Hauskoja sattumuksia synnytyksessä?

Ite ihmettelin kun satuin kurkkaaman haarovliin ponnistaessa että vauvan tukkakos se noin rehottaa,mutta ei kyll se oli ihan oma puska vaan:))

Ite en kyllä muista mitään erityisen hauskaa sattuneen kummassakaan synnytyksessä.

Mutta en tiedä kuinka kätilö sen otti. Ponnistus vaiheessa kätilö halusi että pidän käsiä reisien sisäpuolella, löin häntä näpeille sillä halusin pitää käteni reiteni ulkopuolella ja sanoin että minähän synnytän jus niin kuin mä haluun...jostakin syystä kätilö kierros osastolla jäi minun kohdalla ohi =D

ja raju (1h27min). Itse en pysynyt tahdissa mukana ollenkaan.

Ponnistamaan kerkesin vain kerran, kunnes vauva oli jo ulkona. Mutta itse en todellakaan huomannut että synnytys oli jo ohi, vaan jatkoin ponnistamista. Siinä kätilö sitten vaan tokaisi isälle, että pitäisikö äidille kertoa, että homma on jo ohi:D

Tätä ollaan naurettu jälkeenpäin ja paljon.:D



Samaisessa synnytyksessä en sitten kerennyt saamaan mitään kivunlievitystä. Tuskissani yritin purra hampaita yhteen ja nappasin miehen paidan helmasta kiinni, siinä uskossa että tosiaan purin paitaa. yhtäkkiä alkoi kuulua armoton turkan huuto ja tajusin että purinkin miestä vatsaan. En ollut vetänyt paitaa tarpeeksi housuista, vaan ihoa jäi väliin.

No tässä synnytyksessä kävi niin, että kätilö ompeli miehelle pari tikkiä ja minä selvisin ilman repeämiä ja tikkejä :D

kätilö sanoi rauhallisesti, että ei, nyt tulee vauva, ponnista vaan :D

Ja olihan sitten miehelläkin jotain mitä näyttää, muisto kuopuksen synnytyksestä.

saamaan mitään kivunlievitystä, muutakuin ilokaasua. Tuo kaasu teki tosi hyvää esikoisen synnytyksessä, joten automaattisesti ajattelin sen auttavan myös tässäkin. Mutta hetken kun sitä olin vedellyt keuhkot täyteen, niin huomasin, ettei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta. Useaan oltteeseen karjuin, että miksei tämä auta, kun viimeksi auttoi niin hyvin.

Synnytyksen jälkeen kätilö sitten huomasi, ettei ollut avanut ilokaasuhanaa ollenkaan. Olin vedellyt pelkkää happea koko ajan:D Silloin en kolvinkaan paljon naurannut, mutta kyllä se näin jälkikäteen on ollut aika hauska juttu.:)

ja raju (1h27min). Itse en pysynyt tahdissa mukana ollenkaan.

Ponnistamaan kerkesin vain kerran, kunnes vauva oli jo ulkona. Mutta itse en todellakaan huomannut että synnytys oli jo ohi, vaan jatkoin ponnistamista. Siinä kätilö sitten vaan tokaisi isälle, että pitäisikö äidille kertoa, että homma on jo ohi:D

Tätä ollaan naurettu jälkeenpäin ja paljon.:D

Samaisessa synnytyksessä en sitten kerennyt saamaan mitään kivunlievitystä. Tuskissani yritin purra hampaita yhteen ja nappasin miehen paidan helmasta kiinni, siinä uskossa että tosiaan purin paitaa. yhtäkkiä alkoi kuulua armoton turkan huuto ja tajusin että purinkin miestä vatsaan. En ollut vetänyt paitaa tarpeeksi housuista, vaan ihoa jäi väliin.

No tässä synnytyksessä kävi niin, että kätilö ompeli miehelle pari tikkiä ja minä selvisin ilman repeämiä ja tikkejä :D

Tämä siis sairaalan käytävällä, jossa oli kyllä muutakin porukkaa. Ja yritin ihan sekaisena päästä vessaan. Kätilö kuitenkin ystävälisesti ohjasi synnytyssalia kohti ja sanoi, että kyllä se varmaan se vauva ihan vaan on...

viikolla 36 sitten sain kamalan ummetuksen, käkin vessassa omin voimin tunnin ja sitten olo oli jo hyvin tuskainen ja kutsuin hoitajan apuun. Hän luuli, koska olin tosi kivulias, että vauva syntyy. Hän sitten kutsumaan nopeasti lääkäriä paikalle vaikka minä yritin vakuutaa, etei siitä nyt suinkaan ollut kyse. Juu, ei ollut synnytys...se seurasi vasta viikon kuluttua.



Ilmeisesti voi sitten mennä näinkin päin...