Lue keskustelun säännöt.
Säälittäviä sellaiset ihmiset, jotka ovat taloudellisesti sidoksissa vanhempiinsa aikuisellakin iällä.
11.02.2007 |
Minusta on kunnia-asia, että olen hoitanut kaikki raha-asiani itsenäisesti 18-vuotiaasta alkaen. En pyytänyt vanhemmilta rahaa opintojeni tai elämiseni rahoittamiseen, enkä myöskään kuvitellutkaan sitovani heitä itseeni asuntolainani takauksella. Olisi järkyttävä hyppy taaksepäin sitoa vanhemmat itseeni esimerkiksi omakotitaloni lainan takauksella.
Älkää hermostuko, tämä nyt vain on minun rehellinen mielipiteeni.
Kommentit (19)
ottamalla omistukseensa suvun omaisuutta jne. talouskuvioita, jonka takia ei sitten ole esim. voinut saada opintorahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilettää oikein, kun yksi kaveri kuppaa vielä yli kolmikymppisenä vanhempiaan aivan jatkuvasti. Ostelee huonekalut, tietokoneet, puhelimet yms. tinkaamalla vanhemmilta rahat. Joskus nuorempana olin hivenen ehkä kateellinenkin, mutta kyllä nyt lähinnä jo säälittää.
Itse olen töitä tehnyt 15-vuotiaasta ja ottanut opintolainaa. Ehkä olen sitten vaan kateellinen niille onnekkaille, joiden vanhemmilla on varaa auttaa rahallisesti. En kuitenkaan edes kehtaisi pyytää äidiltäni rahaa.
Sama juttu kuin aiemmalla vastaajalla, ennakkoperintö on vain kerta kaikkiaan taloudellisesti järkevämpää (olen myös ainoa lapsi).
Olen mielestäni hyvin fiksu raha-asioissa, en ole tuhlailevainen luonne enkä materialisti. Mieheni on paljon holtittomampi ja häntä eivät hänen vanhemmat ole ikinä tukeneet.
Yleistäminen ei kannattane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-poikakaveri oli paperitehtaassa töissä= hyvä palkka. Tili tuli kaksi kertaa kuussa mutta siitä huolimatta rahat oli aina loppu ja kävi halkemassa rahaa sairaseläkkeellä olevalta isältään! Todella aikuinen kolmekymmppinen vai mitä?
Ne rahat tulevat viimeistään perintönä lapsille, joten kyse on vain milloin ne rahat lapsille tulevat. Järkeväähän on auttaa lapsia opinnoissa ja muissa hyödyllisissä pyrkimyksissä. Jos vanhemmilla sen sijaan ei ole ylimääräistä rahaa, sitten ei auteta. Niin yksinkertaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taitaa nyt olla kahdenlaisia ihmisiä eli niitä, joiden vanhemmat voivat auttaa ylimäärästään ja niitä, joiden vanhemmat joutuvat antamaan vähästään.
Meille vanhemmat antavat ylimäärästään, ja ajatus on, että me puolestamme tuemme lapsiamme, kun se aika on. Tosin en nyt muista, koska vanhempien rahaa olemme tarvinneet. Varmaan joskus opiskeluaikana, kun oli tärkeämpää valmistua nopeasti kuin tehdä hanttihommia.
Meille vanhemmat antavat pyytämättä rahaa ja muuta materiaa. Koskaan ei olla pyydetty, tosin nyt kun olen hoitovapaalla, apu tervetullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myöskin kummallista, että ajtellaan perintöä. Ja siihen malliin eletään, että perintöä tule. Itse olen jo ilmoittanut lapsilleni, että kub aika koittaa, nautin siitä minkä olen saanut aikaiseksi. Jokainen hommatkoon omaisuutensa itse.
Vierailija:
Vanhemmilla kun sattuu olemaan omaisuutta, jonka ennakkoon periminen kannattaa, ettei pamahtaisi valtavat perintöverot vanhempien kuollessa.. Vanhempieni tahto tosin, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin auttaisin omia lapsiani olivat sitten jo aikuisia tai ei jos heillä olisi tiukkaa. Säälittää teidänlaiset kylmä ihmiset.
Mutta, en minäkään niitä voi ymmärtää jotka odottavat vanhempien kustantavan elämisen. Siis sellaisia jotka valittavat kun vaikka appivanhemmat ei osta lahjoja ja talvivaatteita lapsille ym. Eri asia tietysti jos vanhemmat tahtovat itse jakaa omaisuuttaan pois, mun appivanhemmat tekevät näin. Ei me kyllä rahaa tarvittaisi yhtään mutta kun ovat jo iäkkäitä niin eivät tahdo jättää kaikkea perinnöksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapseni opiskelevat vaikka ulkomailla, harrastavat tai tekevät muuten jotain kannatettavaa, aion kyllä siinä kykyjeni mukaan auttaa. Itse en ole taloudellista apua saanut aikuisena, mutta se ei estä minua auttamasta omia lapsiani.
En tietystikään tukisi joutilaisuutta, mutta mielestäni on luonnollista että lapsia tuetaan tarvittaessa aikuisenakin. Muualla maailmassa tämä on itsestäänselvyys, vanhempien tuki kuuluu ilman muuta opiskelevalle nuorelle.
Ihan sama miten asian selittelee, outoa se on kuitenkin. Jotenkin vielä tajuan vanhempien tai isovanhempien halun auttaa esim. opintojen tai takausten kanssa, mutta että on yhteiset rahat puolison kanssa ja kaiken päälle vielä lähes täydellinen riippuvuus... huh huh.
Vierailija:
Ihan sama miten asian selittelee, outoa se on kuitenkin. Jotenkin vielä tajuan vanhempien tai isovanhempien halun auttaa esim. opintojen tai takausten kanssa, mutta että on yhteiset rahat puolison kanssa ja kaiken päälle vielä lähes täydellinen riippuvuus... huh huh.
***MÄ taas säälin ihan sikana sellasia aviopareja, joilla on " omat rahat" ja toinen tienaa vähemmän (eli useimmiten nainen, koska heillä on huonompi palkkaus) jolloin toiselle jää enemmän rahaa. Eron tullen sitten tämä enemmän tienannut vie kaikki " omansa" pois ja toinen jää luu kourassa ihmettelemään, kun ei siivousräteistä ja muroista ollutkaan omaisuudeksi... :D
Jos ollaan perhe, niin kaikki on yhteistä. Eri asia on ennen avioliittoa tienattu omaisuus, samoin, kuin peritty. Tätä mieltä olen minä, kotiäiti, joka tekee vähintään yhtä arvokasta työtä, kuin miehensä, mutta vaan murto-osalla siitä rahasta...
Ja ketjussa on myös sotkettu vanhemmilta taloudellista apua (pyytämättäkin) saavan ja vanhemmista taloudellisesti RIIPPUVAISEN käsitteet. Minäkin säälin heitä, jotka eivät pysy omillaan ilman vanhempien rahoja, mutta lievää kateutta tunnen heitä kohtaan, jotka saavat taloudellista extraa, joka mahdollistaa elämään pientä luksusta. :)
Puolisot ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia. Avioliitto tosiaan tarkoittaa yhteistä taloutta, se on yleensä nimenomaan naiselle etu, kun nainen ansaitsee vähemmän ja hoitaa useammin vähillä tuloilla lapsia.
isältäni kuin pankilta esim. uutta autoa ostaessa. Isän lainassa on se etu, että korkoprosentti on pyöreä nolla. Silti en koe olevani taloudellisesti riippuvainen isästäni, sillä saisin lainan myös pankilta.
Vanhemmillani on paljon omaisuutta ja itsellämme myös ihan mukavasti. Erona se, että vanhemmillani on reilummin puhdasta käteistä kuin itsellämme.
Isäni on sitä mieltä, että on tyhmää maksaa pankille korkoja, kun hänkin voi lainata.
Asuntolainat ovat toki pankista, mutta oma omaisuutemme riittää takaamaan ne eli emme ole koskaan tarvinneet takaajia lainoihimme vaikka aika suuria ne ovatkin.
Aijon myös itse auttaa/lainata lapselleni, kunhan hän varttuu vanhemmaksi. Kaksivuotiaan kulut ovat vielä suht pienet ;)
Vanhemmilla kun sattuu olemaan omaisuutta, jonka ennakkoon periminen kannattaa, ettei pamahtaisi valtavat perintöverot vanhempien kuollessa.. Vanhempieni tahto tosin, ei minun.