4-vuotiaan uhma ja kitinä?

4v lapsi on siis ihan parin viime kuukauden alkana aloittanut ihmeellisen jatkuvan valituksen ja kitinän joka asiasta. Kaiken pitäisi tapahtua just samalla sekunnilla kuin hän haluaa, kärsimättömyys on kasvanut aivan uusiin mittoihin ja muutenkin käytös muistuttaa lähinnä uhmaikäisen kiukkukohtauksia. Mistä ihmeestä tällainen nyt yhtäkkiä on tullut? Onko muiden samanikäisillä ollut tällaista? Vielä jokin aika sitten lapsi oli siis ihan tavallisen kiltti, joskin omapäinen hän on aina ollut.

Kyllä varmasti lastasi jokin vaivaa.Oletko yrittänyt jutella? Onko mitään erityistä teidän elämässänne viime aikoina?Ehkä hän kuitenkin todella pyrkii viestittämään jonkinlaista stressiä jostakin.Puhuminen kyllä tavallisti auttaa jos tietää mistä kenkä puristaa.

Enkä ole keksinyt mitään uutta tai erikoista tapahtumaa viime aikoina. Ihan samalla tavalla on elelty kuin ennenkin... Hyvin samanlaista käytös kuin edellä vastanneilla, juuri tuollaista että heti aloitetaan parkuminen ja huutaminen ihan pikkuasioista. Vuotta nuorempi siskonsakin jolla siis on se oikea uhma päällä, on paljon siedettävämpi. 4v kaipaa jatkuvaa huomiota, puhuu aikuisten päälle ja tuntuu ettei mikään mene perille. ap

Meillä 4 vuotias poika kitisee ihan kaikesta mahdollisesta. Menettää hermonsa tooosi pienestä, esim. jos sukka ei mene heti jalkaan niin alkaa huutamaan. Tätä on nyt jatkunut reilun kuukauden verran ja tuntuu että olen ihan loppu tuon kanssa... Kun mikään eikä missään ole ok, vaan aina riittää valitettavaa. Ja jos sen vielä lisäisin että tekee tavallista enemmän pahaa, siis ihan tarkoituksella hajottaa jotain taikka huitaisee minua... Niin ja missään ei saisi häntä auttaa...

Meillä 4 vuotias poika kitisee ihan kaikesta mahdollisesta. Menettää hermonsa tooosi pienestä, esim. jos sukka ei mene heti jalkaan niin alkaa huutamaan. Tätä on nyt jatkunut reilun kuukauden verran ja tuntuu että olen ihan loppu tuon kanssa... Kun mikään eikä missään ole ok, vaan aina riittää valitettavaa. Ja jos sen vielä lisäisin että tekee tavallista enemmän pahaa, siis ihan tarkoituksella hajottaa jotain taikka huitaisee minua... Niin ja missään ei saisi häntä auttaa...

Lapsi on ihan jatkuvasti pikkusiskonsa kimpussa, "leikit" ovat siis aivan liian rajuja pienemmälle ja tämä 4v saattaa lyödä ja kerran jopa hakkasi päätä lattiaan kun silmä vältti! Ihan uskomatonta touhua. Eilen viimeksi suihku koko kylppärin täyteen jotain pesuainetta, kun oli huomannut suihkepullon lattialla. Meillä on siis aina nämä pesuaineet sun muut siinä hollilla, eikä niihin ennen olla koskettu tai mitään tällaista tehty. Ennen lapsi oli ihan kiltti ja huolehtivainen siskoaan kohtaan, nyt on jatkuvaa käskytystä ja ihan tarkoituksellista pahantekoa. Hermot menee...

Oma tyttäreni koki jonkinalaisen uhmakauden 3-vuotiaana, mutta nyt 4-vuotiaana ollaan selvästi keskellä todellista uhmaikää. Tyttö käyttäytyy juuri niin kuin moni muukin tässä ketjussa kirjoittaa 4-vuotiaansa käyttäytyvän; hakee huomiota, raivostuu, itkee ja kiukkuaa milloin mistäkin. Hysteeristä huutoa on useampana päivänä viikossa.



Minusta tämä on ihan selvästi tähän ikäkauteen liittyvä ilmiö, enkä ole yhtään huolissani. Yritämme jutella ja selittää asioista rauhallisesti, ja harvoin uhmakohtaus yli 10 minuuttia kerralla kestääkään. Ikävää toki, jos se sattuu tulemaan esim. päiväkodin pihassa, kun pitäisi lähteä kotiin kesken leikin, mutta minkäs teet.

Toiset lapset käy läpi uhmat rankemmin kuin toiset, mutta normaalia joka tapauksessa! Kyllähän useilla lapsilla on uhmakausi vähän joka iässä..1v, 2v jne..



Eskari-ikäisillä ja ekalaisillakin tulee vielä melkoisia uhmakausia, eli tiedossa niitä on vielä 4v jälkeenkin ;) Niin, ja ainahan se teini-ikäkin vaanii taustalla :D



Terveisin 3 äiti ja pph, jolla on jatkuvasti jossain uhmassa kieriviä lapsukaisia talo täynnä ;)

Kuulostaapas tutulta. Kerran käsi poskella seurasin 4v:n kaksi tuntia kestänyttä raivaria kun laitoin aamiaiselle väärän lusikan. Siinä meni kyllä niin sanattomaksi sen eläimellisen raivon ääressä etten keksinyt mitään muuta kuin kellon tuijottelun sormet korvissa.

meilläkin

ja lapsi puhuu KOKO AJAN aikuiset ei saa puhua mitään... lapsi huutaa vaikka on sentin päässä :) sellasta se nyt on vähän aikaa

Ja hymiöitä perään...

Meillä kans 4-vuotias on käynyt tosi kärsimättömäksi, raivostuu, itkee helposti jne. Ihan kuin tosiaan uhmaikä ois tullut uudelleen. Aiemmin tyttömme on ollut kavereidenkin kanssa tosi sovitteleva ja diplomaattinen, nyt hän raivostuu kavereillekin heti jos ei homma mene niin kuin hän haluaisi. Ihan kuin hän olisi jotenkin sosiaalisilta taidoiltaan taantunut... en siis tarkoita tätä nyt mitenkään hirmu vakavasti, ja uskon että on vaihe vaiheiden joukossa. Mut tämmöistä meillä(kin).

Täyttää pian siis 5, tuota järkkyä uhmaa kesti varmaan vuoden verran ja hän oli pahantuulinen koko sen ajan! Koko ajan äksyili, raivosi jne. mutta tuossa viikko sitten homma loppui kuin ns. seinään. Hyväntuulinen versio palasi ja vaikka toki hermostuu, suuttuu jne. välillä, niin on nyt kärsivällisempi ja jotenkin oman itsensä oloinen enemmän.

4,5-vuotias poika ja ihan samaa käytöstä kuin ap:n lapsella.



Kestänyt jo pitkään, välillä menee muutama viikko paremmin, välillä taas muutaman viikon kitiseväisempi jakso. Huomiota saa ja paljon, rajat on, mutta joka vaiheessa niitä pitää testata! Koskahan se uskoo, ettei niistä jousteta vaikka kuinka vänkäisi ja vinkuisi... Itsepäinen on ollut aina.



Eli vertaistukea tulee täältäkin!

kun se tuli niin mieleeni eilen meidän 4-vuotiaan päiväkotitoilailuista kuullessa.



Jatkuvaa kiukkua, tottelemuutta ja sisarusten härnäämistä on kotona nyt jatkunut pari kuukautta, mutta olin kuvitellut, että lapsi olisi päiväkodissa käyttäytynyt paremmin. Kuulin kuitenkin eilen hoitajalta, että on alkanut sielläkin uhmata kieltoja, häiritä kavereita ruokapöydässä ja rähistä, jos leikit eivät mene hänen pillinsä mukaan.



Tämän ketjun aiempien kommenttien perusteella kuulostaa siltä, ettei ole ainoa laatuaan ja kysymyksessä lienee joku ikäkausi-ilmiö. Silti olisi kiva kuulla lisää muiden kokemuksia.

Kamala karjuminen ja kiljuminen joka asiaan,pompottaa tyyliin "kun minä sanon niin te tottelette",aina oltava ensimmäinen ja voitettava. Juoksee vaikka punaisia päin että pääsee ensimmäisenä tien yli. liikennesääntöjä opetellaan joka kerta kun ollaan pihalla ja lapsi osaa ne kun viitsii. Pikkuveljeä kaataa ja satuttaa,opettaa tekemään tuhmuuksia(kuten ikkunan hakkaaminen),yllyttää syömään hiekkaa,saippuaa yms. Tuntuu kamalalta riiviöltä aina välillä. Ihana kuulla,että on uhmaa ja menee ohi ehkä kouluikään mennessä...:P

Ovat kuin omiani.Kyllä on kauhee vaihe tämä.Tarhassakin ne kyseli tänään että onko kotona tapahtunut jotain koska ei pienten puolella käyttäytynyt näin. Joo on tosiaan tapahtunut...neiti on kasvanut :) Tänään taas uteli että onko tapahtunut muutoksia kotona..koska neiti oli ollut yksin tarhan vessassa pisulla tai muuta ja joku toinen lapsi oli yht'äkkiä avannut oven niin lapseni oli säikähtänyt tätä ja sen seurauksena ruvennut huutamaan ja itkemään.Ja sehän nyt siis heidän mukaan tarkoitti heti sitä että kotona on tapahtunut nyt taas jotain ikävää. Ja lapsi toisiaan oli yli vuosi sitten erilainen ollessaan pienten puolella ja nyt erilainen ollessaan isojen puolella.

meilläkin



ja lapsi puhuu KOKO AJAN aikuiset ei saa puhua mitään... lapsi huutaa vaikka on sentin päässä :) sellasta se nyt on vähän aikaa

Uhmaiästä päästiin lapsen ollessa ehkä 3,5-vuotias eli uhmaikää kestikin vaivaiset 1v 9kk meidän tapauksessa... ja nyt on sitten vähän yli 4-vuotiaana alkanut ihan ihmekausi taas. Pienistä jutuista tyyliin en yllä ottamaan hiuspinniä pöydältä nousee kamala itku ja haloo. Ja sama juttu jos joku asia ei käykään. Puhuu aikuisten keskustelun päälle, kaipaa älyttömästi huomiota jne...



Mutta eiköhän tuokin mene ajallaan ohi...

Meillä 4,5 v ja tätä on ollut kohta vuoden.



Laitan vääränlaisen juomalasin, ja tyttö alkaa kirkumaan ja parkumaan ja huutamaan. Haluaa kaakaota ja pyytämisen sijaan tulee parkumaan täyttä päätä.



Aivan kaikesta, joka asiasta, saa parkumiskohtauksen.



Ei se mitään, huutakoot. Mutta meillä on aiemmin kokemus siitä, että kun lapseni parkuvat, kirkuvat ja huutavat, naapurit kuvittelevat että minä pahoinpitelen heitä. Aiheita nimittäin tulee aivan jatkuvasti ja kitinän tai marinan sijaan etenkin tämä nuorempi, tyttö, alkaa kirkumaan ja huutamaan, ikään kuin kyseessä olisi isompikin tai vakava asia.

4v lapsi on siis ihan parin viime kuukauden alkana aloittanut ihmeellisen jatkuvan valituksen ja kitinän joka asiasta. Kaiken pitäisi tapahtua just samalla sekunnilla kuin hän haluaa, kärsimättömyys on kasvanut aivan uusiin mittoihin ja muutenkin käytös muistuttaa lähinnä uhmaikäisen kiukkukohtauksia. Mistä ihmeestä tällainen nyt yhtäkkiä on tullut? Onko muiden samanikäisillä ollut tällaista? Vielä jokin aika sitten lapsi oli siis ihan tavallisen kiltti, joskin omapäinen hän on aina ollut.

Kyllä varmasti lastasi jokin vaivaa.Oletko yrittänyt jutella? Onko mitään erityistä teidän elämässänne viime aikoina?Ehkä hän kuitenkin todella pyrkii viestittämään jonkinlaista stressiä jostakin.Puhuminen kyllä tavallisti auttaa jos tietää mistä kenkä puristaa.

Jatkuvaa vinkumista. Itkeminen on vähentynyt. Alussa jokainen kielto sai parkumisen aikaiseksi. Nyt vingutaan ja kitistään kaikesta (!!). "Mä en saa ikinää......."



Koskakohan tämä loppuu? Murrosiän alkaessa?

4-Vuotias tyttö saa siitä raivo kohtauksen kun pitää siivota lelut lattialta ja kerran se suuttui jostain löi siskoaan ja juoksi työ pöydän alle ja huusi MÄ EN TUU TÄÄLTÄ POIS MÄ NUKUN TÄÄLLÄ mitä ihmeitä siis voisiko hän jo lopettaa kun korviin sattuu ja ei halua puhua siitä mitä tapahtuu ☹️😮😱🙄

Meillä 4v sanoi eilen ensimmäisen kerran että lähtee kyllä kotoa pois. Meni jo eteiseenkin. Ei sitten kuitenkaan avannut ovea. Olin itse vaan rauhassa keittiössä ja harmittelin hänen lähtemisaikeita. Syy oli joku maailman mitättömin.. en edes muista! Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, että ei tässä uuden keskellä olla. Mutta kyllä sitä vaan äimän käkenä tuota muutosta seuraa! Kavereiden kanssa alkanut menemään sukset ristiin eikä sovittelusta enää tietoakaan. Kaikki samat mitä muillakin. Väärä smoothie kiukuttaa vaikka sen valitsi. Siskoa muksitaan. Yritän imeä kaiken ihanuuden tuosta pojasta kun hän on hyvällä tuulella. Silloin sylikin kelpaa. Kiukkuisena mikään lepyttely ei auta, eikä tarvitsekaan. Purkakoot tuntojaan (kohtuuden nimissä).