Lue keskustelun säännöt.
Viikonloppuloma kohta ohi:( surettaa niin paljon..
29.03.2009 |
on niin haikea olo. Joudun sairaalaan tänään takaisin.
Kirjoittelin tänne joku aika sitten, kun kivut alkoivat olla todella kovat lantion ja selän alueella. Kävely ei onnistunut, enkä pystynyt seisomaan ilman tukea.En ollut nukkunut moneen viikkoon kunnolla. Asentoa piti vaihtaa n. puolen tunnin välein, kun kivut äityivät niin koviksi. Olin ihan loppu. Raskaana olen nyt viikolla 34.
No silloin sitten lähdin synnärin päivystykseen koska en pärjännyt kipujen kanssa enää kotona. Minut otettiin heti osastolle ja alettiin etsimään oikeanlaista kipulääkitystä. Se olikin hankalaa, sillä tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä, mitä raskaana oleva saa syödä, ei sitten olekaan. Tai ainakaan mikä auttaisi tähän minun kipuun.
Lääkärit alkoivat myös selvittämään mistä näin valtavat kivut johtuvat. Aiemmin minulle oli jo diagnosoitu lantionlöystyminen. Luulin että kivut johtuvat siitä, mutta lääkärit olivat epäileväisiä.
Magneettikuvista sitten löytyi syvältä lihaksistani jokin nestekertymä, jonka raskaushormoonit olivat saaneet aikaiseksi. Pikkuhiljaa oli tämä kertymä suurentunut ja kivut sitä mukaa.
Mitään muuta parantavaa hoitoa tähän ei ole kuin synnytys. Nestekertymä on niin syvällä, ettei sinne voi antaa mitään kortisonipiikkejä tai sähköhoitoja.
Tällä hetkellä olen kotona viikonloppulomalla, koska arkisin en yksin pärjää kotona. Mieheni auttaa minua vessa-asioissa ja suihkutuksissa. Myös liikkumisessa, koska yksin en pysty, enkä uskalla liikkua.
Kipulääkkeistä ei ole apua kuin n.kolme tuntia kerralla. Ja niitä lääkkeitä saa ottaa kahdeksan tunnin välein. Eli viisi tuntia tuskaa ja sitten kolme tuntia lähes kivutonta aikaa. Kipuja ei saa kokonaan pois.
Ja koska en millään voi kestää tällasta raskauden loppuun asti, synnytys käynisteään 12:den päivän päästä. silloin on rv36. Kestän tämän tuskan vain kun tiedän päivän koska tämä on ohi. Synnytyksen jälkeen saan kunnon lääkkeet mitkä auttavat tähän ja raskauden jälkeen alkaa nestekertymä liukenemaan itsestään heti. Näin vakuuttavat ainakin lääkärit. Toivon sitä todella.
En edes muista enää miltä tuntuu olla kivoton. Kävellä itse. Käydä itse vessassa.. yksin..
Surettaa vaan mennä takaisin sairaalaan....
Kommentit (4)
Eivät ymmärtäneet että oloni oli todella toivoton. Ei ollut mitään päivää mihin tähdätä. Itkin vain sairaalassa ja anelin että joku edes keskustelisi kanssani siitä käynistyksetä. Hokivat vaan etten saa sitä missään nimessä. Käsittivät että tahtoisin käynistyksen heti, vaikka asia ei niin ollut.
Vasta kun magneetti kuvista löytyikin syy kipuihin, niin johan alkoi keskustelijoita löytyä. Luulivat varmaan aluksi että liioittelen tai keksin koko jutun. Kohtelu oli nimittäin sellaista.
Heti kun sain päivämäärän, tuntui todella helpottavalta. On joku päivä mihin tähdätä kaikki energiani. Tiedän että tämä on ohi silloin. Ja tietysti odotan malttamattomana myös lapsen syntymää:)
Ja olen saanut uskomattomasti voimaa tästä kotilomasta. Ihanaa olla kotona välillä. Vaikken muuta pystykkään kun makaamaan, niin lasten kanssa on ihana olla. Sairaalassa tulee niin suunaton ikävä lapsia ja miestä.
Harmittaa miehen puolesta, että joutuu minua hoivaamaan niin paljon. Vaikka sanoo että tekee mielellään sen että saa minut kotiin välillä, niin hieman kuitenkin epäilytää..
Mutta 12 päivää kestän vaikka päällä seisten:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen, että syy löytyi ja sait käynnistyksen.
Aivan kauheeta olisi, jos syy ei olisi löytynyt ja tossa tilassa joutuisit olemaan raskauden loppuun asti.
Itseltäni meni kävelykyky rv 36 ja pääsin jotenkuten eteenpäin tuskan kera.
Äippäpolilla sanoivat, että olen hyvin tuskaisan näköinen ja kävely on erittäin vaikeaa. En edes ehtinyt asiasta puhua lääkärille.
Epäilivät, että jokin hermo oli jäänyt puristukseen. Toinen jalka toimi.
Mulle tehtiin sektio rv 38 ja tuska hävisi saman tien.
Nyt tua meidän nyytti täyttää tänään 5v. ja rupean laittelemaan synttäreitä.
Onnea synnytykseen ja kyllä se kipu loppuu. Ole huoleti.
Tottakai miehesi tekee kaikkensa, että pystyt olemaan kotona. Ihan jo lastennekin takia mutta varmasti myös itse haluaa sinut kotiin.
Voimia loppurutistukseen ja kaikkea hyvää!
ja jo silloin toivottelin sinulle paljon tsemppiä. Onneksi pääset pian käynnistykseen! Tiedän tuon tunteen, että on ikävä olla pois kotoa...mutta nythän sinulla ei ole enää kahta viikkoakaan kestettävänä. Kyllä sen sietää kun palkinto on niin mahtava. :)
Sinnittele!