paniikkikohtaukset

Toki lapselle apua pitää hakea, mutta miksi tässä nyt hoidetaan seurauksia, ei syitä? Eli se koulukiusaaminen pitää saada loppumaan. Ota ap yhteyttä niin korkealle taholle kuin tarvitsee, tuollaista ei tarvitse sietää. Jos opettaja ei puutu, seuraava osoite on rehtori. Rehtoria voi painostaa hänen esimiehellään jne jne.

Itse olen kärsinyt vuosia paniikista. Lääkkeitä en tykännyt ottaa, joten keinona oli juurikin paperipussi, lasi kylmää vettä, ja yritin itseni puhua ympäri tilanteesta. Raskasta on noinkin, koska aina kohtauksen jälkeen olin todella väsynyt.

Missään nimessä ei saa alkaa välttämään tilanteita, joissa paniikki voi iskeä. Lapselle kannattaa vaan vakuuttaa, että ei ole mitään hätää ja siihen ei todellakaan kuole.

Voimia.

eli psykiatrille mars!



Jos et saa lähetettä kunnalliselle, niin mene yksityiselle. Pieni hinta mielenterveydestä. Ja jos teillä vaikka sattuisi olemaan vakuutus?



Sieltä saat tietoa eri vaihtoehdoista. Varmaan terapia olisi paikallaan, ja ne lääkkeet ovat kyllä erilaisia nyt kuin ennen. En usko että pojastasi niiden vuoksi mikään pilleristi kehittyisi.



Mutta tartu asiaan nyt, ettei ongelma paisu ja räjähdä käsiin! Pojan vuoksi!



Tsemppiä!

eikös paniikkihäiriö yleensä ole tyttöjen ongelma?

Luuletko tuntevasi meidät?

joo, asiasta ollaan menossa lääkärille, vaikka psykiatreja on muuten aika vähän tarjolla isoillakaan paikkakunnilla. Vakuutusta meillä ei ole, mutta kyllä minä maksan jos joku ongelma rahalla hoituu.



Ilmeisesti kohtausten tuloa ei voi lääkkeettömästi psyykata pois?

Ei, en luule tuntevani teitä. :) Kolmonen vain sattui olevansa lukevinaan että oli pojasta kirjoitettu. My bad.

Ajattelin vain, että mahdoitko tunnistaa meidät jostain, vaikka yritin olla kertomatta kovin montaa yksityiskohtaa. Moni nimittäin tuntee meidät ja vielä useampi luulee tuntevansa.