Lapseni oli sekunnin päässä kuolemasta, en kestä elämä epävarmuutta
Tänään todistin yhtä tilannetta kun taapero oli juuri menossa tielle kun sieltä tuli auto. Äitinsä sai onneksi napattua hänet kiinni.
Taivas kuinka tuollaiset pelästyttää. Kunpa voisin pitää pienokaiseni aina turvassa...
Kommentit (13)
Apua! Kamalaa, sinulla on syytäkin olla järkyttynyt!
Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin.
Tuollainen saa kyllä kovasti miettimään, miten jokainen päivä on lahja ja miten pieniä ne tavan ongelmat kuitenkin ovat.
Vauva oli vaunuissa ja tämä käveli rinnalla pitäen vaunuista kiinni. Vaikka otin lapsen kädestä kiiinni kun tuli auto vastaan kapealla tiellä. Tämä pelästyi autoa ja tempaisi itsensä suoraan auton eteen. Kuskilla oli onneksi nopeat refleksit ja auto kerkesi pysähtymään ennenkuin törmäsi lapseen. En tiedä miksi monesti eläimet ja pienet lapset säikähtäessään ryntäävät auton eteen eikä kauemmaksi autosta.
Sen jälkeen on osannut varoa autoja.
Miten teidän ilmaisu muuttuu aina noin melodramaattisen teennäiseksi heti kun olette vähän tohkeissanne?
koska lapsi käveli tielle muurin takaa piilosta.
Yhtään vähättelemättä kokemustasi, mutta niin se vaan on. yhtälailla lapsesi saattaa hetkellä millä hyvänsä saada aivoverenvuodon tai sydänkohtauksen tai oikeastaan ihan mitä vaan.
3,5-vuotias tuli kovalla voimalla pää edellä maahan 1,5 metristä. Oli hetken veltto kropasta, ja luulin että katkaisi niskansa ja halvaantui. Alkoi kyllä 2 min päästä kävellä. Olin niin järkyttynyt, että itkeskelin monta viikkoa silloin tällöin, vaikka selvisimme säikähdyksellä.
Eli ymmärrän sua.
meidän kaks vee nappas kerran kätensä irti oikein vauhdilla ja juoksi auton eteen, auto teki onneks hätäjarrutuksen ja pysähty puolen metrin päähän..
mä ite olen meinannu tukehtua....
ja molemmat lapset on meinannu kuolla hoitovirheen takia.
niin joo ja mä meinasin kuolla leikkaukseen.
kerran kaaduin pyörällä ja auto ajoi mun tukan päältä..
muistuuhan näitä mieleen.. mieheni on penskana tippunut katolta....
sellasta elämä on!
meidän kaks vee nappas kerran kätensä irti oikein vauhdilla ja juoksi auton eteen, auto teki onneks hätäjarrutuksen ja pysähty puolen metrin päähän..
mä ite olen meinannu tukehtua....
ja molemmat lapset on meinannu kuolla hoitovirheen takia.
niin joo ja mä meinasin kuolla leikkaukseen.
kerran kaaduin pyörällä ja auto ajoi mun tukan päältä..
muistuuhan näitä mieleen.. mieheni on penskana tippunut katolta....
sellasta elämä on!
Oletkohan pikkusen kusipää!!!! Olisin kyllä ittekin järkyttynyt jos lapselleni meinaisi jotain vakavaa sattua! Vai onko vaan niin vahva lääkitys, ettei mikään hetkauta eikä miltään tunnu!!!
3,5-vuotias tuli kovalla voimalla pää edellä maahan 1,5 metristä. Oli hetken veltto kropasta, ja luulin että katkaisi niskansa ja halvaantui. Alkoi kyllä 2 min päästä kävellä. Olin niin järkyttynyt, että itkeskelin monta viikkoa silloin tällöin, vaikka selvisimme säikähdyksellä.
Eli ymmärrän sua.
Itsenäni ahdistaa kävellä 3-v:n kanssa - poika kun ei suostu pitämään kädestäni kiinni ja saattaa just tehdä sellaisia pyrähdyksiä autojen eteen miten sattuu. No, meillä onkin hätävarana rattaat tai valjaat, tilanteen mukaan. Turvallisuusasioissa ei kannata riskeerata.
mutta tänään huomio hetkeksi herpaantui, kun en edes tajunnut että siinä muurin vieressä on autotie.
Olisin jo vetänyt itseni kiikkuun jos lapselleni olisi käynyt jotenkin. ap
Lähdimme miehen ja lapsen kanssa ulos ruokapaikasta, jonka ulkopuolella matala muuri ja siinä autotien mutka.
En edes tajunnut että siinä on autotie, koska sitä ei lumisesta pihasta erottanut eikä autoja liikkunut, kun ravintolaan menimme.
Mies käveli taaperon kanssa edellä ja taapero lähti juuri muurin päättymiskohdassa kävelemään sivullepäin isästään. Samalla sekunnilla muurin takaa ajoi auto, vähintäänkin 50km tunnissa. Mies sai juuri ja juuri napattua lapsen pois auton puskurin edestä.
Ei helvetti, olisin varmaan nyt päättämässä päiviäni jos lapseni olisi jäänyt sen auton alle. En kestä tätä elämän arvaamattomuutta.