Taas löysin itseni kamalasta tilanteesta

kannattaisi ehkä ottaa aikalisä ja miehen pohtia tahollaan, mitä haluaa. jos on sitä mieltä, että ero on tulossa, hommaa oman asunnon yms. eli tekee sen eron myös ja sitten voitte katsoa mitä tulee. älä vaan ota miestä asumaan suoraan omiin nurkkiisi.

mutta muuten mun mielestä on turha haukkua miestä tai miehen sanomisia, tiedän nimittäin että on naisia pilvin pimein jotka " käyttävät" ehkäisyä ja sitten hups, " vahinkoraskaus" ja mies ei voi lähteä mihinkään. mutta tietenkin tämän tietyn suhteen asiat tietävät vain nämä kaksi jotka siinä liitossa ovat.

jolla on pieni vauva. Kertoo heikosta luonteesta. Jokaisella vauvaperheellä on raskasta. Heikkoluonteisimmat pakenevat ongelmia. En itse ottaisi miestä, joka käyttäytyy noin vastuuttomasti.



Hän ei varmasti elä loppuelämäänsä paskassa avioliitossa. Avioliitto voi tuntua rankalta nyr, mutta vuoden tai kahden päästä he voivat olla taas ikionnellisia, jos selviävät rankasta vauvavuodesta.

onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

ja sinä vain osuit siihen saumaan.



Tietäisitpä miten yleistä tuo " oireilu" on tuoreilla isillä...

Eli ei se mies välttämättä viettäisi loppuelämäänsä huonossa liitossa, vaikka ei sinun kanssasi olisikaan. Mies saattaa hyvin saada vaimonsa kanssa asiat luistamaan.

Mutta neuvoa tyrkytän silti. Mitäpä, jos annat miehen rypeä omantunnon tuskissa ja tehdä ratkaisunsa? Ei sinun siitä tarvitse kamalia tunnontuskia potea, koska sinä et ole pettänyt ketään. MIES sen sijaan on.



Käytännön tasolla ehdottaisin, että pitäisitte pienen aikalisän. Miehestä on juuri vasta tullut isä. Hän saattaa sinun kauttasi oirehtia isäksitulokriisiä. Ja kun vauva on ihan pieni, se rasittaa hänen parisuhdetaan: työnjakokriisit, arjen sitovuus, kenties vaimon puutteellinen halukkuus seksiinkin.



Eli se miehen kertomus parisuhteensa " paskasta" tilasta EI välttämättä pidä ihan paikkansa. Älä niele sitä ihan täpöillä, vaikka se toki helpottaisi omia syyllisyydentunteitasi ajatella, että et riko hyvää liittoa.



Loppupelissä se on kuitenkin siis miehen tehtävä ratkaisu, ei sinun.

vaimon kanssa on pilvin pimein ja saattaa tarkoittaa, että on vain juuri huono vaihe menossota, varsinkin kun on pieni vauva niin miehelle kaikkien helpointa on lähteä hakemaan huomiota muualta, kun vaimon huomio on vauvassa. Kertoo lähinnä siitä, että mies on keskenkasvuinen eikä tajua, että hänen on nyt viimeistään aika ryhdistäytyä ja kantaa vastuunsa. Oksettaa tuollaiset valittajamiehet, munattomia ovat.

Se on aika ratkaisevaa, sillä jos vauva on suhteen ongelmien syy, niin ero tässä vaiheessa on varmasti huono vaihtoehto.

TOISAALTA, lapsi kärjistää piileviä ristiriitoja. Eivätkä ne ristiriidat välttämättä lievene lapsen kasvaessa, vaan pahenevat ja ero on kuitenkin edessä.



Mutta minustakin siis kannattaa odottaa ja katsoa, miten sen liiton käy, kun lapsen syntymän välitön järkytys ja muutos ovat ohitse.

jos ei lasta olisi tullut olisi tilanne ihan sama mutta ei olisi lasta, ja mieskin varmaan lähtenyt



tiedän että ei heille tarvitse tulla kuin yksi riita niin se on ero.



no, jos toimin niin että pidän pienen aikalisän ja jos mies eroaa niin ei tee sitä minun takiani, sitä en halua. vaan tekee jostain muusta syystä sen ratkaisun, parempi se olisikin nyt erota kuin sitten kun lapsi on vanhempi, sopeutuu paremmin järjestelyihin



sitä minäkin olen miettinyt että ei minun pidä mitään huonoa omaatuntoa tuntea, mitään emme ole vielä tehneet juuri tuon syyn takia että mies on naimisissa

Nimittäin vauvan tulo on parisuhteen kannalta suurimpia kriisipisteitä. Ja jos antaisit miehen ihan rauhassa olla ja rakentaa uutta suhdetta entisen tilalle (parisuhde muuttunut perheeksi) ja keskittyä perheenisänä elämisen opettelemiseen, niin taatusti saisivat suhteensa kuntoon...

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos olisit juuri saanut pienen vauvan, olisit hormonien takia aivan toisenlainen kuin yleensä ja miehesi ei sitä tajuaisi tai sietäisi vaan hakisi lohtua helpoimman kautta eli toisesta naisesta?

Miksi ihmiset eivät osaa ottaa näitä elämän vaikeuksia ja kriisejä niin, että kyllä me yhdessä niistä selvitään, vaan heti lähdetään kiiruusti muualle kun vähän kriisinpoikasta pukkaa??

Mitä luulet miehen tekevän sitten sinun kanssasi, kun rakastumisvaihe on ohitettu ja se tulee menemään ohi aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin? Minkä varaan perustat elämäsi? Petoksen ja pienen vauvan hylkäämisen varaanko?

Miehesihän voi reagoida silloin ihan samoin.

muija pamahti paksuksi vahingossa ja sen mukaan sitten elettiin ja jatkettiin suhdetta ja mentiin naimisiin. Jos olisi kyse vain siitä että vauva on muuttanut suhdetta niin en koskaan olisi siihen puuttunutkaan, mies ei ole onnellinen.

paksuksi... Muumimukillako se tapahtui?

Vierailija:

muija pamahti paksuksi vahingossa ja sen mukaan sitten elettiin ja jatkettiin suhdetta ja mentiin naimisiin. Jos olisi kyse vain siitä että vauva on muuttanut suhdetta niin en koskaan olisi siihen puuttunutkaan, mies ei ole onnellinen.

tämä ei ole siis mitään reagoimista vauvaan, ollut jo ennen raskaaksituloa samanlaista koko suhde, mies vain tyytyi kohtaloonsa kerran vauvakin oli tulossa

Ukko voi puhua ummet ja lammet kun menee huonosti plaa plaa plaa ja heti ollaan varattuun rakastumassa ja uskomassa kaikki ..No ukolle helppoa kun saa käyttää sua aikansa ja vaimonsa luo palaa kuitenki.

Hanki itsetunto ja arvosta itseäs

ja kasvamaan aikuiseksi. Itsellesi etsit vapaan miehen vailla rasitteita. Olen samaa mieltä monen muun vastaajan kanssa, että eka lapsi on valtaisa kriisi, vaikkei olisi huonosti mennytkään. Moni mies etsii lohtua vieraista naisista, kun menettää ykkösasemansa huushollissa. Palvova vaimo ei enää suutelekaan maata hänen jalkojensa alla, vaan höösää yötäpäivää puolimetrisen käärön ympärillä. Onhan se miehelle hirveä paikka!

mutta loppupeleissä ei sitten kuitenkaan olla valmiita eroamaan. on helppo puhua erosta sinulle, mutta koskaan sitä kuitenkaan ei tapahdu. tähän lankaan meni fiksu ystävänikin. sanoin hänelle, että perhe vie aina voiton ja miehet ei jätä vaimoansa, koska haluavat olla lapsen arjessa mukana.