Miltä tuntuu, kun perheessä on tyttöjä ja poikia?

En tiedä, en ajattele lapsia niinkään sukupuolensa edustajina, vaan yksilöinä. Onhan se kai rikkaus, että on tyttö ja poika. Ehkä. En oikeastaan haluakaan ajatella sitä niin!



Mulla on kaksi rämäpäistä lasta, toinen on kuitenkin herkempi ja tunteellisempi, toinen vähän rohkeampi ja ennakkoluulottomampi. Ja kuten arvata saattaa, poika on tuo herkempi tapaus...

Vaikka ei sillä, oli se ihanaa sillonkin kun oli kaks tyttöä. Mutta oli se vaan hauskaa kun kolmonen olikin poika. Ei kyllä ole vielä pitkää kokemusta kun poika on vasta 10kk vanha.

Olen seurannut sekaperheiden pikkupoikia ja poika-poika-perheen poikia. Hempeitä piirteitä on mielestäni enemmän näillä sekaperheen pojilla ja osaavat leikkiä monipuolisemmin.

Yhdessä nuo leikkii niin poikien kuin tyttöjenkin leikkejä. Jokainen lapsi on yksilö ja omanlaisensa.

t. 2 pojan ja 2 tytön äiti

On tyttöjen ja poikien maailma sen verran erilainen että hauskaa seurata molempia

ainakin tuntemissani poikalapsisissa perheissä ollaan aina painimassa, kamppailemassa tai muuten nahistelemassa. Sellaisissa perheissä, joissa kumpaakin, en ole tällaiseen törmännyt, vaan riidat ovan verbaalisempia ja kovaäänisempiä :-)

Mun mielestä on kiva kun saa seurata pienen pojan kasvamista nuoreksi mieheksi ja tytön kasvamista naiseksi. Lapset on tavallaan samanlaisia kaikki, niillä on ne lasten omat jutut, mutta sitten ne on kuitenkin niin erilaisia kun vaan voi olla.

Meillä on 3 tyttöä ja 4 poikaa, neljä ensimmäistä vuorotellen ja molemmille sukupuolille on ollut hyödyllistä, että ovat pienestä saakka tottuneet leikkimään ja olemaan toisen sukupuolen edustajan kanssa. Luontevasti myös kaikki mahdollisuudet ovat olleet tarjolla ja niinpä yksi tytöistä on leikkinyt lähinnä dinoilla ja pehmoilla, pojat ovat työnnelleet nukenvaunuja ja keittäneet leikkihellalla ruokaa jne. Myöskään murrosiässä ei ole tullut ylilyöntejä, kun pojat ovat tutustuneet pienestä saakka siskojen kavereihinkin ja päinvastoin.

Kaksi ensimmäistä oli poikia, ja mitä eroa nyt tähän (syntynyt sekä tyttöjä että poikia lisää) ajattelisin, niin tietysti tuo suurperhe tuo oman säväyksensä. Ehkä ensimmäisten poikien kanssa olimme vielä enemmän ulkoilmaihmisiä, liikuntaharrastuksia järjestettiin molemmille paljon ja ehkä leikitkin muotoitui fyysisemmiksi.

Mutta tosiaan kuten joku toinenkin sanoi, niin enemmän yksilöllisiin eroihin kiinnittää huomiota kuin sukupuoleen.



Itselle on mukavaa että eiskoinen on tyttö ja jo kouluikäinen niin touhutaan paljon sellaisia tyttöjen juttuja yhdessä jo. Ja tytär kiinnostunut paljon mun harrastuksista ja touhuista (mm. ratsastus), eli mallia ottaa selvästi. Pojat varmaan kun kasvaa, niin seuraavat enemmän isän puuhia ja harrastuksia (mm. harrasteautot, joita mies ruuvaa).



Onhan se rikkaus että on molempia, varsinkin lasten kasvaessa. Pääsee näkemään sekä tytön että pojan kasvamisen koululaiseksi, teiniksi ja aikuiseksi. Omaksi itsekseen.



Ihan pikkulapsivaiheessa ei niin paljon ole väliä kumpaa sukupuolta on, kun meilläkin lapset leikkii kyllä yhdessä kaikenlaisia leikkejä (merirosvoleikkejä, taisteluleikkejä, keijuleikkejä, kotia, ym). Tytär on 7v ja pojat 4v ja 2,5v.

Ekasta en miettinyt juurikaan sukupuolta mutta kun tyttö syntyi niin ajattelin, että ihanaa kun on nyt molemmat.



Itse ajattelen, että äiti-tytär-suhde on rikkaus samoin kuin äiti-poika-suhde... Olen onnellinen kun on molemmat.



En mitenkään väheksy tai sääli ketään jos on vain yhtä sukupuolta olevia lapsia koska jokainen lapsi on kuitenkin tärkeä.

Minulle suurin merkitys siinä, että on molempia sukupuolia, on sillä, että lapset oppivat jo pienestä pitäen näkemään toisen sukupuolen elämää. Kasvoin itse siskojeni kanssa ja mieheni puolestaan veljensä kanssa. Olemme molemmat iloisia siitä, että omat lapsemme tutustuvat toisen sukupuolen arkeen jo lapsuudenkodissa.

Lapseni 3v aloitti päiväkodin nyt maaliskuun alussa. Tämä on meidän perheen eka päiväkotilapsi, joten en oikein tiedä, mitä päiväkodissa päivisin tehdään syömisen, ulkoilun ja nukkumisen lisäksi. Kun olimme muutamana päivänä tutustumassa pari tuntia, lapset leikkivät keskenään tai tanssivat ja kuuntelivat musiikkia. Mutta askarrellaanko päiväkodissa lainkaan? Nyt on kulunut kolme viikkoa, eikä kotiin ole tullut mitään töitä enkä ole päiväkodissa askartelutöitä huomannut. Opetetaanko siellä laululeikkejä? Minusta tuntuu, että tässä meidän päiväkodissa mennään nuo pakolliset kuviot läpi ja loppuaika vain ollaan. Odotin päiväkodilta jotain haasteellisempaa tarjottavaa lapselle. Jotain pieniä opetustuokioita jne?

Olen seurannut sekaperheiden pikkupoikia ja poika-poika-perheen poikia. Hempeitä piirteitä on mielestäni enemmän näillä sekaperheen pojilla ja osaavat leikkiä monipuolisemmin.

Meillä pojat leikkivät yhtälailla nukeilla ja nalleilla, sekä hoiva- ja roolileikkejä, ja tyypillisiä "poikaleikkejä". Samoin veljeni perheessä veljekset leikkivät kaikenlaisia leikkejä. Kyse on enemmänkin siitä, että kaikki em. pojat on kotona hoidettuja (tarhassa käyvillä selkeämmin paineita leikkiä vain tiettyjä leikkejä) sekä siitä, millaisia miehen malleja ympärillä on. Kun poikien ei ole pakko olla tietyn machomuotin mukaisia, he eivät sitä useinkaan ole.

ja poikia? Eikö se just ole arkipäivän tasa-arvokasvatusta, mikä tällaisessa "sekaperheessä" tulee joka päivä esiin kaikessa toiminnassa? Sen tasa-arvon oppii siinä sivussa, ilman erityisiä opetuksia.



Kahden pojan ja yhden tytön äiti