Sinä jolla ollut " huono" isäsuhde - millainen sinusta tuli?

ja on aina ollut " etäinen" isä. Kovin paljon ei ollut läsnä lasten elämässä. Kun tulin murrosikään ja kapinoin, tuntui että isäni vihasi välillä minua. Sain myös selkääni joskus.



Olen seurustellut useimpien väkivaltaisten ja päihdeongelmaisten miesten kanssa. Olen ollut suhteessa kiltti ja mukautuvainen, tiettyyn pisteeseen asti. Kun sitten lopulta laittanut hanttiin, turpaan tuli. Teininä oli paljon irtosuhteita, kai hain sitä " isän syliä" . Nyt on kylläkin normaali suhde ja len naimisissa, tosin olenkin kohta 40 vuotta! Ja vasta nyt alkanut käymään läpi näitä asioita..

Ei tosin enää

Selvinä kausina oli kyllä läsnä ja minulla on hyviäkin muistoja isäni kanssa.



Minulla ei ole ollut kuin yksi vakava suhde (nykyinen mieheni). Välttelin läheisyyttä miesten kanssa ja olen jo kauan sitten päättänyt, että minua ei miehet ' nujerra' . Olen siis aika kova vahtimaan oikeuksiani ja nykyinen mieheni onkin aivan erilainen kuin isäni. Minulla on vieläkin vaikeuksia suhtautua miehiin luentevasti, eikä minulla ole oikeastaan koskaan ollut miespuolisia ystäviä.

voisin vaikka vastata, mutta...Kun nyt kysyit, tunsin jääväni tarinaasi vaille.

Olisiko minusta sitten tullut vallan toisenlainen, jos olisi ollut ns. normaali lapsi-isäsuhde? Vanhempani erosivat ollessani vauva, ja isäni kanssa en juurikaan viettänyt aikaa ekoina vuosina. Kouluaikoina, kun minulla oli jo isäpuoli (etäinen), olin kaikki lomat isäni ja hänen perheensä luona. Isäni oli alkoholisti, hyvin etäinen ja semmoinen jörrikkä. Pidin hänestä, mutta olin kuitenkin hieman katkera. Isäpuoleeni minulla on kohteliaan viileät välit.

Mieheni ovat olleet renttuja lukuunottamatta nykyistä, joka on ikään kuin isäni... huolehtii minusta, on järkevä, hellä, jykevä.

kestäviä miessuhteita (joka ei tietty yksistään ole mun vika).



Vanhemmat eros kun olin pieni, isää näin sen jälkeen harvoin. Yh:kin olen vielä kaiken muun lisäksi!