nimenantojuhla

Ns. virallisessa osuudessa me vanhemmat tietysti kerroimme lapsen nimen ja taustaa nimivalinnalle. Ja muutamia hauskoja tarinoita sekä ennen että jälkeen lapsemme syntymän. Olimme pyytäneet muutamaa läheistä lapsen uskotuiksi ja suojelijoiksi, ja he pitivät pienen puheen lapselle.



Sitten nautimme vapaasta yhdessäolosta ja pöydän antimista.

Meillä järjestettiin nimiäisjuhlat; lapsella oli nimiäismekko ;), pöytä oli koristeltu kynttilöin ja kaikki oli muutenkin hyvin juhlavaa.



Nimi oli kerrottu siviilikummeille etukäteen pienen arvoituksen muodossa (lapsen kuvalla ja nimellä varustettu palapeli) ja kummit ilmoittivat nimen. Sen jälkeen vanhemmat pitivät puheen jossa kerrottiin nimivalinnan taustaa, nimien etymologiaa ja kummien ja suvun merkityksestä lapselle. " Virallisen" osuuden lopuksi läheiset kävivät esittelemässä itsensä vauvalle ja esittivät kukin oman toivotuksensa. Sitten ohjelmassa oli kuohuviiniä, kahvia, syötävää ja kakkua.



Ja kuten ihmettelijöille on aina vastattu nimiäisistä kysyttäessä: " Nimiäiset, vähän niinkuin ristiäiset, mutta ILMAN pappia!" ;D

Kutsuimme lähisuvun ja muutaman kaverin, jotka syötimme ja kahvitimme kunnolla. Mieheni on vietnamilainen, ja hänen tekemänsä ruoka on aina ohjelmanumero ;)



Pöytä oli katettu ja koristeltu silleen " vauvamaisesti" , kuten ristiäisissäkin on yleensä tapana: kynttilöitä, kukkia ja vuodenaikaan sopiva jääkoriste pöydällä. Tytöllä ja meillä vanhemmilla oli tietty juhlavaatteet yllä.



Kutsumanimi oli jo kaikkien tiedossa, mutta nimiäisissä paljastimme koko litanian ja kerroimme nimen merkityksestä ja valinnasta. Kummeja ei tytöllämme ole, mutta 1-vuotissyntymäpäivänään hän sai tädeiltään ja enoiltaan lahjaksi hopeisen lusikan.



Mieheni kulttuurissa lapsen tärkeimmät juhlat vietetään 1 kuukauden ja 1 vuoden iässä. 1 kk-juhlan kyllä vietimme (kutsuimme kavereita kylään), mutta tunnelma ei ollut kovin korkealla, koska tyttömme oli tuolloin vielä sairaalassa.

Pöytä oli täälläkin katettu juhlavasti. Vauvalla oli sukumme kastemekko (jota siis äitini on pitänyt ensimmäisen kerran), vaikka ei kastettukaan ;) Minä olin myös pukeutunut juhla-asuun.

Äitini piti puheen, jossa ilmoitettiin kolme valitsemaani kummia. Jaon kummitodistukset puheen jälkeen (ihanat todistukset Pro-Seremoniat ry:stä). Sitten kuunneltiin Yö:n

Ihmisen poika

-kappale.

Sen jälkeen " virallinen osuus" olikin päättynyt ja juhla jatkui seurustelun ja kahvituksen merkeissä.

Meillä vietetään Tapaninpäivänä nimiäiset papin kera. Juhla lienee muuten samanlainen kuin ristiäiset, mutta vesi puuttuu.



Paikkakuntamme pappi on niin mukava heppu, että halusimme pyytää hänet puhujaksi juhlaamme. Ja hän suostui ilomielin. Hän kertonee vieraille kahden kulttuurin ja uskonnon yhdistämisestä perheessämme ja siitä, miten paljon yhtäläisyyttä näissä kahdessa uskonnossa on.



Hän siunaa lapsemme nimen, vanhemmat ja muun perheen, ja lopuksi laulelemme varmaankin jonkun joululaulun. Sanoin papille, että yrittää välttää liikaa itkettämistä, joten eiköhän me vetäistä joku Petteri Punakuono -tyyppinen ralli. :D



Lapselle nimetään haltijakummit, ja vieraita kutsutaan lähisuvusta ja ystäväpiiristä.

ja pyysimme pappia siunaamaan lapsemme. Seurakunta kieltäytyi kun ei kerran kasteta..



Mutta tuota ohjelmaa olen itsekin miettinyt, kiva, kun täältä saa ideoita :)

Mies on Muslimi ja siks lasta ei kastettu, mutta molemmat haluttii pitää kumminkin juhlat pojalle. Me oltii vaan kotona ja vieraat tuli sinne lahjojensa kanssa. Sitten tarjottii herkkuja ja kahvia ja juteltii vieraiden kanssa. Mies kumminkin suostui siihen että pojalla sai olla kastemekko päällä. Se on kumminkin kiertänyt ensin mulla ja sit mun sisarilla ja sit meidän lapsilla. Myös pojan nimi kirjotettii siihen mut ei kastepäivää. Ei sen kummempi juhla.

Tytöllämme oli jonkin aikaa päällään äidin suvussa kulkenut kastemekko, siihen kuului myös pieni tyyny.

itse en kuulu kirkkoon niin lasta ei siksi kastettu. meillä tilattiin puhuja pro seremoniat oy:stä, samoin " kummitodistukset" , kaksi siviilikummia. kahvit ja kakut tilattuna, pojulla ensin kastemekko päällä sitten vaihdettiin liilanväriseen silkkipukuun, jonka äitini teki. liila toistui kukkalaitteissa, seppeleessä joka laitettiin vauvan päähän nimen julkistamisen yhteydessä(pään kastamisen sijaan), serveteissä, kynttilöissä. läsnäolijoilla juhlavaatteet päällä. mitään muuta ohjelmaa ei oltu järjestetty eikä tarvinnutkaan. eli kaikin puolin kaunis ja arvokas tilaisuus.

Meillä kun ei niin välitetä kovin " kaavamaisista" juhlista ja haluttiin lisäksi tehdä selkeä ero kirkollisiin ristiäisiin, niin molempien lasten kohdalla systeemi on ollut jokeenkin seuraavanlainen:



Vuokrattu/lainattu kiva juhlatila (kesävauvan juhlissa pieni huvila saunoineen joen rannalla ja talvivauvalla eräs päiväkoti). Kutsussa ollaan manittu, että asu vapaa (sellaiset, missä vieraalla itsellään rento olo) ja että materiaalisia lahjoja emme toivo (lähinnä ekologisesta elämäntavastamme johtuen), mutta sitäkin enemmän lämpimiä ajatuksia. Kuopuksen kohdalla mm. toivoimme, että lahjojen sijaan kemuihin voisi tuoda nyyttärisyötävää...



Molemmissa juhlissa jompikumpi vanhemmista on aluksi toivottanut vieraat tervetulleiksi ja pitänyt pienen puheen. Jotkut vieraistakin ovat sitten uskaltautuneet jonkun sanan sanomaan. Kuopuksen juhliin oli tulossa pari ihmistä soittamaan elävää musiikkia, mutta joutuivat valitettavasti perumaan viime hetkellä. Sitten on kahviteltu ja seurusteltu vapaamuotoisesti.



Niin joo, kummankin lapsen juhliin ollaan kehitetty sellainen lapseen liittyvä rastirata, jonka vieraat ovat voineet kiertää kukin itselleen sopivassa välissä. Radalla on ollut muutama pikku tehtävä tyyliin " tunnista meidän vauva" (oman vaavin kuvan lisäksi leikattu lehdestä kartongille muita vauvakuvia), " solmi tästä toimiva paketti" (tarjolla ollut viisimetrinen kantoliina, kirjalliset sidontaohjeet ja nalle) jne jne... Vieraat ovat tästä tykänneet kovasti.



Esikoisen kesäjuhlissa pikku hiljaa sitten siirryttiin myös pihasaunaan löylyttelemään ja nuotiolle istumaan iltaa sekä grillailemaan. -Tosi kaunis ilta ja hyvät fiilikset jäi!



Nimet on meillä olleet käytössä jo heti syntymästä lähtien tai jo sitä ennen, joten niitä ei varsinaisesti sitten voinut/tarvinnut julistaa. Eräs ystävä tosin on omien lastensa nimiäisissä jakanut koko nimen kirjaimet nipussa vieraille käteen ja pistänyt vieraat salapoliiseiksi - itse tykkäsin tuollaisesta tehtävästä kovasti ja koko nimessä on jo haastetta!



Kaiken kaikkiaan vieraat tietty aluksi ihmettelivät rentoa meininkiämme, mutta jälkeenpän ollaan useamman vuoden jälkeenkin kuultu kehuja kekkereistämme -jostain syystä ne ovat jääneet vieraille mieleen. Ja mielellään niitä muistellaan vielä lastenkin kanssa! Että kukin tyylillään ja sitä perinteistä kaavaa ei tosiaan ole pakko nimiäisiin kopioida, JOS se ei oman perheen käyttöön istu.

Meillä oli muuten vapaa ohjelma, mutta yhden seremonian pidimme. Se oli sellainen, että kummit menivät riviin ja muu suku kerääntyi ympärille katsomaan. Sitten ojensimme vauvan kummille, joka kertoi sille, mikä sen nimi on, ja ojensi seuraavalle, joka teki saman jne. Useampi sukulaisrouva kyynelehti sitä katsellessaan.



Meillä on kaksoset, joista kummallakin on kolme omaa kummia sekä yksi yhteinen kummi ;-) Epävirallisiahan nämä kummit ovat, mutta kyllä he ovat ottaneet kummiutensa vakavasti. Voi nimetä niin monta kun mieli tekee, kun ei ole kirkollisia rajoituksia!

Perheet meille, sitten syötiin, istuttiin ja juteltiin. Ei mitään ohjelmaa. Mutta ei meidän juhla mikään nimenantotilaisuus oikeestaan ollutkaan, kun nimi oli jo aiemmin paljastettu. Tervetulojuhlaksi on sitä kutsuttu.