Urputusta ja v...tusta työasioista: olen tällä hetkellä viransijainen

määräajan ja yritän hoitaa tämänkin homman niin hyvin kuin pystyn. Vaikka siis tiedän, että sijaisuus loppuu minulta pian, hoidan hommaa kuin se olisi omani. Ts. paneudun asioihin oikeasti.



Nyt olen kuitenkin huomannut, että valtaosa virassa olevista samalla työpaikalla ei tee näin, sillä he välttelevät vastuuta ja hommat/päätökset seisovat tai niitä ei uskalleta tehdä. Laittavat helposti myös muiden piikkiin omia unohdutuksiaan ja mokiaan. Siis periaatteessa tavallaan tyypillinen työyhteisö ainakin naisvaltaisella alalla. Mutta tämä ei sovi minun oikeustajuuni ja työmoraaliin ollenkaan.



Nyt olenkin kypsä: miksi minä viitsin sijaisena paneutua 100%:sti, kun eivät tee sitä vakivirassakaan olevat? HUOM! mulla ei ole edes taustalla toivetta sijaisuuden jatkumisesta, koska minulla on virka ihan toisaalla ja turvattu olo siellä. Vaikka tekisin ja kantaisin työpaikan asioita 24h/vrk, tuskin saisin siitä erikoismainintaa CV:hen.



Eli kannattanee mennä talon tavoilla sieltä, mistä aita on matalin?