LASTENSUOJELU asiaa ja kysymys!!!

Eli kaikki tuonkin alkoholismiketjun lapset olisi halunneet asua kotona ja siivota isänsä oksennuksia ja kuunnella kun omaa äitiä hakataan?

Kyllä mä muistan joskus toivoneeni, etä joku veisi mut pois. Ja hävenneeni sitä samantien. Ei lapset osaa ajatella niin kylmän rationaalisesti, että tämä on vanhempien vika ja heidän häpeä janolisi parempi kun mminä pääsisin tästä pois. Mutta lapset myös häpeää tilannetta ja toivovat, ettei kukaan huomaisi sitä. Ti ettei se olisikaan oikeasti niin hirveä, vaan että olisi itse tajunnut väärin ja oma perhe olisikin ihan normaali. Ja sit sitä kuitenkin kaikesta huolimatta myös rakastaa vanhempiaan ja haluaa pitää niistä huolta. Vaikka ne on täysiä kusipäitä silloinkin kun ovat melkein selvinpäin. Mä tiedän alkoholistien lapsia, jotka käyvät hoitamassa vanhempiaan hoitokodissa viikoittain...

kuitenkin olla siellä kotona olkoon pedofiliaa/alkoholismia/väkivaltaa ksoka lapsi aina rakastaa omia vanhempiaan ja haluaa loppupeleissä asua tämän kanssa.

Vastasin itsekkin tuohon aikaisempaan ketjuun alkoperheen lapsena. Tuntuu ajatuskin järkyttävältä, että olisin joutunut eroon vanhemmistani. En missään nimessä olisi halunnut, että kukaan ulkopuolinen olisi puuttunut asiaan.



Meillä ei fyysistä väkivaltaa ollut koskaan. Vaikka elämä muuten olikin aika erikoista.

Eihän asia ole ollenkaan näin mustavalkoinen. On niin monenlaisia alkoholisti perheitä. Kuten aikaisemmassakin ketjussa todettiin moni silti rakasti ja rakastaa paljon vanhempiaan.



Onhan näitä asioita joutunut aikuisiällä työstämään terapiassa jonkun verran tietenkin. En silti koe että olisi koskaan tarvinnut pelätä kotona. Se on varmasti yksi suuri tekijä, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi pelossa elää. Nälissään ei tarvinnut olla ja lelujen, vaatteiden ja harrastusten puolesta olin kovin lellitty aina. Olen saanut lemmikkejä, purjeveneen ja mitä ikinä onkaan tullut silloin lapsena mieleen harrastaa. matkustaa ympäriinsä ja toteuttaa itseäni luovasti. En usko, että olisin yhtä kokemusrikasta lapsuutta ja nuoruutta voinut saada muiden vanhempien kanssa.



Tietysti nyt aikuisena on täytynyt opetella siihen että elämässä ei aina saa kaikkea materiaa mitä haluaa. rakkautta ei kuulu osoittaa rahalla. Tunnepuoli ja rakkauden ja lämmön osoittaminen sekä toimintamallit parisuhteessa ovat olleet hakusessa.



En silti vaihtaisi päivääkään pois. Joka hetki elämässä tähän asti on muovannut minusta juuri tämän ihmisen kuka tänään olen. Arvokas juuri tällaisena.

Itse en myöskään olisi halunnut, että joku olisi ilmoitellut johonkin ongelmistamme. Äidillä oli mielenterveysongelma ja välillä (lääkitys hukassa) meno oli aika inhaa, mutta siitä huolimatta olen viettänyt ja elänyt ihan hyvän ja mukavan lapsuuden. Tarvittaessa löytyi tukiverkkoa ihan lähipiiristä.

Suurin osa täällä huutelee aina sen ls ilmoituklsen perään, tuntuu että joka toinen on harva se pä ivä tekemässä jostain ilmoitusta.



Kuitenkin sama osa on sitä mieltä että lapsi on onnellisempi kotonaan olkoon siellä minkälaista tahansa.



Eli onko ilmoitus siis lapsen parhaaksi vai ei?



Tosin jo tässä ketjussa huomaa noiden kahden vastanneen ongelmat, aikusia jotka vieläkään eivät ole kunnossa, luulevat vain niin. Alkoholismi vahingoittaa pitkälle elämää ja saa luulemaan vielä aikuisenakin että kaikki oli oikeastaan sittenkin ihan hyvin...



Eikä koskaan saada edes tietää minkälainen ihminen sitä olisi jos olisi saanut elää normaalin lapsuuden.



Sinä joka sanoit että kävit jopa terapiassa... hei, ei normaalit ihmiset käy terapiassa puhumassa lapsuudestaan. ei ole tarvetta. ja silti väität että parempi näin. Mistä tiedät? Kun et ole parempaa saanut? Edelleen puolustellaan omia vanhempia, säälittävää.

kummalta, mutta en minä toivonut, että kukaan saisi tietää. Sossuista en ollut edes tietoinen, kun olin lapsi 70-luvulla. En tosiaan osannut edes ajatella, että kukaan/mikään ulkopuolinen taho olisi ketään meistä voinut auttaa.



Eli täysin päinvastainen tilanne kuin ap:llä.

huonoissa oloissa lapsuutensa, elävät sitä myös nyt aikuisenakin. Yleensä nämä asiat periytyy.



Eli kaikki väittää että ei olisi halunnut että tehdään lapsena ilmoitus koska samoihin oloihin on asettanut oamt lapsensa ja puolustellaan että hyvä minustakin tuli.



Katso peiliin ja sano rehellisesti että tuliko? arvostatko itseäsi ja suojelet lapsiasi kaikelta pahalta? Vai ajauduitko itsekkin alkoholistin kanssa naimsiin?

ja häpesin vanhempiani paljon ja hävetti jos joku näki mitä tapahtui. Silti salaa peiton alla yksin toivoin että voi kumpa pääsisi pois tästä helvetistä!!!! Ja luonnollisesti sitä ajatteli että joku tulisi pelastamaan....



ap

alkoholistin kanssa naimisiin, mutta itsestäni tuli sellainen, siinä ei peilejä tarvita...

Et saanut suutasi auki itse opettajille tai kouluterveydenhoitajalle jne.jne.? Tuliko sinusta yhtä saamaton ja oma-aloitekyvytön myös vanhempana?

huonoissa oloissa lapsuutensa, elävät sitä myös nyt aikuisenakin. Yleensä nämä asiat periytyy. Eli kaikki väittää että ei olisi halunnut että tehdään lapsena ilmoitus koska samoihin oloihin on asettanut oamt lapsensa ja puolustellaan että hyvä minustakin tuli. Katso peiliin ja sano rehellisesti että tuliko? arvostatko itseäsi ja suojelet lapsiasi kaikelta pahalta? Vai ajauduitko itsekkin alkoholistin kanssa naimsiin?

Terv. aiemmin vastannut, jonka äidillä oli mielenterveysongelmia. Elän itse ihan normaalia perheelämää:)

huonoissa oloissa lapsuutensa, elävät sitä myös nyt aikuisenakin. Yleensä nämä asiat periytyy. Eli kaikki väittää että ei olisi halunnut että tehdään lapsena ilmoitus koska samoihin oloihin on asettanut oamt lapsensa ja puolustellaan että hyvä minustakin tuli. Katso peiliin ja sano rehellisesti että tuliko? arvostatko itseäsi ja suojelet lapsiasi kaikelta pahalta? Vai ajauduitko itsekkin alkoholistin kanssa naimsiin?

Terv. aiemmin vastannut, jonka äidillä oli mielenterveysongelmia. Elän itse ihan normaalia perheelämää:)

vaikka sinun kohdalla ei onneksi näin ole käynyt... luulisis sun tietävän näistä asioista.

Juoppo äiti

Tuli tossukka jolle kaikkien muiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin oma. Yritän avioliitossanikin olla vastuussa mkuiden tunteista, piristän jatkuvasti kaikkia ja jos jollain on paha olla kuvittelen senkin olevan minun vikaani.



Minulla ei ole väliä, haluilla ja toiveilla ei ole mitään merkitystä. Teen kaikkeni toisten eteen ja luovun itse kaikesta. En ole edes marttyyri vaan kuvittelen tämän olevan oikea tapaa elää ja olla.



Olen kyynysmatto ja luuseri, en ole koskaan ollut oikeasti vihainen kenellekkään.



ap

Sen sijaan joku huostaanotto olisi ollut kauhea paikka, ja varmasti antanut huonommat eväät elämääni kuin mitä nyt olen saanut. Nuo ap:n oireet ovat minullekin tuttuja ja yritän selviä niitä terapian avulla.

Eli lapsen mielestä lapsen paras on aina kuitenkin olla siellä kotona olkoon pedofiliaa/alkoholismia/väkivaltaa ksoka lapsi aina rakastaa omia vanhempiaan ja haluaa loppupeleissä asua tämän kanssa.

Vanhempiani en rakastanut, kuten eivät hekään minua. Oli kammottavaa elää ihmisten kanssa jotka vihaisivat minua. Tosin olisiko se jossain lastensuojelukeskuksessa ollut sen paremmin? Mitä olen alan työntekijöitä nähnyt, niin ei välttämättä. En ihmettele, miksi lastensuojelutapaukset syrjäytyvät.

on tietysti hieman eri asia kuin alkoholisti.



Ja sitten vielä että alkoholisti on aivan eri asia kuin ihminen joka käyttää alkoholia.



Jos vanhempien alkoholinkäyttöön lähdetään vetämään nollarajaa, poistetaan lapsilta mahdollisuus nähdä miten hänen vanhempansa käyttävät alkoholia. En ole koskaan ymmärtänyt näitä nurkan takana tupakoitsijoita, enkä ymmärrä myöskään miksi tavanomainen alkoholinkäyttö ei lapsiperheissä ole vastuullista vanhemmuutta, vaan se on "alkoholiongelma".



Alkoholi on päihde, tupakka on "nautintoaine" samoin kuin esim. kahvi tai sokeri. Vanhempien vastuulla on opettaa lapselle miten näitä kohtuudella käytetään. Miten päihteitä käytetään turvallisesti, kuinka nautintoaineissa pidättäydytään kohtuudessa. Aikuisen pitää pystyä perustelemaan omat valintansa lapselle, ja ohjaamaan häntä terveellisiin elämäntapoihin. Näistä asioista täytyy olla valmis taittamaan kovastikin peistä aikuistuvan nuoren kanssa. Ja pitää tietää milloin nuori on valmis ottamaan vastuun niistä itse.



Jos lapsi ei koskaan nää alkoholinkäyttöä kotonaan / lähipiirissään hänelle jää aika paljon kysyttävää asiasta. Itse mieluummin suon että lapseni on nähnyt oman tapani käyttää alkoholia, ja pitää sitä nk. normina, kuin esim. ekaa kertaa nähdä alkoholinkäyttöä läheltä sitten kun hän itse alkaa sitä kenties käyttämään. Näkee kaverinsa örveltämässä ja ajattelee että näin se kuuluu tehdä.

huonoissa oloissa lapsuutensa, elävät sitä myös nyt aikuisenakin. Yleensä nämä asiat periytyy.

Eli kaikki väittää että ei olisi halunnut että tehdään lapsena ilmoitus koska samoihin oloihin on asettanut oamt lapsensa ja puolustellaan että hyvä minustakin tuli.

Katso peiliin ja sano rehellisesti että tuliko? arvostatko itseäsi ja suojelet lapsiasi kaikelta pahalta? Vai ajauduitko itsekkin alkoholistin kanssa naimsiin?

Johtuu ihan siitä, että minulla on aivot joilla ajatella.

Katkaisin välit sukuun, ja vietän tänä päivää elämää hyväosaisena. Parempaa miestä en olisi voinut toivoa ja lapsillamme ovat asiat oikein hyvin.

Itse muistan toivoneeni isäni kuolemaan. Huostaanottoa en, sillä eroa äisistä, ainosta suojeliaani isäni väkivaltaa ja hullutta vastaan pelkäsin niin etten saanut öisin unta. Pelkäsin myös sitä, että isä tappaa äidin. Uhkasi tehdä niin meille kaikille. En osannut kuvitellakaan keneltä olisin voinut kysyä apua - olin vasta alle kouluikäinen. Kun ero lopulta tuli, oli se valtava helpotus. Olin silloin 8.