Miksi kaikki 2-3vuotiaat POJAT on niin huonosti käyttäytyviä?

Omassa lähipiirissäni on myös tuolla tavalla käyttäytyviä tyttöjä. Mutta tuntuu tosiaan että pojissa tuo käytös on yleisempää.

Sen olen huomannut että isät käyttäytyvät fyysisemmin poikiensa kuin tyttäriensä kanssa. Poikien kanssa painitaan, leikitään fyysisempiä leikkejä jne,, enpä ole nähnyt isien painivan tyttäriensä kanssa. Ehkä pojille sallitaan enemmän fyysisyyttä.

ja toivottavasti hänestä tulee oikein uhmakas ja vilkas - niin se maailma opettaa...

Ja tuo on tosi aikuista.

Niin ja onhan se meidän poika vilkas, mutta saankohan siitä kasvatettua sellaisen yhden käden sormilla laskettavan hyväkäytöksisen pojan. Toivon, että saan, koska minusta varsinkin jos on ensimmäinen lapsi poika, he ovat uhmakkaampia. Kyllähän meidän tyttökin on uhmakas, mutta ei tarkoituksella ilkeä niin kuin useat pojat.

T. ap

ja toivottavasti hänestä tulee oikein uhmakas ja vilkas - niin se maailma opettaa...

onhan tytöissäkin vilkkaita, mutta kyllä niillä pojilla vaan on jotain testosteronia sen verran, että vaikka ei esim yhtään miekkalelua ostettais niin kaikilla niillä alkaa kepit viuhua n.3 -vuotiaana. Jotenkin huolestuttaa vaan tuo negatiivinen näkökulma...

Suosittelen Jari Sinkkosen kirjoja esim Elämäni poikana

ja jokainen kuuluu taatusti niihin sun yhden käden sormin laskettaviin poikiin, jotka ei töni, tuupi, isottele tms. Katsos, kyse on lasten kasvatuksesta + lapsen luonteesta. On meilläkin ollut vaiheita, että on isottelua ruvennut olemaan, mutta johdonmukaisesti kasvattamalla homma hoituu. Eiköhän tuo ole pojille ihan normalaia touhua kuitenkin. Kaikki äidit eivät vaan jaksa/välitä lastensa touhusta, olen itsekin nähnyt ja kokenut kerhoissa ja puistoissa. Jos näet jotain tällaista niin puutu sinä siihen reippaalla äänellä ja tarvittaessa nostat esim nyrkkien kanssa heiluvan lapsen sivuun. Kyllä se äiti havahtuu .. Ei tässä maailmassa pärjää, jos elää ilman peruskäytöstapoja, niin se vain on.



Kerropa sinä sitten miksi saman ikäiset tytöt vinkuu, vikisee korvia vihlovasti ja ovat drama queeneja, kun eivät saa tahtoaan läpi eivätkä kykene jakamaan lelujaan "kun tämä on mun". Miksi äidit eivät opeta tyttöjään jakamaan lelujaan ja käyttäytymään kuten reipas ja reilu kaveri ilman tekovikinää? :D Se nimittäin on poikien äidin mielestä selkäkarvat pystyyn nostattavaa käytöstä. Yleisesti ottaen sanoisin, että pojat osaavat lelujen jakamisen paremmin.

perhekerhoissa nyt vaan on enempi tuollaista ikäliokkaa, että esikoinen on 2-3 v ja toka vauva- Ne joilla kuopus on 3 eivät ehkä enää niinkään kerhoile

Meillä ainakin on niin vilkas 2v että pois alta! Eihän se mukavaa ole, kun näitä tönimisiä tulee ,mutta minkäs teet. Poika on vilkas, aktiivinen ja fyysinen.



Ja mitä kasvatukseen tulee, meillä on myös isompi poika joka ei koskaan ollut noin vilkas. Heidät on kasvatettu samoin eväin ja silti tämä 2v on aivan eri maata! Uhmakin hänellä alkoi todella jo 10-kuisena! Ja siitä se on vain pahentunut.



Meillä on tiukat rajat ja rytmit jne.



Ikävää, että on tuollaisia ihmisisä, jotka tuomitsevasti arvostelevat toisten lapsia. Ei ehkä kannata käydsä perhekahviloissa,, jos sieltä tulee tuommoiseksi.

jos oma tyttösi onkin nössö?



Tuollaiset vilkaat pärjäävät päiväkodeissa ja elämässä, mutta seinän vieressä nysvääjät jäävät jalkoihin sitten kun oma äiti ei ole kädestä pitämässä.

Tämän olen huomannut.



Liekö sitten pojille luonteenomaista tuo tietynlainen testaaminen, rajojen hakeminen ja oman roolin hakeminen ryhmässä.



Yli 4-v pojilla vasta hurjat jutut onkin. Syrjimistä, väkivaltaisia leikkejä, verbaalista kiusantekoa, tönimistä jne.

Siellä itsekseen ja toisten kanssa leikkii kuten muutkin lapset. Päiväkodissakin oli ennen kuopuksen syntymää ja pärjäsi mainiosti. Eikä tule itkemään äidin jalalle jatkuvasti. Se vain on ikävää, kun miltei joka kerta lähdetään perhekahvilasta jonkun puremajäljet käsivarsissa. Enkä tuomitse, kysyn ja olen huolestunut. Mielenkiinnolla ja "kauhulla" odotan oman poikani uhmaikää, mutta kuten aiemmin se tuomitsemisesta maininnut ilmaisi, se ei siis välttämättä ole kasvatuksesta vaan geeneistä ja testosteronista siis kiinni. Tätä juuri hain aloituksella.



t.ap

Meillä kasvaa oikein hyvin käyttäytyvä pieni mies, on luonteeltaan perusrauhallinen. Häntä ei ole tarvinnut tuohon mitenkään erikseen kasvattaa eikä huutaa hiljaiseksi, hän vaan ei ole luonteeltaan (ainakaan vielä) mikään remuaja. Ikää on 3,5v nyt. Mieluummin leikkii vähän isompien poikien kanssa, sen ikäisten jotka eivät vie väkisin leluja käsistä tai töni kumoon tai ainakaan pure, tai sitten samanikäisten tyttöjen kanssa, joilla on meno myös rauhallisempaa.

Elämä poikien kanssa on yhtä kukkoilua. Jatkuvasti saa olla laittamassa laumaa kuriin ja katkaista tappelu, tosin se jatkuu taas vähän ajan päästä...

Käyn myös perhekahviloisa yms. ja kyllä siellä on noita uhmakkaita 2v. lapsia niin tyttöjä kuin poikiakin. Pojat usein tuntuvat kohdistavan uhmansa toisiin lapsiin juuri tönimällä jos ei esim. saa jotain lelua jonka haluaa. Tytöt taas kirkuvat ja vaativat lelua samassa tilanteessa äidiltään. Pojat ovat varmasti usein tyttöjä fyysisempiä ja agressiivisempia ja uhmassa tilanteet näkyvät heti riehumisena, tönimisenä ja lyömisenä. Tyttöjen toiminta on taas kierompaa ja he tekevät asioita kun silmä vaälttää salassa jolloin eivät saa syytä niskoille.



Toisaalta lasten käytökseen vaikuttaa tietysti myös lapsen temperamentti ja kasvatus. On hiljaisia ja rauhalllisia ja herkkiä poikia ja taas vastaavasti vilkkaita, kovaäänisiä ja kovapäisiä tyttöjä. Ja jos ei vanhemmat osaa tai ymmärrä kasvattaa lastaan niin että lapsen persoonallisuus ei vaikuta liikaa lapsen toimintaan niin näkyyhän se väkisin.



Itselläni on yksi perinteisen tyyppinen kiltti ja hiljainen tyttö ja muistan kun hän oli pieni miten paheksuin vilkkaiden poikien äitejä kun eivät ole osanneet kasvattaa jälkeläisiään. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin että tyttäreni saattoi salavihkaa ottaa jonkun pojan leikistä lelun ja sitten kun poika asiasta hermostui niin tyttö oli niin surkeana ja niin uhri kuin olla ja voi ihan kuin ei itse olisi vaikuttanut asiaan mitenkään.



Minulla on myös kolme todella erilaista pientä poikaa. Yksi on herkkä nörttityyppi jota tytötkin tuntuvat rökittävän ja poika ryntää äidin helmoihin itkemään ja kantelemaan, toinen on rauhallinen mutta fyysinen ja helposti hermostuessaan mottaa ennen kuin puhuu mitään, kolmas on todella vilkas ja erittäin fyysinen ja jos jossain on tappelu käynnissä hyökkää tämä puolitoistavuotias suin päin kahakkaan mukaan vaikka ei edes ole alkujaan osallisena ollut.

ehkä 1/3 on hyvin käyttäytyviä.



Varmaan on totta että _enemmistö_ huonosti käyttäytyvistä on poikia ja se johtuu osittain kulttuurikäsityksistä.

On huomattavasti hyväksytympää että poika riehuu, huutaa, hakkaa tms koska "pojat on vähän villejä" tai "pojat on poikia". Heitä saatetaan jopa ihailla rämäpäisyydestä koska sitä pidetään vahvuuden merkkinä.



Uskon että ns. curling-kasvatuksella on oma vaikutuksensa asiaan.

Vastustan väkivaltaa ja alistamista mutta ymmärrystä ei riitä myöskään ylenpalttiseen siloitteluun ja taipumiseen vanhemman osassa.

Vanhemman tulisi olla auktoriteetti ja määritellä lapselle käyttäytymisen säännöt joista opetellaan pitämään kiinni.



Lapsen temperamentti vaikuttaa paljon siihen miten nopeasti/helposti nämä säännöt arkiintuu ja alkaa toimia mutta vähintään yhtä paljon tai enemmän vaikuttaa vanhemman suhde lapseen.

!!

Itselläni on molempia sukupuolia nyt jo tosin lähellä koulukää. Kyllä se on ihan vanhemmasta kiinni jos ei osaa puuttua lapsensa käytökseen. Meiänkin pihassa on mamma jonka poika lyö nyrkein ja kepein(jo 5v) toisia jatkuvasti ja äiti sanoo vaan älä viitti. Toi et vanhemmat ei kunnolla puuta ja uhkailee turhilla rangaistuksilla mitä ei kuitenkaan toteuta on se ongelma.



Kun sen ekan kasvattais kunnolla niin se ei opettais niille pikkusisaruksilleenkaan kaikke tyhmää mut kun eihän niitä omia pikkumuruja voi rangaista vaikka ne mitä tekis muille lapsille. Sitten ollaan pian pulassa kun ollaan niin väsyneitä kun se aina tappelee.



Meillä oli nuorin tyttö erittäin tempperamenttinen ja huito paljon muita, mutta kun siihen joka kerta puuttu ja poisti tilanteesta kun ei osannut käyttäytyä varoituksesta huolimatta niin oppi kyllä nopeesti. Nyt 3v ja osaa käyttäytyä nätisti. Se kasvatus kun kuuluu aloittaa jo yksi vuotiaana eikä vasta sitten kun lapsi on uhmaiässä!!!! ELI KATTOKAA PEILIIN JOS LAPSENNE LYÖ MUITA:SILLOIN ETTE OLE HOITANUT TEHTÄVÄÄNNE!!!

ei ole kiusannut tai töninyt muita koskaan, mutta samalla ollut aina hyvin sosiaalinen.

Lähipiirissä on yksi tapaus.. tekisi mieli oikein ravistaa vanhempia heräämään ja pistämään pojalleen rajat, mutta mitäs se mulle kuuluu jos haluavat että elämänsä on hankalaa ja jatkuvaa vääntöä.

Nykyään lapsilla ei ole mitään kuria. Vanhemmat ovat enemmänkin kavereita. Tuttavapiirissämme on useita niin tyttö- kuin poikalapsiakin, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Vanhemmat eivät puutu jos heidän pikku-Matti vie muilta lapsilta lelut kädestä, tönii ja terrorisoi. Miten lapset voisivatkaan oppia käytöstapoja, jos heidän sallitaan tehdä mitä huvittaa? Usein vahemmat vain naureskelevat, kun tuo meidän Matti on vähän raju eikä se usko mitään-tyyliin.

3,5 vuotias poika ja olen huomannut saman ilmiön kuin ap. Aikaisemmin poika leikki mieluummin tyttöjen kanssa koska nämä eivät tönineet, lyöneet tai potkineet. Nyt mies on alkanut hieman painimaan pojan kanssa ja sanonut että jos joku alkaa tönimään eikä usko kun sanoo ettei saa töniä niin tönäisee takaisin. Varmasti väärin, mutta tuntuu kovin turhauttavalta kun omaa lasta tönitään kaiken aikaa. Eikä sekään paljon auta että tapahtuman jälkeen tönijä pyytää anteeksi tai joutuu jäähylle tms koska omaa poikaani on jo sattunut.

Muuten poika siis tykkäisi leikkiä auto yms perinteisesti poikien leikkejä joihin ei yleensä saa tyttöjä mukaan.

Omat lapsesi ovat selvästi melko helppoja ja uskovat ja opivat nopeasti.

Kaikki lapset eivät toimi samalla tavalla.

Meidänkin lapset osaavat käyttäytyä hyvin. Silti joskus lyövät, purevat, läpsivät ja tönivät. Kasvatus on alettu jo alle 1-vuotiaana ja väittäisin itseäni melko ankaraksi äidiksi. Ja silti elämä 3 pojan kanssa on jatkuvaa rajojen vetämistä.

ps. Se 3-v ehtii vielä tehdä kuule vaikka mitä. Kun lapsi on vasta noin pieni on typerää hehkuttaa oman kasvatuksensa tuloksella.....

Itselläni on molempia sukupuolia nyt jo tosin lähellä koulukää. Kyllä se on ihan vanhemmasta kiinni jos ei osaa puuttua lapsensa käytökseen. Meiänkin pihassa on mamma jonka poika lyö nyrkein ja kepein(jo 5v) toisia jatkuvasti ja äiti sanoo vaan älä viitti. Toi et vanhemmat ei kunnolla puuta ja uhkailee turhilla rangaistuksilla mitä ei kuitenkaan toteuta on se ongelma.

Kun sen ekan kasvattais kunnolla niin se ei opettais niille pikkusisaruksilleenkaan kaikke tyhmää mut kun eihän niitä omia pikkumuruja voi rangaista vaikka ne mitä tekis muille lapsille. Sitten ollaan pian pulassa kun ollaan niin väsyneitä kun se aina tappelee.

Meillä oli nuorin tyttö erittäin tempperamenttinen ja huito paljon muita, mutta kun siihen joka kerta puuttu ja poisti tilanteesta kun ei osannut käyttäytyä varoituksesta huolimatta niin oppi kyllä nopeesti. Nyt 3v ja osaa käyttäytyä nätisti. Se kasvatus kun kuuluu aloittaa jo yksi vuotiaana eikä vasta sitten kun lapsi on uhmaiässä!!!! ELI KATTOKAA PEILIIN JOS LAPSENNE LYÖ MUITA:SILLOIN ETTE OLE HOITANUT TEHTÄVÄÄNNE!!!