Mö olen ihan hajoamispisteessä, mutta vielä 4 vkoa äitiyslomaan :(. Mitä tehdä?
Oikeesti siis olen henkisesti ja fyysisesti ihan ratkeamassa. Saatan itkeä yön tai aamulla herätessä väsymystä. Teen todella stressaavaa ja hektistä työtä.
Olen sinnitellyt töissä kun en muita halua pulaan jättää. Työkaverit on ylityöllistettyjä ja lisäksi mun hommista on paljon sellaisia, joita ei oikein voi sijaistaa. Pe vasta aloittaa mun sijainen ja minunhan se pitäisi tietysti perehdyttää.
Huomenna on lääkäri ja neuvolan terkkari kehotti pyytämään sairaslomaa. On ehdotellut sitä jo jonkin aikaa. En tiedä mitä tehdä. Periaatteessa olis varmasti järkevää jäädä kotiin, mutta en halua sitten enää palata viikoksi kahdeksi takaisin töihin. Muuten sairasloma menisi niitä työmaalla odottavia tekemättömiä töitä ja työkuormaa stressatessa ja huonoa omaatuntoa opastuksesta luistamisesta potiessa.
Mitä tekisitte? Ja enne n kaikkea mitä luulette, voisinko saada sairaslomaa äitiysloman alkuun asti? Jos saisin, tekisin kaiken minkä voin ekan viikon kahden aikana pois ja sitten lepäisin. Voisin vaikka parina päivänä käydä töissä opastamassa seuraajaani.
Ja se miksi tilanne on entistä pahempi on, että kun äitiysloma alkaa jää 4-v esikoinen kotiin koska muutamme. Pelkään, että jos ennen sitä en saa levätä, niin en jaksa esikon kanssa vaan alan hänelle kiukutella :(.
Auttakaa!
Kommentit (8)
Minulla oli vähän samantapainen ongelma. Olin saanut sijaisuuden eräästä mukavsta työpaikasta, mutta työ olikin fyysisesti liian raskasta.
Kamppailin monta päivää sairasloman ja työssä jatkamisen välillä, kunnes tajusin mikä on todella minulle tärkeintä, LAPSI tietysti!!! Jäin sairaslomalle äitiyslomaan saakka (olin silloin vasta viikolla 25+ jotain) koska minulla alkoi supistukset työn rankkuden takia.Tajusin etten ikinä anna itselleni anteeksi jos menetän lapseni sen takia, että olen liian "tunnollinen" työntekijä.
Sinuna minä sis jäisin ehdottomasti pois töistä, heti! Ei ole mitään syytä tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että on oikeasti pätevä syy olla pois! Ja mitään sen tärkeämpää syytä kuin oma lapsi ja hänen hyvinvointinsa ei ole!
Se, että itse voit hyvin tarkoittaa että myös lapsesi voivat hyvin.
Punnitse tilanne vielä kertaalleen ,kumpi sinulle merkitsee enemmän,se että teet "urotyön" ja jatkat viimeisillä voimillasi ä-lomaan saakka, vai se että jäät nyt kotiin lepäämään ja jaksat täysillä panostaa omiin aarteisiisi.
Kyllä siellä töissä pärjätään ilman sinuakin, mutta lapsesi eivät pärjää ilman jaksavaa äitiä! Zemppiä!
Ja pyydä sairaslomaa. Kyllä sä voit varmaan puhelimen päässä olla?
Mitäs jättivät viime tinkaan.
Meidänkin pomo ajatteli aina, ettei hän voi jäädä lomalle tms kun työt ei hoidu muuten. Sijainen otti vain asioista selvää, kyseli ja hoiti hommat lopulta ihan yhtä hyvin.
Jos olet noin tunnollinen, ei olisi kannattanut koko lastakaan hommata, ettei työpaikka kaadu, kun et ole siellä.
Kyllä ne hoitaa hommat ilman sinuakin. Ajattele itseäsi ja vauvaa. Se on tärkeintä!
Siis oletko hajoamispisteessä raskauden takia vaiko työ uupumuksen takia??
Tosiaan järki sanoo, että sairaslomalle pitäisi jäädä, mutta samalla pelottaa se, että jos pitää vielä töihin mennä. Mieluumin olen nyt sen viikon kaksi töissä ja sitten aloitan sairasloman ja jatkan sitä äippälomaan saakka vaikka hammasta purren kun olen nyt hetken saikulla, mistä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä tähän stressiin ja sitten palaan töihin ja parin päivän päästä taas olen sairaslomalla...
...tai oikeastaan siitä johtuvan väsymyksen (pitää nukkua 10-11h/vrk tai olen koko päivän väsynyt) että stressaavan työn vuoksi.
Voitte vaan miettiä miten perheellinen saa 10h nukuttua kun töisäs pitää käydä ja koti hoitaa... Olen jo joutunut lyhentämään työpäivää, mikä tietysti lisää entisestään stressiä työpaikalla kun samat työt pitää saada tehtyä huomattavasti lyhyemmässä ajassa.
Ja ettei liian helppoa ole, olen nyt viikon verran kärsinyt nukahtamisvaikeuksista, joten sillä nytkin täällä notkun. Viikko sitten olin jo nukkunut onnellista unta reilun tunnin verran tähän aikaan illasta.
ap
Et ole yksin vastuussa työpaikkasi kiireistä!! Ota heti saikkua, jos vain suinkin saat!! Mikään ei ole tärkeämpää tällä hetkellä, kuin vauvasi ja sinun hyvinvointisi.
Et antaisi itsellesi ikinä anteeksi (tai siis minä ainakaan en), jos jotain nyt sattuisi, vaikkei sitä suoraan stressin piikkiin voitaisikaan pistää.
Ajattele itseäsi ja syntymätöntä pikkuistasi. Sekä muuta perhettäsi tietenkin.
Yrityksen/ yhteiskunnan ongelmat eivät nyt tässä tilanteessa ole lainkaan sinun kontollasi, olisivat pomot järjestäneet hommat ajoissa!!!
Kyllä minä ainakin jäisin saikulle ja pikimmiten! Et saa yhtään kirkkaampaa kruunua duunipaikallasi vaikka luulet olevasi siellä korvaamaton. Kannattais varmaan ajatella itseä, tulevaa vauvaa ja esikoistasi! Kuulostaako järkevältä? Ja kyllä sieltä lääkäriltä sairaslomaa saa jos vaan pyytää, kannattaa varmaan kertoa mikä tilanne on, sitä kauheesti kaunistelematta!
Mä ainakin sain saikkua ä.lomaan asti, koska en yksinkertaisesti työssä voi enää käydä. Kyllä ne lääkäritkin on ihmisiä ja ymmärtää ettei kukaan nainen halua raskauttaan riskeerata!