Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua puhua, koko perhe on uupunut ja voi huonosti.
22.03.2009 |
Erinäisistä syistä meillä on ollut todella rankka syksy ja talvi. Kok perhe voi huonosti. Itse olen voimieni äärirajoilla, lapset oireiilevat ja ovat väsyneitä, mieskään ei kuulema voi hyvin. Mutta hän ei halua puhua. Sanoo vain, että puhuminen ei auta, pitää toimia. Mutta itselläni ei ole mitään käsitystä, miten toimia hänen mielestään ja oma-alotteiseti hän ei toimi. Mielestäni minun ja mieheni on tehtävä muutos yhdessä. Homma e toimi, jos mies odottaa, että minä tai lapset tai minä ja lapset teemme muutoksen. Selvyyden vuoksi laitan tähän nyt sen, että koen olevani yksin vastuussa koko perheestä ja kaikista hommista. Mies tekee vain omia hommiaan. Lapset potevat "isän ikävää." Minä "elämänkumppanin ikävää." Koen olevani lasten yksinhuoltaja. En saa mieheltäni vähimmässäkään määrin sitä tukea, jota kaipaisin, en lastenkasvattajana, perheenjäsenenä, aviomiehenä, elämänkumppanina. Olen yrittänyt puhua ja kirjoittaa kirjeitä ja puhua mesen välityksellä. Mies on sanaonut, että pääasia on, että minä pidän suuni kiinni. Tiedän, että mies on väsynyt -osin syystäkin- nalkutukseeni, mutta kun tuntuu, ettei kärsi sanoa kuin kissa, niin se on jo nalkutusta jariidan haastamista. Olen valvonut jo kaksi yötä tämän takia ja olen lopen uupunut. Lapset herää tunnin päästä. Mies tuli nukkumaan vasta puolitoista tuntia sitten ja nukkuu puolille päivin. Itse en voi siis nukkua. Hirvittää tuleva päivä, kun itse on puoli kuollut ja tiedän, etttä lapset valmiiksi tosi kiukkuisia ja itkuisia. Mitä teen? Antakaa neuvoja.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä onhan tuollaisessa epätietoisuudessa eläminen jo sinällään uuvuttavaa. Ja sitten lisätään vielä ne kokemukset, jotka teille on olleet rankkoja. Mutta siis vaikka niitä ei olisi, niin tosiaan sinut uuvuttaisi jo tuo, että mies ei puhu eikä kerro toiveistaan. Joten ei ihme, että väsyttää.
Aika lailla oot jo yrittänyt tuon keskusteluyhteyden luomiseksi. Ihan tuon kirjoittamasi perusteella vaikuttaisi siltä, että ihan noin vain se keskustelu ei aukea. Eli joko sun on tehtävä jotain tosi radikaalia, mikä herättää miehesi. Tai sitten varaat ajan pariterapiaan, ja toivot, että mies sitten tulee mukaan. Mutta yksinkin sinne voi mennä.
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa on ainakin täällä hyvin aikoja. Olin joskus vuosi sitten kuulemassa esittelyä sellaisesta, ja silloin sanottiin, että ensi viikolle saisi ajan, jos nyt tilaisi. Mutta tietenkin vaihtelee alueittain. Siellä on ammattilaisia auttamaan nimenomaan parisuhde- ja perheasioissa.
Meillä on kyllä tuota kestänyt nyt jo kohta pari vuotta ja alan olla henkisesti niin LOPPU, etten ihan todellakaan enää tiedä/tajua miten pitäisi toimia?:/
Meillä on monta lasta ja oma/yhteinenaika kortilla, MUTTA silti asian voisi puhua ja sitten katsoa miten toimitaan!! En ymmärrä ettei aikuinen ihminen tajua, ettei hän voi kohdella perhettään näin!! KAIKKI kärsivät...vaikka eipä sitä kyllä tuosta miehestä huomaan, hän vain ON:(
Olen yrittänyt laittaa tekstiviestejä, sähköpostia, puhua, pyytää jne jne...ei mitään merkitystä millään! Yhteenkään viestiin hän ei vastaa, puhumaan ei suostu...Olen yrittänyt kysyä, että mitähän menettää siinä jos asiat keskustellaan rehellisesti perin pohjin? Ei vastausta:/ Olen sanonut, että jos hän haluaa erota niin hän voi lähteä kunhan asiat on ensin puhuttu...Olen sanonut senkin, että en missään nimessä VOI enkä edes halua jatkaa näin, mutta mitään muutosta ei tapahdu mihinkään suuntaan...
En tiedä siis keinoa auttaa sinua, mutta toivottavasti saat miehesi juttelemaan pian...tai muuten teilläkin ollaan kohta samassa pisteessä kuin meillä...vuodet vierivät, mutta mitään muutosta mihinkään ei tapahdu:(
t. kohtalotoveri
et voi pakottaa häntä siihen.
Hae apua itsellesi ja sitä kautta voit muuttaa käytöstäsi ja toimintatapojasi perheelle edullisemmiksi. Jos toinen muuttuu, ei toinenkaan voi jatkaa entiseen tapaan.
Kyllä aika monella uhkailut ja painostamiset tai vaikka järkytys avaa padot ja puhettakin alkaa lopulta tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten syksyllä mies jättikin meidät. Ei jaksanut enää.
Ja onko "tilanne päällä" edelleen, eli jatkuuko rankkuus edelleen, vai onko näköpiirissä helpottumista. Johtuuko ongelmat miehen kiireistä, taloudellisista ongelmista vai mistä.
Sinun kannattaisi kuitenkin varmasti hankkia kuunteluapua jostain. Työterveys (jos olet työelämässä), kunnan mielenterveystoimisto. Ehkä unilääkkeitä, että pääset akuutin univajeen ja väsymyksen yli (se pahentaa kaikkea!).
Vaikka sinua ahdistaa ja on vaikeaa, niin koita parhaasi mukaan olla purkamatta sitä lapsiin. Älä riitele miehen kanssa, älä vaadi tilille ja juttelemaan (ainakaan lasten kuullen), koska siitä ei nyt näytä olevan mitään hyötyä. Hankit siis sitä jutteluapua muualta ja sieltä saat varmasti neuvoja, miten käsitellä tilanne miehen kanssa.