Kuka ottaa kotiäidin töihin?

Itse palkkaan aina asennetta...papereilla ja muulla ei niinkään ole merkitystä. Meille palkattiin sihteeriksi kotiäiti, pari vuotta piti rääkätä että ruvettiin saamaan normaalit tuottavuudet irti "äidistä".

Työelämä on kovaa yhteiskunnan määrämien maksujen ja velvoitteiden vuoksi. Sitä suurempi merkitys on sillä että työntekijällä on "tappava" asenne työhön.

Leivästä taisteleva isä

hoitamisen? Ehtiikö tämä sankari-isä itse viettää aikaa jälkeläistensä kanssa?

Kyllä tässä kerkeää lasten kanssa olemaan, aivan normaalisti. Töissä vaan mietitään vain ja ainoastaan tuottavuutta. Joskus parasta tuottavuutta on pehmeä ja mukava johtaminen...mutta missä bisneksessä "koti ja lapset" on kilpailukykyistä???

Perhepäivähoidossa ehkä... mutta jo päiväkodin perustaminen on puhdasta liiketoimintaa.

Meillä pienimmäinen on perhepäivähoitajalla (3v) ja yksi päiväkodissa, iso koulussa.

Eri asenteella työelämään!

Mutta voihan olla, että oma toisenlainen kokemukseni vain hämää. Olen saanut akateemista koulutustani vastaavaa työtä myös kotiäitivuosien jälkeen.



Olisiko yrittäminen vaihtoehto?

Tämän huomasin, kun hain kolme vuotta töitä turhaan. Minulla on korkeakoulututkinto ja olin 8 vuotta kotiäitinä. Se on ilmeisesti työntantajille selvä merkki siitä, ettei kykene tekemään töitä.

Aluksi etsin kivoja ja mielenkiintoisia koulusta ja työkokemusta vastaavia töitä. Sitten vähemmän kivoja. Sitten jo ihan muilta aloilta. Ja lopulta ihan mitä vaan. En päässyt siivoojaksi, en päiväkoteihin avustajaksi, en kaupan kassalle, en hyllyttämään, en kokoamaan kyniä, en kirjoittamaan tekstejä puhtaaksi, en pakkaamaan tavaroita pahvilaatikoihin. En siis kelvannut kenellekään.

Rupesin sitten perhepäivähoitajaksi. Töitä riittää.

Minäkin olen korkeakoulutuettu pph. Kun oli ollut joitakin vuosia pph:na, mua pyydettiin jo omankin alan hommiin, mutta en enää halunnutkaan. Tykkään pph:n työstä.

Sait kiteytettyä asian aivan pähkinänkuoreen.

Työelämä varsinkin yksityisissä yrityksissä on hyvin vaativaa. Pienet lapset saattavat olla pelote koska pahimmillaan se tarkoittaa sitä että työnantajan on kustannettava 4 palkallista lastenhoitopäivää kuukaudessa.Usein mukaan tulee myös työntekijän erittäin matalalla kynnyksellä haetut omat sairaslomat. Koti kiehtoo liikaa useimpia kotiäitejä vielä työelämässäkin.

Suosittelen sinulle alati paisuvaa julkista sektoria jossa saat tehdä stressivapaata työtä saman henkisten ihmisten kanssa.

Jos äitiys on nro. 1., eu sua kukaan Ira. Mä haluan työntekijän, jolle työt on työaikana prioriteetti.

huomannut saman, kotiäitejä ei palkata, itse olen ollut 5v kotona. Minulla on kyllä työpaikka jonne palata mutta olen tässä laittanut hakemuksia muuallekin, Ja se jo että olen kolmessa haastattelussakin ollut, 6 hakemusta laittanut. Ja olen kyllä koulutettu ja oman alan töitä olen hakenut Mutta en lannistu :)

Itse olin kotiäitinä 6v. (2 lasta). 1½v. töitä etsin ja sitten aloin perhepäivähoitajaksi :). KOulutusta alalle ei ole,mutta minulle riittää, että hoitolapset viihtyvät meillä erittäin hyvin ja heidän vanhempansakkin ovat oikein tyytyväisiä :).

Hei,



mieti millä asenteella haet töitä. Paistaako liikaa koti läpi? Periaatteessa kotiasiat ei saa häiritä työtä...



Itse palkkaan aina asennetta...papereilla ja muulla ei niinkään ole merkitystä. Meille palkattiin sihteeriksi kotiäiti, pari vuotta piti rääkätä että ruvettiin saamaan normaalit tuottavuudet irti "äidistä".



Työelämä on kovaa yhteiskunnan määrämien maksujen ja velvoitteiden vuoksi. Sitä suurempi merkitys on sillä että työntekijällä on "tappava" asenne työhön.



Leivästä taisteleva isä

Vaikka kukaan ei huolisi sinua töihin, lapsellesi olet maailman tärkein ihminen. Älä lannistu!

Hei, mieti millä asenteella haet töitä. Paistaako liikaa koti läpi? Periaatteessa kotiasiat ei saa häiritä työtä... Itse palkkaan aina asennetta...papereilla ja muulla ei niinkään ole merkitystä. Meille palkattiin sihteeriksi kotiäiti, pari vuotta piti rääkätä että ruvettiin saamaan normaalit tuottavuudet irti "äidistä". Työelämä on kovaa yhteiskunnan määrämien maksujen ja velvoitteiden vuoksi. Sitä suurempi merkitys on sillä että työntekijällä on "tappava" asenne työhön. Leivästä taisteleva isä

ainakin hyvin epäeettiseltä se kuulostaa. Ehkä se on tämän ajan henki. En arvosta tuollaista asennetta työnantajalta. Työntekijääkin tulee arvostaa ihmisenä, ei vain tehokkaana tuottavuusyksikkönä.

-ohis

varsinkin vanhainkoteihin palkataan epäpäteviäkin kun päteviä ei vaan löydy..

Tämän huomasin, kun hain kolme vuotta töitä turhaan. Minulla on korkeakoulututkinto ja olin 8 vuotta kotiäitinä. Se on ilmeisesti työntantajille selvä merkki siitä, ettei kykene tekemään töitä.



Aluksi etsin kivoja ja mielenkiintoisia koulusta ja työkokemusta vastaavia töitä. Sitten vähemmän kivoja. Sitten jo ihan muilta aloilta. Ja lopulta ihan mitä vaan. En päässyt siivoojaksi, en päiväkoteihin avustajaksi, en kaupan kassalle, en hyllyttämään, en kokoamaan kyniä, en kirjoittamaan tekstejä puhtaaksi, en pakkaamaan tavaroita pahvilaatikoihin. En siis kelvannut kenellekään.



Rupesin sitten perhepäivähoitajaksi. Töitä riittää.

voin ottaa sinut töihin. Tarjoan sinulle siivousalantöitä. Missä päin asut? työt olisivat pkseudulla.

Itse palkkaan aina asennetta...papereilla ja muulla ei niinkään ole merkitystä. Meille palkattiin sihteeriksi kotiäiti, pari vuotta piti rääkätä että ruvettiin saamaan normaalit tuottavuudet irti "äidistä".

Työelämä on kovaa yhteiskunnan määrämien maksujen ja velvoitteiden vuoksi. Sitä suurempi merkitys on sillä että työntekijällä on "tappava" asenne työhön.

Leivästä taisteleva isä

hoitamisen? Ehtiikö tämä sankari-isä itse viettää aikaa jälkeläistensä kanssa?

vaan Tampereen kainalossa. Täällä ei ole opettajistakaan pulaa, vaan jokaiseen sijaisuuteen kyllä löytyy päteviäkin hakijoita. Olen miettinyt koulutukseni laajentamista aineenopeksi, mutta valitettavasti oman alani aineenopeilla on myös huono työllisystilanne.