Jokainen lapsi ansaitsisi tulla kotihoidetuksi vähintään parivuotiaaksi. Älkää äidit

hyvän lapsuuden!



Onko sulla kokemusta pienen hoitoon viemisestä?

Meillä on, kaksi onnistunutta.



Tärkeintä on lapsen hyvä ja rikas elämä. Ei se että "ollaan kotona".

Jokasen lapsen elämä on yksilöllinen joten mitä jos nyt ihmiset käsittelis lapset ihan yksilöinä eikä niputa johonkin ikävuosi- ajatteluun.

On se lapsi, lapsi vielä 2- ja 3- vuotiaanakin ja tarttee lapsen elämän olla silloinkin HÄNELLE hyvää, eikä jotain näennäisessä kuplassa olemista!



Onko se joltain mammalta pois jos lapsi viihtyy hoidossaKIN? Varmaan kun näitä alotuksia satelee. Onko sulla äitiys hukassa ja arki junnaa jos toisten tekemiset painaa?

Millään et saa meidän lapsista jotain väliinputoajia vaikka kuinka yrittäisit. Tehkää vaikka valitus lastensuojeluun. Hyödytöntä tosin, koska meillä lapset on ihan tavallisia lapsia vaikka voissa paistaisit.



Itseäni kiinnostaa lapsieni päivittäinen hyvinvointi, ei tartte päteä. Elämä on myös työntekoa! Eikä se ole mikään kirosana.

Halusin lapsia siksi että olisin heidän kanssaan.

Eikä ne lapsetkaan päiviään halua viettää hoitotädin kanssa vaan oman perheen kanssa kotonaan.



Ja raha on surkea perustelu koska toimeentulotuki on keksitty. Lasta ei kannata hankkia jos on niin paljon velkaa ettei saa ilman työntekoa elätettyä.

mutta miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään? Miksi kukaan haluaisi tehdä mitään mitä sinä suosittelet?

hoitaa kotona, vaikka haluaisi. Olisinpa saanut olla kotiäitinä aikoinaan! En käynyt ansiotyössä auton tai oman asunnon maksamiseksi, vaan siksi että yksinhuoltajana ei pärjännyt, mies kun ei huolehtinut elatuksesta. Elatustukea ja asumistukea sain, mutta useampi lapsi ja menoja.



Ei ollut hyviä hoitokokemuksia, joita joillakin on, ei sattunut meidän kohdalle ja välillä olin itkun partaalla hakiessani lapsia kotiin ja huomattuani taas mitä päivähoito voi olla...



Aamuisin kun olimme lähdössä hoitoon ja työhön, katsoin esim. 1-vuotiasta lastani, miten hän osasikaan sitä ja tätä...olisin katsonut hänen kehitystään enemmänkin, mutta aikataulu pakotti ottamaan ja lähtemään päiviksi, sisarukset mukaan. Joku muu, eli hoitopaikan hoitaja sai nähdä enemmän lasteni osaamisesta ja päivän kulkua kuin minä työssäkäyvänä äitinä.



Iltaisin oli vain vähän yhteistä aikaa, ja vaikka pinnasin osan taloustöistä, tuntui että haluaisin olla lasten kanssa enemmän kuin illat ja viikonloput. He olivat ihania pieniä, kolme alle kouluikäistä...