Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kestää ystävän tuskaa? ov
19.04.2008 |
Kaverini meni naimisiin narsistisen miehen kanssa. Yhteiselosta ei meinaa tulla mitään, mun mielestä mies on todella sairas ja sairastuttaa kaverini siinä ohella. Kaverillani on ollut vuosia masennusta, jota ei ole hoidettu terapialla eikä lääkkeillä.
Olen yrittänyt olla kaverini tukea. Toivon hänelle hyvää, kaikkea onnea, normaalia elämää. En ymmärrä miksei hän lähde hirviömiehensä luota, mutta yritän olla puuttumatta tähän ja yritän olla sanomatta mitä miehestä ajattelen.
Kaverini saa purkaa pahaa oloaan muhun, ja kyllä muuten purkaakin. En tunne ketään muuta sellaista ihmistä, jolta voi tulla ihan suoraa vittuilua ja seuraavassa hetkessä ollaan taas kuin ei mitään? Oletan, että tämä johtuu hänen masentuneesta taustastaan ja nykyisestä helvetistään miehensä kanssa.
Kummastelen vain, että kauanko mun kuuluu kestää vittuilua ja haukkumista, vain siksi, että kaverillani on paha olo? Ihan selvästi hän aika ajoin haluaa pahoittaa mun mielen, sanoo tosi pahasti ja haukkuu. En ole puolustautunut, kun olen ajatellut, että ei se ole mua vastaan ja että mulla on asiat hyvin häneen verrattuna.
Mutta rajansa kaikella. Voinko sanoa kaverilleni suoraan? Monista asioista en uskalla hänelle puhua, kun sanon kuulemma aina " väärin" . Masentuneelle ei saa sanoa, että kyllä kaikki järjestyy, kun hänestä ei siltä tunnu. Eikä saa sanoa, että miehes on sairas, mikset lähde siitä liitosta jossa sua vaan alistetaan ja mollataan?
Kommentit (5)
Kun olet ollut noin varovainen sanoissasi tähänkin asti, osaat kyllä sanoa asiat oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävälläni samanlainen tilanne- tosin erosi, mutta narsisti kiusaa edelleen exäänsä...
ystäväni meni terapiaaan- ja se on kaikkien etu
Sinun ei tarvitse kestää vittuilua ja nälvimistä ystävältäsi. Ei tarvitse, ja voit sen sanoa. Jos hän vetoaa omaan pahaan mieleensä ja sairauteensa, teet selväksi, ettei se oikeuta hänen käytöstään ja hänen kuuluu kantaa vastuu sairautensa (=masennus) hoidosta joko lääkkein tai terapialla.
Et ole hänen hoitajansa, terapeuttinsa, pappinsa etkä roskasankonsa.
Voin kertoa itse olleeni aikoinaan ystäväsi kaltainen. Minulla oli ystävä, joka yritti jaksaa kuunnella huoliani, masennustani, pahaa oloani ja sen lisäksi suoraa vittuilua. Ystäväni päätti lopulta, että sen on loputtava ja hän katkaisi välit kokonaan. Vuosien psykoterapian jälkeen ymmärrän häntä hyvin ja ajattelen, että välirikkomme oli paitsi välttämätön, myös hyvästä meille kummallekin. Toki surettaa erittäin hyvän ystävän menettäminen.
Anteeksi nyt että tätä tänne puran, mutta kun en nyt oikeen muutakaan keksi.
Tänään taas tuntuu, että miten tätä jaksaisi? Ja kuitenkin samalla alkaa heti hävettää, mullahan on asiat ihan hyvin. Ei ole miestä ollenkaan, mutta mieluummin onnellisena yksin, kuin elämäni sotkevan sekopään kanssa!
Eilen illalla sain taas viestillä kuulla, kuinka olen tahallaan halunnut häntä itkettää, kun olen muka tekeytynyt tyhmäksi blondiksi ja sanonut niin pahasti. Herranjesta sentään! Minä haluan itkettää häntä?? Just edellinen viestini hänelle oli juuri ollut (taas) kuinka mun tekee pahaa, kun hänellä on niin paljon surua ja tuskaa, ja että kumpa voisin jotenkin auttaa ja ottaa sitä pois. Niin vastaus on silkkaa vittuilua siitä, miten mä olen halunnut häntä itkettää ja aiheuttaa pahaa oloa. Minä?!?
Sitten hän seuraavaks viestitti, että ei hän tarkottanut kirjaimellisest aj ettei hän mua mistään syytä eikä ole mulle mistään vihainen ja että mennäänkö yhdessä huomenna kauppaan. Vastasin, että no mennään vaan, mutta että olen ulkona nyt ravintolassa enkä oikeasti tiedä monelta herään. Hän vastas että no hän laittaa kellon soimaan 7.30. Sitten vittuili jotain että ehkä me sitten ehditään lähteä joskus 13 mennessä.
Oikeasti, pitääkö mun pomppia hänen pillinsä mukaan?? Kun hän TIETÄÄ, että mä en lauantaina KOSKAAN herää aikaisin ja halua ensimmäisenä lähteä ruokakauppaan? Sanoin sitten ihan nätisti että kuule, en mä sittenkään taida lähteä kun en ehdi sun matkaan, kun niin aikaisin haluat mennä. Nyt itseasiassa hän taitaa pitää mykkäkoulua, mitään ei ole kuulunut.
Munhan se tekis mieli olla sanomatta mitään, pitää mykkäkoulua, mutta eihän se ole rakentavaa, enkä sitä paitsi usko, että hän edes huomaisi mun pahoittaneen mieleni.
Anteeksi purkaus, ja kiitos vastauksista.
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Auttaisikohan, jos joskus hänen pahoittaessaan mielesi kysyisit, että onko hän todella sitä mieltä ja pistäisit hänet oikeasti miettimään sanojaan. Tai joskus sanoisit asiat suoraan ja katsot herääkö hän siitä ja alkaako hän niitä ajattelemaan?
Voimia sinulle!