Millainen ihminen paiskoo riidellessään ovia?

helposti tulistuva ihminen joka purkaa agressionsa mieluummin tavaroihin kuin ihmisiin. Tiedostan, että on hieman ongelmia vihanhallinnan kanssa. Mutta meidät kasvatettiin niin, että aina saa lyödä ja riidat ratkaistiin väkivallalla joten olen tullut mielestäni pitkän tien jo.

Oli myös marttyyri, negatiivisten kuningas, itsekäs sekä ei osannut puhua, hallita vihaansa ja oli oppinut häpeämään äitiään jo pienenä. Ailahtelevainen alkoholistimarttyyri äitinä ei kasvattanut pojasta miestä.

ihminen kysyy näin tyhmiä?

helposti tulistuva ihminen joka purkaa agressionsa mieluummin tavaroihin kuin ihmisiin. Tiedostan, että on hieman ongelmia vihanhallinnan kanssa. Mutta meidät kasvatettiin niin, että aina saa lyödä ja riidat ratkaistiin väkivallalla joten olen tullut mielestäni pitkän tien jo.

Täällä toinen tulistuva, jolla ongelmia vihanhallinnan kanssa. Enkä voi edes syyttää kasvatusta.

Saatan paiskoa ovia, kun ottaa tarpeeksi päähän. Olen myös lyönyt nyrkillä seinään, potkaissut oveen...

Tällainen akateeminen kolmekymppinen perheenäiti täällä.

kun on riitaa ja ennen kuin tulee sanottua pahemmin, lähtee mieluummin lenkille, niin pamauttaa ovi TÄYSIÄ kiinni noin niinku viimeiseksi sanaksi... =)



(Mitähän äidinkielen opettajani tuumaisi sanajärjestyksestä..:!?)

Sellaista en hyväksy, että otetaan passiivinen ylivalta poistumalla paikalta. Pahimmassa tapauksessa tähän vielä mökötetään viikko päälle...

Syntyy kun kourallisen ruokailuvälineitä paiskaa metrin korkeudelta tiskialtaaseen. ahhh miten se siippa seinän takana säikähtääkin ;)

parempi sekin kun etten pahoinpitele ihmistä tai eläintä. Lapsena sain itse ruumiillista kuritusta mutta omaa lastani en kurita niin. Silti välillä hermot menevät niin totaalisesti kaikkiin pelleilyihin ja lasten kiukutteluun että saatan huutaa ja paiskaista ovea. Typerältä tuntuu jälkikäteen mutta en osaa olla jatkuvasti viilipytty, se ei vain mitenkään onnistu vaikka olen yrittänyt parhaani.

Olen aina selittänyt lapselle miksi äitiä on suututtanut ja kysynyt mikä lasta suututti, anteeksi on pyydetty puolin ja toisin.

Minun menneessä suhteessani nainen aloitti huutamalla, jatkoi paiskomalla ovia, otti maustetta heittelemällä petivaatteita ja kruunasi kokonaisuuden hyökkäämällä nyrkit ojossa päälle. Enempiä temppuja en odottamaan jäänyt: lopetin suhteen sen ensimmäisen päällekarkauksen jälkeen.



Ja ei: 20cm lyhyempi nainen ei ole minulle fyysisesti uhka. Minä nyt vain en sattuneesta syystä halua olla sellaisessa parisuhteessa, jossa väkivalta on yksi riitelemisen väline.

parempi sekin kun etten pahoinpitele ihmistä tai eläintä. Lapsena sain itse ruumiillista kuritusta mutta omaa lastani en kurita niin. Silti välillä hermot menevät niin totaalisesti kaikkiin pelleilyihin ja lasten kiukutteluun että saatan huutaa ja paiskaista ovea. Typerältä tuntuu jälkikäteen mutta en osaa olla jatkuvasti viilipytty, se ei vain mitenkään onnistu vaikka olen yrittänyt parhaani. Olen aina selittänyt lapselle miksi äitiä on suututtanut ja kysynyt mikä lasta suututti, anteeksi on pyydetty puolin ja toisin.

Minun mielestäni parempi on olla paiskomatta. Huomaat sen sinä päivänä kun lapsesi on siinä oven välissä, tai sormet.

Ja ihan turha väittää että suuttumus ei "laukea" ilman paiskomista. Sinä olet sen tunteen ihan itse keittänyt päässäsi joten sen voi haihduttaa siellä päässä myös ihan itse. Ilman väkivaltaa. ja voin kertoa että kinäkin huudan ja olen välillä epäreilu mutta lasten ei tarvitse pelätä kotona minkäänlaisia hallitsemattomia raivokohtauksia.

Potentiaalinen väkivallantekijä ja kännitappaja. Tyypillinen ääliö, joka ei kunnioita lähimmäisiään ja on tottunut yhtä älykkääseen ja kypsään itseilmaisuun kuin uhmaikäiset. Epäonnistuneita yksilöitä, joiden ei missään tapauksessa pitäisi ainakaan lisääntyä. Traumatisoivat lapsensakin.



Pitää vain toivoa, että nämä raivopäät jättävät sen oman paksun kuulansa sen sulkeutuvan oven väliin. Ja tarpeeksi usein.

Äkkipikainen en ole. Minua tarvitsee ärsyttää vähän pitemmän aikaa, ennen kuin paiskon ovia. Se on tosin harvinaista.



Onneksi en ole pitkävihainen.

Mä en ainakaan viitsisi omaa ovea paiskia.

ja riitelemme harvoin mieheni kanssa, ja hän on huomannut että jos lähden ovet paukkuen niin olen hän on tosissaan minut silloin suututtanut ja hetken päästä haluaa pyytää yleensä anteeksi ja silloin sovitaan puolin ja toisin. tehoaa

Minun äitini paiskoi ovie sellaisella voimalla että taulutkin helisivät. Tämä siis silloin kun olin pieni.