman. heti kun tajuaa niin kiinnität huomion muualle.

Meillä hoidettiin vieroitus parivuotiaana niin, että tutti ripustettiin hyllyyn narusta roikkumaan. Sen verran korkealle, että sitä imiessä piti seisoa. Siinä sai käydä imemässä aina kun tuli kova ikävä tuttia. Sitten ehkä kuukauden kuluttua, kun se vaan roikkui enää hyllyssä koristeena eikä ollut käytössä, se lahjoitettiin jollekin oravavauvan tapaisille muistaakseni.

Sanot että tutti hei-hei ja luet rauhallisesti kirjaa tai istut lattialle lapsen tasolle, halit ja paijaat kunnes itku loppuu. Kyllä se loppuu.



Meillä oli samanlaista kun piilotin vaipat ja opetin lasta kakkaamaan pottaan.



Tsempit!

pienihän se vielä on. isompana sitten vieroitat pikkuhiljaa.

Onnittelut, nyt olette päässeet tutista! Ei hän loputtomiin jaksa huutaa. Tulikin jo hyviä vinkkejä, että luette ja halitte jne.



Omamme luopuivat tuteistaa juuri tuossa iässä, huusivat yhden illan. Nukahtaminen kesti ehkä viikon tavallista kauemmin. Se siitä.



Nyt vain kestät, älä ihmeessä anna mitään varatuttia! Ei ole traumaattista. Kerrot, että tuttia tarvitsevat nyt oravavauvat ja muut ja että on jo iso poika. ;-)

sotket luontoa?

oli siis juurikin noita ikiä poika, kun annettiin tutti linnuille. No, hirmuinen itku ja parkuhan siitä tuli, vähän aikaa kuunneltiin ja annettiin tutti takaisin. Sitten kun tuli kaksi vuotta täyteen vaihtoi tutin haluamaansa leluun, ihan pienellä mieliharmilla selvittiin, kun järkipuhe meni paremmin perille.

Minä antaisin sen varatutin ja valmistelisin tutin jättämistä vähän paremmin. Tutin voi leikata rikki tai siitä voi tehdä pahanmakuisen, ja antaa sen kuitenkin olla lapsen saatavilla koko ajan. Lapsi voi sitten imeä sitä sen verran kuin tekee mieli, ja mietiskellä onko se vielä niin ihana.



Mun mutu-tuntuman mukaan sellaiset lapset, joilta on kertaheitolla riistetty tutti, kaipaa sitä tuttia vielä pitkään. Kun taas ne lapset, jotka on tavallaan omasta tahdostaan huijattu luopumaan tutista, ei tuolla kerhossa katsele kateellisena vauvojen tutteja, koska se rakkaussuhden tuttiin on saanut rauhassa hiipua.