Miksi pelottaa?
Osaatteko kertoa, miksi teitä pelottaa erilaisuus? Miksi homous pelottaa? Tai vammaisuus? Tiedostatteko itse, että on kyse pelosta? Mikä erilaisuudessa uhkaa juuri teitä? Mitä muita erilaisuuden pelkoja teillä itse kullakin on?
Kommentit (12)
Erilaisuus pelottaa silloin, kun en ole varma, käyttäydynkö itse oikein. Esimerkiksi vammaisen kanssa - kun ei ole kokemusta, niin voin hyvin yli-tai aliarvioida hänet.
Toinen mikä pelottaa, on arvaamattomat ihmiset. Jos ihmisen käytöstä ei pysty ennustamaan, niin hänhän voi vaikka lyödä... mistä sen tietää, jos ei ole kokemusta?
Minä en pelkää homoja, vammaisia tai ketään muutakaan. Osalla av-mammoista on takanaan ahdas maailmankuva ja ryysyistä rikkauksiin-elämästä johtuva nenän nyrpistäminen kaikelle muulle paitsi uuskonservatiiviselle elämäntavalle.
Sehän se kiinnostaakin, mistä se nenän nyrpistäminen lähtee. Onko se pelkoa vai jotain muuta?
en minä nyrpistä nenää kenellekään, vaikka epäluuloinen joskus olenkin. Epäluuloisuus tarkoittaa varauksellisuutta, ei nenän nyrpistämistä.
On ihan luonnollista pelätä joitakin asioita. Pelko suojelee meitä. Mutta joskus pelko voi kohdistua vääriin asioihin ja saada aikaan ikäviä asioita. Mutta toisaalta. Kuka määrittelisi mitä voi hyvällä omalla tunnolla pelätä?
kuten sanoit, pelko on itsesuojeluvaistoa. Jos ei pelkää, ei suojaudu ja silloin voi saada pahasti neniinsä (vertaiskuvainnollisestikin). Jos olet valmis ottamaan turpiisi, niin sitten on turha pelätä mitään.
No kyllä. Myönnän, että pelkään pakolaisia. En ehkä ole sitä aiemmin ajatellut tältä kannalta, voihan siihen liittyä muutakin. Eniten kuitenkin pakolaisvataisuudessa pelottaa se, että he vievät hyvinvointivaltion turvaa tänne syntyneiltä, jotka sitä tarvitsisivat. Vaikka tilapäisestikin. Näkee niin paljon avuntarvitsijoita ja panee vihaksi se, että tänne on muka varaa ottaa apua tarvitsevia, ja ylläpitää heidän elämäänsä ja sitten joku suomalainen jää siitä paitsi. Rasismista siis ei ole kyse! Sillä maahanmuttajia kohtaan ei samaa tunnetta ole. He ovat muuttaneet tänne työn perässä ja tarvitsevat korkeintaan tilapäistä apua, jos sitäkään. Ovat hyvä rikkaus maahamme. Eli kaipa sitten pelkoa siitä, jos itse joskus tilapäisesti apua tarvitsisi, ja tukia onkin kutistettu "resurssien" puutteessa. Esimerkiksi nyt laman uhatessa käynyt mielessä..
On ihan hyvä pelätä yksinäisiä pimeitä teitä ja puistoja ja täysin vieraita ihmisiä yksinäisillä paikoilla. Mutta pelko jotain ihmisryhmää kohtaan. Mistä se tulee? Onko aina taustalla huono kokemus? Johtuuko asia kotona saadusta kasvatuksesta? Onko tietynlaisella kodilla merkitystä? Rikas koti, köyhä koti? Kodin uskonnollisuus ja/tai puoluekanta? Onko kokemuksenne mukaan niillä merkitystä?
Minä ja minun kaltaiset-normaali vastaan muut -epänormaaleja. Varsinkin ahtaissa uskonnollisissa piireissä tykätään kovasti tästä me ja ne -asettelusta. Sillä korostetaan omaa erinomaisuutta ja muiden vajavaisuutta. Tukea saadaan raamatusta, rotuopeista, moraalisäännöksistä jne.
Kautta historian on pelolla vieraita kulttuureja hallittu pientä ihmistä.
kokemus siitä, ettei ole kokemusta ja tuntematon pelottaa. Tai huono kokemus itse tilanteesta ja rodusta ja henkilöstä.
mikään eikä kukaan. Miksi jonkun asian tai henkilön pitäisi pelottaa? Elän sellaista elämää, mikä minulle sopii. Muut eläkööt niinkuin tahtovat. Se on sitä oikeanlaista elämisen vapautta - elää ja antaa toistenkin elää.
olen huomannut, että jos minulla on huonoja kokemuksia jostakin ihmisryhmästä (kuten esim. romaneista), niin suhtaudun sen jälkeen kaikkiin samaan ryhmään kuuluviin varautuneesti. Vastaavasti, jos ensimmäiset kokemukset jostain ryhmästä ovat hyviä, niin ei ole ennakkoluuloja.