kylläpä olin ylpeä lapsistani kaupassa, kasuhukakaroiden vahemmat huusivat lapsilleen kun paiskiivat

jos ovat sinuun tulleet, joten enpä pahemmin kehuskelisi käytöksellä.

kärryissä kirkuu ja kiukuttelee. Toinen käyttää tätä hyväkseen ja kinuaa ja kiukkuaa. Eivät muuten ole kauhukakaroita, vilkkaita kyllä, ja isompi on suulas, ja kärkäs, luulee olevansa nokkela. Kinastellaan kaupassa, mutta minua ei kamalasti haittaa, koska olen siihen tottunut, toisille voi näyttää ettei ole mitään kuria. Voi olla, että sinun katraasi on vain hiljaisia hyssyköitä, joidenkin lapset ovat vilkkaampia. Etköhän sinäkin saa kokea vaikeuksia aikanasi, joten älä nyt liian omahyväinen ole.

Buah hah haa!!



taitaa kersasi olla kauheita ... se koira älähtää johon kalikka kapsahtaa!!

Eikä ainakaan minulle tule mieleen mitään imartelevia termejä...

Eivät vaadi paljoa.

Salli mun nauraa :D No, usko mitä haluat... kaikenlaisia...

Enkä itse ole tehnyt tieteellistä tutkimusta asiasta, mutta muut ovat tehneet. Eikä sovi yleistää tietenkään, että aina olisi näin.



7

Kun ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu, niin aletaan riehua.

Mulla kaksi poikkeuksellisen älykästä lastas (äo yli 150). Toinen oli rauhallinen vaikkakin todella vaativa virikkeidennsuhteen. Toinen on ollut vilkas ja äärimmäisen levoton ja utelias.

Ja minulla on erittäin älykäs lapsi, joka osaa käyttäytyä kaupassa.



Ei älykkään tarvitse olla suuna päänä, vaikka utelias olisikin. Eikä rauhallisuus tarkoita passiivisuutta. Kyse on kasvatuksesta ja energian kanavoimisesta, lapsen tilannetajun kehittämisestä yms.



Toisten kasvattaminen on hankalampaa kuin toisten, ja veikkaisin että älykkään lapsen kasvattaminen on kuitenkin kategorisesti helpompaa kuin tyhmän.

Ja lastesi älykkyys on todettu äidin kotitesteissä vaiko ihan MENSAn testeissä?

Voi vaan niillä kullanmuruilla olla sitten aika kova elämänkoulu edessään myöhemmin. Mutta omena ei putoa kauas puusta, vai mites se menikään...

Lapset jotka eivät uskalla omille vanhemmilleen protestoida ja kiukutella ovat ison haasteen edessä. Koti ja perhe luonnillisesti ovat foorumeita joissa saa tunteitaan näyttää jos ei niin ne leiskahtaa päiväkodissa tai koulussa tms.



minä olen aina ollut ylpeä kun lapseni on saanut raivarin kanssani, minä voin häntä tukea ja niin mitä tukea kannatamme perheenä. Jos hän vieraisilla tai kaupassa rieuhuu niin mitä sitten sekin on NORMAALIA!



Kuka haluaa oikeasti nukkelapsen?

Minä otan kauppareissut aina oppimisen kannalta. Jos lapsi kiukuttelee kovasti, kannan hänet vaikka kainalossa autoon. Olen ylpeä itsestäni, etten anna periki kiukuttelevalle lapselle ja samalla lapsikin oppii, että kiukuttelemalla ei saa periksi.

Joopa joo.

joka kiusaa sekä aikuisia että lapsia.



jotkut vanhemmat ovat kyllä niin...

Ja nyt ihan omakohtaisesti kerrottuna: 2/3 kauppareissuista lapseni ovat ylpeyteni aihe ;), ja se 1/3, no jaa. Joku voisi ilmoittaa lastensuojeluun ;D

Kiteytettynä: lapsen kuuluukin hakea rajojaan. Myös sinun, ap, silmiesi alla kauppareissuilla. Sääli että kannatat Suomalaisien suosimaa hys-hys- kulttuuria tunteiden ilmaisussa. Jos olisimme muutama tuhat kilometriä alempana, tämä tunteiden näyttäminen, ei kätkeminen, olisi aivan tavallista arkipäivää. Itse kannatan rehellisyyttä tunteissa. Jos olen vihainen, niin kyllä koko kauppa huomaa sen. Ja jos olen tyytyväinen, niin se ilmaistaan myös.

Oliko sinulla hyvä ap jollaikin tavalla häveliäs ja rajoittautunut lapsuus kun pidät lapsien tunteiden ilmaisua ja vanhempien reagointia siihen jollakin tavalla kiusallisena? Onko perheessänne ollut jollain muotoa kulissit? On ollut pakko olla hymy p**sessä vaikka kuinka ketuttaisi? Tunteet on inhimillisyyttä. Toivon kovin ettet myöhemmin joudu kompastumaan omaan näppäryyteesi kasvatusasioissa.