Matti saaren äiti...

Samoja ajatuksia heräsi ja kuinka raskasta teinien elämä onkaan. Kuka aikuinen kestäisi haistattelua, sylkemistä, uhkailua jne. vuositolkulla? Ja kuinka äärimmäisiin tekoihin se henkinen julmuus saa ihmisen turvautumaan.....surullista

ja tunteikkaalta ihmiseltä. Jokelan tapauksessa äiti taas oli jotenkin erikoinen...

Missä ohjelmassa oli?

ehkäpä meidän vanhempien tulis kiinittää enemmän siihen , että meidän lapsemme voivat niin hyvin, ettei heistä tule näitä KIUSAAJIA.

Ja jos yhtään tuntuu, että omaa lasta kiusataan, otamme asian HETI puheeksi koulussa. Ja jos saamme tietoomme, että joku on KIUSAAJA niin sekin heti kerottaisi koulussa, jottei enempää tulis näitä trakedioita.



Surullista niin surullista, mutta kyllä kiusaajat saavat katso itseään peiliin ja kysä, "miksi minä kiusasin, syyhän onkin minussa".

http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1002526





Jos joskus kuulen, että minun lapseni ovat jotain toista lasta koulussa kiusanneet niin kyllä tulee sellaset tuperrapinat, että...

Itse olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt, että miten huonoa kohtelua sain kokea yläasteella. Luokan pojat kommentoivat vaatteet ja ulkonäön suorin sanoin ja minua puhuteltiin haukkumanimillä. 8-luokalla kaikki neljä läheisintä ystävääni sulkivat minut pois porukastaan ja ilmoittivat minulle asiasta paperilappusella. Kaikkea käytöstään ja puheitaan sai varoa, ettei herättänyt liikaa huomiota ja saisi ilkkumista osakseen.



Enkä silti ymmärtänyt olevani koulukiusattu, koska minuun ei koskaan käyty fyysisesti käsiksi ja koska tuollainen oli melko normaalia: 1/3 luokan oppilaista sai samanlaista kohtelua.



Nyt järkyttyisin, jos törmäisin samanlaiseen työpaikalla.

Hän tuntui niin pelottavan tavalliselta,että sitä miettii kaikki ei ole meidän käsissämme, meidän hallittavissamme.

ei ehkä tohtinut puuttua kiusaamiseen tomerammin, auttoi poikaansa muuten miten pysty, haki kesken päivää koulusta yms, niin surullista...