Lue keskustelun säännöt.
Miten puuttua tarhakiusaamiseen?
17.03.2009 |
Meillä on 3- vuotias poika tarhassa 3 kertaa viikossa "virikepaikalla".
Olen vauvan kanssa kotona.
Poika on tottunut ryhmään (ollut 2 vuotta sielä) ja viihtyy mutta viime aikoina on ollut hiukan kärttynen pois lähtiessä, ei ole ollut kiva päivä. Kertoi toissa viikolla että eräs tyttö (en kerro nimeä tähän) tönii.
Viime viikko oltiin kotona sairastamassa ja lapsi oli huojentunut kun sai jäädä kotiin.
Sunnuntaina oli jo ikävä kavereita mutta eilen maanantaina kieltäytyi lähtemästä. Pidettiin sitten kotipäivä, isoveli meni omaan ryhmäänsä.
Tänään poika meni hoitoon. Puki nopeasti ja oli innoissaan mutta sitten hoidossa alkoi jännittämään. Kysyin hoitajalta onko riitaa tämän tytön kanssa ja hoitaja kertoi että on ja tyttö kiusaa muitakin.
Koko aamu on mennyt miettiessä mitä tässä tekisi. Tarha on pojalle hyvä paikka jossa paljon kaikkea josta lapsi pitää. Mutta sitten töniminen on selvästi ahdistanut. Poikani on ilonen ja reipas, ymmärtää jos joskus tönitään mutta tämä on jotain joka selvästi haittaa.
En tiedä onko se säkää mutta viime viikolla poikani ei pissannut kertaakaan yöllä sänkyynsä. Vai sattuiko se vaan olemaan tuurista kiinni että kastelu loppui? Jos poika ensi yönä pissaa sänkyynsä niin tarttee jotain keksiä pikaseen.
Kotiin jääminen hänen kanssaan on yksi vaihtoehto minulle mutta koska isoveli käy samassa tarhassa luulen että lapsi haluaa jonkin ajan kuluttua uudestaan tarhaan. Lasta saattaa harmittaa kun isoveli menee hoitoon ja hän jäisi kotiin.
Tarharyhmiä voisi koittaa vaihtaa? Tosin siitäkin on ollut meistä plussaa että lapset saa toimia eri ryhmissä.
Eli mitä tekisi?
Meneekö kiusaamiset ohi? Millä tukea lasta kun tunteet sekavat (haluaa sinne mutta pelkää että tyttö kiusaa)?
Kommentit (25)
Kotiäitinä voit ajoittaa lapsen haun samaan aikaan kuin tyttö yleensä haetaan, niin voitte keskustella siinä samalla. Ei kannata vaihtaa ennenkuin on asiasta puhuttu osapuolten (ja tässä tapauksessa myös vanhempien) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se av:lta tuttu asenne, että lapset on lapsia ja kiusaaminen normaalia.
henkilökunnalle ja kertoisin, että lapsi kokee kiusaamista ja se pelottaa häntä. Meillä oli sama tilanne, ja meni ihan hoitajille puhumalla ohi. Osasivat paremmin kiinnittää asiaan huomiota. 3-vuotias voi lisäksi kokea kiusaamisena tai pelottavana mitä vaan, sellaistakin, johon aikuiset eivät ymmärrä puuttua. Ja kannattaa aina muistaa, että omakin lapsi saattaa töniä, 3-vuotiaan kertoma ei välttämättä ole koko totuus.
Meillä oma poika koki kiusaamisena yhden isomman pojan käytöksen, joka ei sinänsä käsittääkseni kohdistunut vain meidän poikaan vaan kyse on vähän vanhemmasta pojasta, joka leikkii kovista ja pelottelee pienempiä jne. Ja oma poikani koki pelottavaksi sellaisetkin tilanteet, jotka eivät aikuisten mielestä sitä ole. Puhuminen auttoi ja tädit ovat osanneet paremmin puuttua tilanteisiin, jotka poika kokee pelottavana.
ainakaan ennen kuin asiasta on kunnolla puhuttu! Ei ole kiusatun vika, ja jos kiusaaja kiusaa muitakin, hänen se pitää lähteä jos joku lähtee.
Meillä oli juuri kiusaamista (nimittelyä) hoidossa, kun kerroin asiasta, siihen puututtiin HETI. Kiusaaja ja meidän lapsi eli kiusattu olivat kolmestaan hoitajan kanssa puhuneet asiasta, kiusaaja oli pyytänyt anteeksi ja hoidosta sanoivat yksiselitteisesti, että nyt asiaa seurataan ja puutuaan heti jos nimettely alkaa uudestaan.
Vaadi, että asialle tehdään muutakin kuin sanotaan että joo, kiusaa muitakin.
No ryhmästä pois ottaminen tuntuisi semmoselta helpolta vaihtoehdolta niinkuin kokonaan kotiin jääminen, mutta se ei sitten auta siihen asian läpikäymiseen.
Eikä tietenkään tytön kuulu vaihtaa ryhmää, tiedä jos hänelläkin jokin vaikea juttu vaikka kotona menossa.
On ihan kotonakin nähtyä miten lapset kokee kiusaamisena vaikka jos piirretään yhdessä ja toinen siirtää toisen kyniä jotka on vähän tiellä. Toinen pitää sitä äkkipäissään kiusaamisena.
Ja poika saattaa ehkä aloittaa riitoja itsekin, totta. Mutta lapsen käytös tuntuu enemmän siltä ettei olisi hakenut ensin tilannetta.
Mitä nyt veljensä kanssa riitaa ollut niin jos lällättää ja toinen antaa takasin niin siitä ei jää semmoista harmia. En osaa oikein selittää. Se on jotenkin "helpompi" tapaus kun kaksi selvästi riitelee.
Leikkiä se tuskin on ollut, niin vahvasti poika tuntee ettei tyttö hänestä pidä.
Se mikä tässä mietityttää on juuri se että poika on varautunut jo tyttöön. Olen varma että tilanteita on purtu kun niitä on (vaikka kaikkea ei ehkä huomata) mutta jos lapsi varautuu niin onko silloin tönimistä ollut pidempään?
Aamulla ehdin vaan kysymään tilanteen kun olivat alottamassa aamupalaa ja muitakin tuli silloin.
Varmasti asiaa mietitään hoitajien kanssa mutta jotenkin tarttee saada tilanne nollattua pojalta ja saada tyttö taas positiiviseksi mieleen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiko teillä päättää asiat?
Jos Sinä äitinä näet epälohdan tarhassa, lapsen oireilun esim. jännittämisenä jne. et kai kysy lapselta mitä tehdään.
Sinä vastaat lapsesi hyvinvoinnista ja kehityksestä, mielentilasta ym. Jos Sinä koet ettei lapsella ole hyvä olla siellä, teet asian eteen parhaasi, mutta jos ei mikääm muutu, lapsi ei saa määrätä mitä asian kanssa tehdään, tyyliin - joo menen, en halua...
Liian usein annetaan monessa asiasa lapselle valta päättää asioista, joista hän ei voi olla vastuussa, koska voi myös epäonnistua valinnassan. Mitä silloin tehdään? Lasta voi kuunnella, ja nyt ei tietenkään kiusaajalle pidä antaa voittoa, vaan kiusaaminen täytyy loppua, kiusaa kuulema muitakin.
Jos lapsi saa päättää aikuiselle kuuluvista asioista, hän tuntee turvattomuutta.
yhteydessä heihin - heidän tulee puuttua kiusaajan tekosiin ja saada asia järjestykseen, keksiä miten he ratkaisevat ongelman. Se on heidän työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistaa että se toinen 3v.? tyttökään ei edes ole mitenkään tuossa iässä vielä kykeneväkään tahallisesti ja suunnitelmallisesti kiusaamaan toista lasta.
hänellä vaan noi sosiaaliset taidot on ihan hakusessa vielä ja nuo fyysiset keinot konflikteissa tulee helposti pintaan.
pienet lapset joskus vaan tönii toisaan, mäiskii lapoilla päähän tai huitaisee, vie lelun kädestä tms, mutta ei niistä voi mielestäni millään muotoa mennä vielä edes puhumaan kiusaamisena.
tuon ikäinen ei edes ymmärrä koko käsitettä tai kykene suunnittelemaan toisen tarkoituksellista vahingoittamista. ja jos ette usko perehtykää psykologiaan.
eli kurja tilannne sinänsä ap teille ja otat tietenkin asian esiin keskustellen päiväkodin henkilökunnan kanssa. ihan varmasti asia saadaan hoidettua niin. tuntuu vain hurjalta miten äkkiä tällaisestakin asiasta saadaan tällä palstalla aikaan joku suurempikin kriisi jonka ratkaisemiseksi tarvitaan kokoustamaan suurinpirtein lasten vanhemmat, päiväkodin johto, lastensuojelu, poliisi ja kunnanvaltuusto!
antaisin henkilökunnalle viikon aikaa hoitaa homman, ja jos ei onnistu, niin opettaisin lapseni ensin huutamaan kun syötävä, jos se tyttö tulisi lähellekään, ja tönäisemään oikein kunnolla, jos tyttö tönii.
Itseään saa puolustaa, jos ei kerran aikuiset saa hommaa hoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan siis "koki", eli otti tosi herkästi itseensä asiat ja jutut mitä ei sinänsä kiusaamiseksi oltu edes tarkoitettu. Juteltiin hoitajien kanssa asiasta ja he hetken aikaa tehostetusti pitivät tyttöäni silmällä ja saattoivat esim. sitten selittää että ei "Ei X pahalla tarkoittanut, vaan ihan että ...". Ja sitten vaan jotenkin tyttöni rentoutui ja meni tuo jokin herkkyysvaihe ohi, mikä on hyvä, koska jatkuva itkeminen olisi pian saanut kiusaamisvaiheen oikeasti päälle!
Fyysinen töniminen on paha juttu, mutta siihenkin jos henkilökunta osaa kiinnittää huomiota, niin varmaan pian saadaan aisoihin!
...itse olen lähinnä sen tönivän lapsen asemassa. Lapseni aloitti päiväkodissa jo 2v sitten, mutta koko yhteiselämämme on ollut hyvin vaikeaa. Kuvittelin ensin, että ongelma on vain minussa, en osaa käsitellä lasta, joka vaatii paljon (huono nukkuja, vahva tahto jne...). Vein lasta tahallisen satuttamisen (niin itsensä kuin toistenkin, sekä omaisuuden) vuoksi psykologille. Sanoivat, että kuuluu ikään - tätä on kuitenkin jatkunut koko elämän, 4v.
Päiväkodissa hoitajat eivät puutu, koska pelkäävät reaktiota (lapsen töniminen ja lyöminen on varmasti helpompaa, kuin pitää tunti holdingissa, MUTTA!). Lapseni ei mm. tarvitse lähteä ulos, jos ei halua, ettei vain saisi raivokohtausta.
En siis tiedä mitä tehdä, olen puhunut muiden vanhempien kanssa, olen puhunut työntekijöiden kanssa sekä päiväkodin johtajan kanssa ja muidenkin ulkopuolisten tahojen kanssa... vaan apua ei heru.
Pelkään toki jo omanikin puolesta, että kun tarpeeksi kauan jatkaa, ei varmasti tule olemaan suosittu kaveripiireissä - enkä siitä ketään voi syyttää. Harmittaa myös toisten puolesta, ei kenenkään tarvitsisi kokea pelkoa tai turvattomuutta päivähoidossa...
Mielestäni olen tehnyt paljon ja enemmänkin kuin mihin voimani olisivat riittäneet, en enää keksi keinoja lapsen rauhoittamiseksi. Olisiko jollain muulla ideaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ymmärrän henkilökuntaa jolla lapsia ympärillä jokka tarttee huomiota ja apua milloin missäkin.
En halua ajatella suoriltaan että hoidossa olisi joku yksi joka terrorisoi, voi olla niin tai lapsellani nyt vauvan syntymän jälkeen vähän herkkää, voi olla että oma lapsi aloittaa riidan tai on väärinymmärrystä moni asia lapsilla keskenään.
Itse koitan kannustaa lapsiani jos heitä on kiusattu sanomalla vaikka rakastamiaan tumppuja (punaset) että ne on kamalat ja tytöille sopivat että ne on juuri ihanat tumput ja saat niistä tykätä! Ja sillä kiusaajallakin saattaa olla jotain punaista/sinistä jne.
Mutta nyt tuntuu että 3- vuotias on vähän liian yksin tän tunteen kanssa ja koitan löytää jonkun ratkasun.
Joku ketjussa kirjoitti että lapsiko meillä päättää kaapin paikan niin vastaan että joissain asioissa saatan antaa pari vaihtoehtoa tai en anna vaihtoehtoa, jossain taas lapsellekin voi antaa periksi.
Olen oppinut lukemaan lapsistani milloin he oikeasti haluaa jotain tai milloin halutaan haluamisen vuoksi (no ainakin tuntuu että osaan ymmärtää lapsiani).
Tän asian kanssa nyt annoin periksi kun viime viikko oltiin kotona kaikin ja lapsi selvästi tunsi pahaa mieltä mennä tönittäväksi. Ja kun isoveli meni yksin hoitoon niin sai auttaa vauvan hoidossa jne. Sanoin että ollaan tänään kotona, viedään veli hoitoon ja huomenna mennään hoitoon katsomaan mitä sielä tehdään.
Minusta on tervettä että vanhempikin pyytää lapselta anteeksi, ottaa syliin kiireessä tai joustaa jos siltä tuntuu. Ei niin että veisin lapsen kiljuvana hoitoon jos en voi hetkeä antaa, töistä voi myöhästyä ruuhkan, auto-onnettomuuden tai lumisateen takia muttei lapsen vuoksi?
Joskus voi arjessa tehdä jotain erilailla. Jos olisin töissä niin olisin saattanut kysyä pekkasen.
Meillä oli hyvä päivä eilen kotona ja lapsi meni hoitoon vaikka vähän arvelutti. Kohta mies tulee kotiin lapsien kanssa ja kuulen miten päivä meni.
Toi erikseen silmällä pitäminen voisi olla hyvä juttu, ei sitä tönijää vaan ehkä meijän poikaa jos hän on vähän herkempi nyt.
AP
ja turha siihen on "kiusaajan" vanhempia palaveriin ottaa. Tuon ikäiselle ei auta vaikka kuinka kotona muistutettaisiin että ethän sitten päiväkodissa kiusaa. Vaan aiaa pit puuttua heti niissä tilateissa ja vanhemmat eivät töissä ollessaa voiasiaan puuttua. Toki on henklökunnan asia sitten keskustella vanhempien kanssa ja sopia yhteisistä toimintatavoista lapsen itsensä ilmaisun harjoitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palaverit joihin lapset jakaikkien osapuolten vanhemmat otetana mukaan kuuluvat vasta koulukiusaamiseen joka on jo ihan ERI asia.
MItä jos kutsuitsitte tuon kiusaajan teille leikkimään. Ehkä hän vaan ei osaa leikkiä isossa ryhmässä ja hakee huomiota ja kaveria vähän kyseenalaisin keinoin.
Onko pojan ryhmässä erikseen vielä pienryhmiä ? ehkä niitä ja leikkiryhmiä hoitajat voisivat sopivasti järjestää....
jos 3-4 -vuotiaita kiusaajia ei saada ruotuun??? Mitä se sitten on isompien kanssa??
Täytyy todella moni asia olla vanhemmilta ja "ammatti"kasvattajilta hukassa, jos noin pieniä ihmisiä ei saada enää raiteilleen ja tottelemaan yhteisiä pelisääntöjä. Pelottavaa.
sä annat lapsellesi ohjeen tönäistä takaisin.
Meiläl oli vähän samanlainen ongelma, yksi poika puri meidän poikaa ja totesin, sitten lakonisesti, että jos tämän johdosta meidän poika alkaa täällä muita puremaan, oma on ongelmanne, koska ennen ei ole tuollaista tehnyt. Johan loppui homma kuin seinään:)
Samoin, oli potkimista tuosa yhdessä vaiheessa, otin asian puheeksi ja totesin, että meillä sitten isoveli opasti pienempää potkaisemaan takaisin niin lujaa kuin jaksaa, jos homam jatkuu.. ei ole jatkunut.
Muista että ongema ei nyt tällä kertaa ole sinun lapsessasi, vaan sille ongelmalle täytyy tapahtua jotain, ja miksi silloin pitäisi rangaista sinun lastasi esim. ryhmän vaihdoksella?
asian oikeuteen heti vievät tai takaisin tönimään opettavat "fiksut" vanhemmat, muistattehan sitten itse miten tulee toimia kun teidän oma 3v. uhmiksenne tönäisee tai huitaisee joskus tarhakaveriaan...
3.vuotiaat ovat vaan sellaisiaettä niiden ruotuun laittaminen on vaan vähän pidempi prosessi kuin kerran komentaminen
Nyt 6.lla on moni kasvanut hänet pituudessa ohi ja on kiusaajalla tänä talvena lätty lätissyt. Kun muutaman kerran sai turpiin entisiltä kiusatuiltaan niin eipä ole enää vittua huudellut ja nyrkkejä heilutellut.
Ei näihin muu auta.
jos 3-4 -vuotiaita kiusaajia ei saada ruotuun??? Mitä se sitten on isompien kanssa??
Täytyy todella moni asia olla vanhemmilta ja "ammatti"kasvattajilta hukassa, jos noin pieniä ihmisiä ei saada enää raiteilleen ja tottelemaan yhteisiä pelisääntöjä. Pelottavaa.
Tai kokemuksia?
Miten sen tönimisen pelon saa loppumaan?
Ap