Miksi monelle vanhemmalle on suoranainen pettymys jos lapsella on punaiset/oranssit hiukset?

Persoonallisuus on monesti parempi kuin kaunis

kuten että punapäät ovat äärimmäisen tempperamenttisia ja hankalia. Kerran jopa kuulin yhdeltä ihmiseltä kommentin " punapäät ei pääse taivaaseen" ja ihan tosissaan lateli tuttavalleni jolla punaiset hiukset. Huh!

Mutta siloin iho, kulmat ja ripset ovat usein tosi vaaleita, varsinkin näin suomalaisella. Jos piirteet eivät ole kauniit, nuo ominaisuudet eivät välttämättä ole edukseen... Johtuisikohan siitä?



Itse olen kyllä aina ihaillut aidon punaista tukkaa ja pisamia.:)

Ja punapäiset, pisamikkaat lapset on tosi sööttejä! Olen samaa mieltä kuin se, jonka mielestä persoonallisuus on parempi kuin kauneus.

Musta ovat värinä paljon kauniimmat kuin vaalea tai tumma (ja meidän lapset ovat siis pellavapäitä, mutta ihania). Ja niin kuin joku sanoi, persoonallisuus ratkaisee paljon!

Vähänkö olis cool jos muksun hiukset olisi kirkkaan oranssit! En tosin ole kuullut kenenkään pettyneitä sellaisiin, mutta ehkäpä se johtuu siitä, että noita neonväreissä hehkuvia lasten hiuksia syntyy luonnostaan aika harvoin...

Omalla lapsellani on punaiset (tai oikeastaan oranssit) hiukset, ja minusta ne ovat mahtavan söpöt. Päin vastoin olen harmissani kun toisella lapsellani on maantienväriset :)

Olisin aina halunnut punaiset hiukset, ja olen päätynyt jo vuosien ajan värjäämään punaisilla (siis luonnolliselta vaikuttavilla, ei sinipunaiseen vivahtavilla;) väreillä hiuksiani. Miehellänikin on selkeästi punapigmenttiä (jos niin voi sanoa) parrassaan ja ilmeisesti lapsena hiuksissaankin.



Jospa saisimme punapäitä; ymmärtääkseni kuitenkin varsin suuressa määrin perityvä ulkoinen ominaisuus, eikä meillä taida olla toivoa, kun ei kumpikaan kuitenkaan aivan aito punapää ole.

ja hieman " kauhulla " odotin lastemme väritystä . En suinkaan siksi , että se olisi rumaa tms vaan siksi , että olen miehestäni oppinut miten työlästä sen kanssa on elää etenkin kesäisin .

Mieheni on tosi vaalea ihoinen ja pisamainen . Hän palaa suunnilleen jo sanastakin aurinko vaikka olisi miten hyvin suojautunut .

Lapset perivät onneksi mun pigmentin eikä tarvitse olla ylihysteerinen auringon kanssa , vaikka toki suojautua tarvitsee aina !

Parhaalla kaverillani oli kirkkaan porkkananoranssit hiukset, kun olimme molemmat lapsia; isäänsä oli tullut. Itse hän inhosi niitä, mutta minä ihannoin häntä paksuine Peppi-hiuksineen, ja maantienväriset ohuet rotanhäntähiukseni ovatkin elämäni tragedia ;) No en sitten nainut punapäistä miestäkään, eikä punakutreja ole lapsillakaan, mutta kaikista väkijoukoista bongaan yhä vielä ne oranssipäiset tenavat. Kaikista söötein on ollut semmoinen n. 1,5-vuotias, jolla oli upea oranssi kiharapilvi, suuret syvänsiniset silmät ja terve mutta valkoisena hohtava helmiäisiho - oih, silloin olin melkein kade! :)

aika ruma näky.



lisäksi, on kuin ryysyrantalainen niissä rytkyissään, kirpputorivermeet päällä... 15cm liian pitkät lahkeet ym.



karmea, kerrassaan karmea.



poikaparka.