Mikä työ olisi riittävän leppoisaa - vain pitääkö kaikessa nykyään suorittaa viimeisen päälle?
Kuormittaako ihan kaikki työ nykyään liikaa?
Onko kukaan työssä, mistä jää voimia myös perhe-elämälle ja arkeen?
Kommentit (17)
on tahdiltaan ihan mahottomia. Teet töitä äärirajoillasi kuin kone. Ei hyvä. Mielenkiintoisestakin työstä tulee tympeää jos työtaakka on liian suuri.
Itse olen toimistoalalla. Taloushallinnon tehtävät on tätä ylikuormittavaa suorittamista. Työn pitää sujua tosi rutiinilla, sillä paneutua ei ehdi.
Valitettavasti sama tahti on kuulemma myös hoitoalalla jne. Ehkä tuurilla joku voi saada leppoisamman paikan mutta kiven alla ne on. En usko että esim. tehtaissa olisi yhtään leppoisampaa. Sielläkin painetaan kuin hullut...
Varsinkin, jos on ryhmässä jossa on ns. sopimuslapsia eli ryhmäkoko pysyy sopivana, kun muutama lapsi aina vapaapäivällä.
Ihanaa työtä!
työtä pari vuoroa viikossa, jossa pääsen itse pois kotoa ja tuulettumaan asiakkaiden pariin. Tulot riittää juuri ja juuri kun hoidetaan lapset kotona ja pää paino on kuitenkin perheessä, eikä työssä;)
joka hiljattain kysyi, että mikä äiti olis sellaista lepposaa työtä, mistä maksettais kivasti myös palkkaa... Oli kai katsonut epäsäännöllisiin aikoihin töihin lähtevää, huokailevaa äitiä ja isää, joka joka arki-ilta valui kotiin aikaisintaan 17.45.
teet liian suurissa ryhmissä rankkaa työtä. Yrität pitää lapset onnellisina. Peset eri hajuisia ja koostumuksellisia kakkoja, opetat potalle, askartelet, riisut ja puet kuriksia, selvittelet riitoja ja vastuu on koko ajan suuri.
Ehkä eskariryhmässä tai esim koululaistan iltapäiväkerhossa saattaa päästä suht helpolla (riippuen ryhmästä, jos on hankalia lapsia niin tuskallista tulee).
selviäisi vain sillä, minkä tekee työaikana normaalimittaisen työpäivän aikana.
minusta yläasteen opettajan työ on leppoisaa :D
Oppilaat ovat jo alaluokkalaisia omatoimisempia, eikä heitä tarvitse "hyysätä" yhtä paljon. Toisaalta kaipaavat kannustusta ja kasvatusta ihan yhtä paljon, mutta tuntien suunnittelussa selviää paljon helpommalla, kun JOKA asiaa ei tarvise vääntää rautalangasta. Oppilaat ovat lukiolaisiin verrattuna paljon avoimempia ja vähemmän itseään täynnä, mutta alakoululaisiin verrattuna paljon omatoimisempia ja itsenäisempiä.
Eli yläasteen maikoiksi vaan kaikki, heh!
minusta yläasteen opettajan työ on leppoisaa :D
Oppilaat ovat jo alaluokkalaisia omatoimisempia, eikä heitä tarvitse "hyysätä" yhtä paljon. Toisaalta kaipaavat kannustusta ja kasvatusta ihan yhtä paljon, mutta tuntien suunnittelussa selviää paljon helpommalla, kun JOKA asiaa ei tarvise vääntää rautalangasta. Oppilaat ovat lukiolaisiin verrattuna paljon avoimempia ja vähemmän itseään täynnä, mutta alakoululaisiin verrattuna paljon omatoimisempia ja itsenäisempiä.Eli yläasteen maikoiksi vaan kaikki, heh!
Opetan isossa koulussa, jossa on levottomia oppilaita, paljon maahanmuuttajia jne. Iso osa oppilaista tarvitsisi erityisopetusta ja/tai psykiatrista hoitoa, mutta ei jostain syystä sitä saa. Järjestyksenpito on iso ongelma. Toisilla ryhmillä kaikki aikani menee oikeastaan siiheen. Oppilashuoltoryhmällä on kädet täynnä työtä ja siltikin iso osa pulmista jää omiin oloihinsa. päivät ovat kiireisiä ja erittäin kuormittavia. En todellakaan kutsuisi tätä leppoisaksi. Varmaan kouluja on monenlaisia, mutta kuvaamani ongelmat ovat arkipäivää ainakin oman kuntani tämän alueen kouluissa.
aikainen heratys, mutta siihen ehka tottunut jos lapsia sulla. ja paiva ohi suht aikaisin
Ei tietty sovi sellaiselle, joka ei pidä ulkoilusta ja käsienkin likaantumisesta.
Osa stressaantuu melkein mistä vaan. Näkeehän sen täälläkin, jotkut ottaavat valtavat paineet raskaana olemisesta tai lapsen kevätpuvusta, toiset tekevät gradua iisisti ja väikkärin lapsenhoidon ohella. Joku stressaan ammattikorkean opinnäytetyötä, joka näkövinkkelistäni on lähinnä naurettavan helppo kirjoitelma.
Mun mielestä 17.45 kotiin tuleminen päivittäin on leppoisan kuuloista. Nautin työstäni ja teen sitä into piukassa joka päivä. Eikä ole helpoimmasta päästä, on iso vastuu 50 ihmisestä ja tavoitteista.
En ole juuri koskaan sairiksella tai töissä allapäin. Tähän on suurin syy asenteessani, se on peruspositiivinen.
NYT KOKO SUOMI "HENKISEEN LAKKOON" JA TEKEMÄÄN HOMMIAAN RAUHALLISEMMASSA TAHDISSA. PALKATKOON JOHTO LISÄÄ TYÖNTEKIJÖITÄ, NIIN SAADAAN HOMMAT HOITUMAAN. EI OLE MISSÄÄN TYÖSSÄ ENÄÄ MITÄÄN JÄRKEÄ, JOS YKSI JOUTUU TEKEMÄÄN VIIDEN HOMMAT JA SAIRASTUU BURNOUTTIIN, LOPUT AHDISTUU TYÖTTÖMINÄ KOTONA.
Mä olen myös päällikkötehtävissä konsulttifirmassa. Mä ainakin koen työni hyvin palkitsevana ja haastavana. Paljon on kiinni siitä, että osaako tehdä työtä ja priorisoida. Kaikkea mikä työpöydälle tulee ei tarvitse tehdä.
Osa stressaantuu melkein mistä vaan. Näkeehän sen täälläkin, jotkut ottaavat valtavat paineet raskaana olemisesta tai lapsen kevätpuvusta, toiset tekevät gradua iisisti ja väikkärin lapsenhoidon ohella. Joku stressaan ammattikorkean opinnäytetyötä, joka näkövinkkelistäni on lähinnä naurettavan helppo kirjoitelma.
Mun mielestä 17.45 kotiin tuleminen päivittäin on leppoisan kuuloista. Nautin työstäni ja teen sitä into piukassa joka päivä. Eikä ole helpoimmasta päästä, on iso vastuu 50 ihmisestä ja tavoitteista.
En ole juuri koskaan sairiksella tai töissä allapäin. Tähän on suurin syy asenteessani, se on peruspositiivinen.
suoritus- ja tuloskeskeistä! Käyttö- ja täyttöasteita kytätään ja paineita tulee siitä, että lapsilauma pysyy riittävän suurena mahdollisimman vähällä henkilökunnalla.
Olen lto.