Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli erota miehestä poliittisten ja maailmankatsomuksellisten erimielisyyksien takia
06.03.2009 |
Olemme olleet 13 vuotta yhdessä ja mieheni muuttuu jatkuvasti jyrkemmäksi ja yksisilmäisemmäksi mielipiteissään. Ei, hän ei ole ääripopulistinen rasisti, vaan lähinnä vasemmistolaisittain ajatteleva, kuten pitkälti olen itsekin. Mieheni mielipiteet ovat vain muuttuneet erittäin jäykiksi ja maailma mustavalkoiseksi; päivittäin saan kuulla raivoa ja paasausta hallituksesta, sen tekemistä, vanhasten ja kataisten ääliömäisyydestä, vasemmiston ja ay-liikkeen hyvyydestä... Lista on loputon, mutta näkemys aina yhtä ennalta-arvattava ja yksioikoinen. Hän ei tunnu näkevän enää mitään harmaan sävyjä missään.
En jaksa kuunnella sitä huutamista ja yrittää inistä omia mielipiteitäni, koska hän ei edes kuuntele eriäviä mielipiteitä mustavalkoisuudessaan. Mitään keskustelua ei näistä asioista voi saada aikaan eikä sekään auta, että olisin hiljaa, koska se tarkoittaa, että olen pahis-kataisen puolella ja lahtari. Olen alkanut miettimään, onko tämä joku loppuunapalamisen oire, koska hän on paiskinut yt-uhkien ja organisaatiomuutosten paineessa it-alalla nyt yli kymmenen vuotta pitkää päivää.
Haluaisin, että kotonani voitaisiin keskustella asioista ja omia mielipiteitä tarkistaa ilman, että toinen suuttuu ja alkaa huutamaan. Olen myös miettinyt, miten tämä vaikuttaa lapsiimme: haluaisin, että he saisivat itse muodostaa oman poliittisen näkemyksensä ja maailmankatsomuksensa ilman, että joku raivolla jakaa maailman heille valmiiksi kahtia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies ja minä ollaan yhteiskunnallisissa ja poliittisissa asioissa kaukana toisistamme! Mies on äärioikeistolainen, yrittäjä, joka ei pienimmälläkään ajatuksellakaan ymmärrä duunareita, pakolaisia, pienituloisia, mielisairaita tai yleensäkään mitään joka eroaa hänestä itsestään. Minä taas olen jotain hyvin keskeltä vaikka en tosiaankaan keskustalainen. Olen joissain asioissa melkein kommari ja toisissa taas liberaali kokoomuslainen. ;) Mutta siis, meilläkin ongelma on se, että mies katsoo kaikki uutiset ja paasaa kaiket illat kaikesta ja kaikkien tekemisistä ja minä en jaksais kaikkea energiaani käyttää toisten tekemisiä ihmettelemällä.
Minun mielestä mies saisi pitää omat mielipiteensä ja minä omani ja sitten niistä voitaisiin keskustella. Mutta kun niistä ei voida keskustella, niistä voidaan vain huutaa ja tapella ja suuttua ja paasata ja lapset silmät ymmyrkäisinä kuuntelee vieressä!
Itsekin haluaisin, että lapset muodostaisivat aikanaan ihan itse omat näkemyksensä, mutta perheessä, jossa mies pyrkii kontrolloimaan jopa sitä, ketä ja mitä puoluetta äänestän, se taitaa olla aika mahdoton ajatus! Itsekin olen miettinyt, että pitääkö tässä tämän takia erota (toki meillä alkaa olla muitakin erimielisyyksiä), kun en jaksa sitä että jokainen pieni asiaerimielisyys johtaa hirveään haukkumiseen ja liioitteluun...