Selviääkö perheenäiti ilman ajokorttia?

t. neljän ajokortiton äiti

Ei autolla ajaminen niin vaikeaa ole-suurinosa ihmisista oppii sen. Ei tosiaan kannata jäädä miehen kuskaamisen armoille. Kyllä se auto on aika välttamätön, jos haluaa elää"menevääa" elämää lasten kanssa. Ilman autoa meneminen lasten kanssa on niin hidasta ja vaivalloista, että menot jää menemättä.

Omasssa lapsuudenkodissani äidillä ei ollut ajokorttia ja kyllä minusta oli aika turhauttavaa katsella, kun äiti oli täysin isän aikatauluissa kiinni. Hän ei ikinä voinut tehdä mitään suunnitelmia konsultoimattaa isää, kun kaikkeen tarvittiin autoa.

Myös minulla oli traumoja kolarista autokouluun mennessä.

Ajoin kortin vasta 36v! Ei mukavoi oppia ja pah! hienosti meni, ei se vaikeata ole, mutta uskallusta vaatii. autokoulussa suorastaan hauskaa



se kiva ja hyödyllinen taito olla olemassa

ei jää menot menemättä.



Meillä neljä lasta eikä autoa ollenkaan. Bussit ja junatkin on olemassa.

Tuohon kysymykseen, että tarviiko autoa, vois vastata et riippuu missä asutte.

Täällä stadissa metron varrella ei todellakaan tarvii autoa.

Mulla on ajokortti mutta pelkaan ajamista niin paljon etten aja. Tietysti asuinpaikka ratkaisee, eli julkisten ulottuvilla pitaa asua. Meilla 2 lasta ja kolmas tulossa, enka ole koskaan heita ajanut minnekaan. Bussilla ja metrolla matkustetaan. Auto on kylla taloudessa ja mies ajaa, viikonloppuisin kaydaan koko konkkaronkka tekemassa viikon ruokaostokset yhdessa autolla (mika sopii miehelle koska tykkaa itse laittaa ruokaa ja haluaa olla valitsemassa aineksia), jotain pienta voi ostaa kavellen viikollakin.

mä en pärjäis,inhoan julkisia,YÄKS! Omalla autolla on niin helppo mennä millon huvittaa ja esim.tänään ku auto on miehellä, menen menoni kävellen... Mutta pärjää sitä ilmankin,jos on pakko,mä oon vaan niin tottunut ajelemaan... =)

Minulla on ajokortti enkä ole ajanut vuosikausiin. Olin myös kolarissa ja sen jälkeen en ole ajanut autoa (en itse ajanut kyllä autoa kun olin tuossa kolarissa mutta silti).



Tosin olen tässä miettinyt että josko ajaisin taas pikkuisen. Ajattelin ihan ottaa yhteyttä autokouluun ja kertoa että kortti löytyy mutta en ole ajanut 10 vuoteen ja pääsisinkö muutamalle ajotunnille jne.

Mä itse ajoin ajokortin 30-vuotiaana,kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Yhden kanssa pärjäsi vaunujen,ja isompana pyörän kanssa. Meiltä on neuvolaan kolme kilometriä,eikä bussit tosiaankaan kulje.. Puoli vuotta kuljin tuplavaunujen kanssa,mutta kun lapset sitten kasvoivat, alkoi työntäminen selässä tuntumaan. Nyt hommasin auton,niin on kulkeminen melkoisen paljon helpompaa..



Kyllä ne sinne autokouluun vähän vaikeampiakin tapauksia ottaa,mutta jos mäkin opin autoa ajamaan,niin kyllä sitten muutkin. Tosin vähän kauemmin se oppiminen taisi sujua kuin jos olisi 18-vuotiaana ajanut.

mutta sitten kun alkaa olla harrastuskuskausta ja jos on enemmälti lääkäriinmenoja ja sinne pitää ottaa myös terveet mukaan, niin hankalaa se on.

Minä en kestäisi jos kauppaan menoon pitäisi pyytää kyyti mieheltä, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Alle puoli kilometriä on ostarille, jolla kaksi ruokakuppaa, apteekki yms päivittäiskaupat ja bussit ja ratikka vie isompiin liikkeisiin. Lasten harratsukset on valittu niin, että pyörällä ja bussilla pääsee - ja tarvittaessa osaan pyytää kyytejä. Miehen autoa ja kyyditystä tarvitsen vain kesän mökkimatkoilla. Omien vanhempeni mökillekin pääsee junalla 10 km päähän, mistä isovanhemmat noutaa.



Autonajokyvyttömänä ei olisi tullut mieleenkään muuttaa minnekään omakotialueelle, mistä ei todellakaan pääse minnekään ilman omaa autoa. Hyvät yhetydet ja miellyttävä asuinseutu on aina olleet mulle tärkeämpiä asuntoa valitessa kuin neliöiden määrä...

Mutta jos asutte jossain haja-asutusalueella, niin auto tuntuu aikas tarpeelliselta.

että lääkäriin me mennään taksilla, jos ei bussit kulje sopivasti. Matka on lyhyt, joten kustannus ei ole valtava eikä tarvitse miettiä parkkipaikan löytymistä.



Olen huomannut että autoilijat tulevat helposti riippuvaisiksi autosta eivätkä osaa enää ajatella muuta liikkumistatapaa kuin oma auto. Vähänkin isompien lasten kanssa esim. pyörä on usein jopa nopeampi tapa kulkea alle 10 km matkoja ja sen jaksaa jo ekaluokkalainen rauhalliseen tahtiin polkea. Ja lisäksi säästyy rahaa, luontoa ja kunot kasvaa kaikilla.

Ajokortti ja auto löytyy, mutta ihan hyvin päästään kävellenkin ja pyörällä.

jatkossa saattaa ongelmia ilmaantua

ja siitä, mihin on tottunut. Miten paljon on tottunut liikkumaan ja tekemään vai viihtyykö vain kotona. Pääkaupunkiseudulla onessa paikassa pärjää oikein hyvin ilman autoa, ja näin on myös kaupunkien keskustoissa ja keskustojen liepeillä. Itse ajan autoa, mutta meillä on kahden kilometrin säteellä kaupat, kirjastot, uimahallit, päiväkodit, kaverit... Eli hyvin pärjää ilman autoa ja ei tarvitse aina autolla lähteä joka paikkaan.



Itse en missään nimessä pärjäisi ilman korttia sellaisessa paikassa, josta joka paikkaan on lähdettävä autolla. yksi kaverini ei aja autoa ja muuttivat juuri tällaiseen paikkaan. Jos mies on töissä, kaverini ei pääse mihinkään. Muulloinkin miehen pitää aina lähteä kuskiksi, jos kaveri haluaa johonkin, pitää meno ja paluu sovittaa siten, että miehelle sopii kuskina toimiminen. Ei sopisi minulle, sen verran itsenäisesti olen tottunut liikumaan ja menemään.

Jos taas asuu jossain missä sitä ei ole on varmasti vaikeampaa, mutta voihan silloinkin yrittää järkkäillä jotain kimppakyytejä naapureiden tai muiden lähiseudun asukkaiden kanssa. On ekologisempaakin :) Jos kimppakyyteihin päätyy niin tietty kannattaa tarjota bensarahaa tms.

pärjää. ei mullakaan ole. tällä hetkellä meillä ei ole edes autoa